Helinä Rautavaara

 

<- takaisin

HELINÄ RAUTAVAARA (1928-1998)

Filosofian maisteri Helinä Rautavaara teki elämäntyönsä eri kulttuurien ja uskontojen dokumentoijana. Hän teki yliopistosta valmistumisen jälkeen 1950-luvulla matkoja Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin toimittajana. Nämä matkat Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Etelä-Aasiaan tulivat tutuiksi Suomen kansalle värikkäästi kirjoitettujen Seura-lehden artikkelien kautta. Keräämästään aineistosta Rautavaara valmisti myös ensimmäiset radio- ja televisio-ohjelmansa. Myöhemmiltä matkoilta kertyi suuri määrä valokuvia, kaitafilmiä, ääninauhoitteita sekä videokuvaa.

Helinä Rautavaara keräsi aineistoa väitöskirjaa varten oleskellen pitkään Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Väitöskirja ei valmistunut, mutta Rautavaara oppi kohteista paljon. Suomessa hän tuli tunnetuksi persoonallisena Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Afrikan tuntijana, joka omisti viimeiset vuotensa museohankkeensa valmisteluun. Rautavaara käytti laajan kontaktiverkoston luomiseen eri maanosissa hyvää yleissivistystään ja esiintymistaitoaan sekä Suomen puolueetonta mainetta. Taiteellinen luovuus oli yhtä tärkeä työkalu Rautavaaran keräilytyössä kuin kirjallinen taustatietokin.

Peukaloliisan synty

Helinän päätös lähteä matkalle Lähi-idän läpi Intiaan oli itsenäisesti tehty: ”Minä nyt ajattelin, että silkkitiekin on ollut niin monta tuhatta vuotta, kai siellä nyt jotenkin läpi pääsee. --- Yksilöä kunnioitettiin, en minä millään osannut pelätä; vain näitä käytännön ongelmia ihmettelin.”

Vanhemmat sen sijaan pitivät matkaa vaarallisena eivätkä arvostaneet tyttären yritystä ymmärtää Euroopan ulkopuolisia kultuureja: ”Täytyy aina muistaa Kiplingin totuus: itä on itä ja länsi on länsi, ne eivät voi koskaan kohdata toisiaan eivätkä koskaan ymmärtämään toisiaan”, kirjoitti isä tyttärelleen Irakiin tammikuussa 1956.

Maailmalla

”Lakkasin kyselemästä” (Aasia)

Peukaloliisana Helinä Rautavaara matkusti maateitse Keski- ja Etelä-Aasiassa. Voimakkaan vaikutuksen häneen teki se, kuinka temppelitaiteen kautta tutuksi tullut kuvasto heräsi eloon uskonnollisissa juhlissa. Hän kommentoi matkaansa jälkeenpäin: ”Vasta kun pääsin Ceyloniin, aloin uppoutua siihen kulttuuriin ja nähdä sitä. Intia oli vaikea, vaikka siellä oli upeita asioita, olosuhteet olivat minulle shokki.”

Vuonna 1991 Helinä Rautavaara teki lyhyen keruumatkan Malesiaan, Indonesiaan ja Singaporeen. Tässä osassa Aasiaa hän ei ollut aikaisemmin vieraillut.

”Teen väitöskirjatutkimusta” (Pyöräillen Etelä-Amerikkaan)

Helinä Rautavaara ja sai vuonna 1948 ASLA-Fullbright -stipendin, jolla hänet kustannettiin Michiganin yliopistoon Ann Arboriin suorittamaan psykologian jatko-opintoja. Helinä Rautavaara aloitti polkupyörämatkailun pitkät taipaleet jo USA:ssa. Hän alkoi myös seurustella lääketiedettä opiskelleen Larryn kanssa, mutta halu nähdä maailmaa ylitti aikomukset asettua aloilleen uuteen maahan.

Helinä Rautavaara päätti lähteä polkupyörämatkalle Meksikon ja Keski-Amerikan läpi Etelä-Amerikkaan. Rautavaara tutustui taiteilijoihin, ja pääsi arkeologien mukana käymään myös kuuluisilla maya-raunioilla. Etelä-Meksikossa hän tutustui tanskalaissyntyiseen mayojen tutkijaan Frans Blomiin, jonka Na Bolomina tunnettu koti oli jo tuolloin kansainvälinen alueen tutkijoiden tukikohta.

Etelä-Amerikkaan päästyään Helinä Rautavaara oli nähnyt sekä vuoristojen intiaanien rituaaleja että Atlantin rannikon eurooppalaistyylisiä kansantansseja. Kolumbiassa Rautavaara kuuli sankarilauluja, jotka ylistivät sissipäällikkö Chispasia. Hän koetti tavoittaa tätä kipinän (esp. ’chispa’) tavoin pakenevaa sankaria, kunnes viimein tapasi hänet Toliman vuorilla. Kotiin Toivo Rautavaaralle hän kirjoitti innostuneen kirjeen, jossa kertoi päättäneensä tehdä sosiaalipsykologisen tutkimuksen sissin psyykestä. Artikkeli, jonka Helinä Rautavaara sai julkaistua Suomessa Capitán Chispasista, sai aikaan kotijoukkojen arvosteluryöpyn.

Bolivian matkaansa, jonka tuloksena syntyi radio-ohjelmia paikalliselle yleisradiolle, Rautavaara muistelee seuraavasti: ”Joka kylässä on eri pyhimys. Pitää ottaa selvää, missä on se katolinen pyhimysjuhla. Sehän aloitetaan yhdeksän päivää aikaisemmin, sinne pitää mennä ajoissa, että näkee koko sen rikkauden. Menin juhlista juhliin ja yritin sitten aina saada magnetofonia lainaksi jostain.”

Vielä 1990-luvun alussa Helinä Rautavaara teki lyhyen kiertomatkan Meksikoon ja Keski-Amerikkaan.

Brasilia: tanssi ja uskonto

Ensimmäisellä matkallaan Brasiliaan vuonna 1963-1964 (Rio de Janeiro, Bahía, Recife) Helinä Rautavaara joutui candomblé-rituaalien ja capoeira-taistelutanssin lumoihin. Hän alkoi kerätä aineistoa afrobrasilialaisista uskonnoista väitöskirjaa varten tarkastellen niitä yksilöpsykologiselta kannalta.

Toisella, stipendin avulla tehdyllä 1970-1971 matkallaan (Sao Paulo, Bahía, Rio de Janeiro ja Manaus) Rautavaara syvensi tietojaan nauhoittamalla rituaalien selityksiä paikan päällä ja kuvaamalla initiaatiomenoja uudella super 8-filmikamerallaan. Hänet hyväksyttiin paikkoihin, joihin uskontoon vihkiytymättömillä ei tavallisesti ollut pääsyä. Tutustuminen afrobrasilialaisiin uskontoihin herätti kiinnostuksen myös Afrikkaa kohtaan.

Saharan eteläpuolelle

Vuonna 1966 Helinä Rautavaara matkusti ensimmäistä kertaa Länsi-Afrikkaan osallistuen UNESCO:n Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kulttuurikollokvioon. Sen jälkeen hän jatkoi itsenäisesti matkaansa Beninin tasavaltaan (ent. Dahomey) ja osallistui Premier Festival des Arts Nègresiin Senegalissa. Festivaali oli Latinalaisen Amerikan ja Brasilian tutkijoiden sekä yleensäkin mustan tietoisuuden taiteilijaedustajien kohtaamispaikka, jossa Rautavaara kertoi oppineensa kuukaudessa enemmän afrikkalaisesta kulttuurista kuin koko siihenastisen elämänsä aikana. Siellä Rautavaara tapasi myös ensimmäistä kertaa Etiopian valtionpäämiehen His Imperial Majesty Haile Selassien.

Itä-Afrikkaan Helinä suuntasi matkansa vuosina 1973-1974. Keniaan hän matkusti Kalevi Keinäsen edullisella turistilennolla maan itsenäisyyden 10-vuotisjuhlien aikaan vuoden 1973 lopulla ja palasi takaisin Ugandan kautta helmikuussa 1974. Matkalla hän tutustui mm. Idi Aminiin, jolle kertoi toiveestaan tutustua vanhojen kuningaskuntien perinteeseen maassa. Rautavaara pääsikin kiertämään maan eri heimojen parissa virallisilla vierailuilla ja teki nauhoituksia ugandalaisissa temppeleissä. Ghanassa Helinä Rautavaara matkusti vuosina 1976 ja 1986. Hän kierteli eri puolilla maata, kuvaten eri etnisten ryhmien festivaaleja ja uskonnollisia rituaaleja. Rautavaara sai matkoillaan nimen Nana Akua Okomfo. Monimerkityksinen Nana tarkoittaa joko äitiä tai isovanhempaa, ja se voi myös merkitä päällikköä. Okomfo puolestaan tarkoittaa pappia tai papitarta.

Helinä Rautavaara palasi Nigeriaan vuonna 1976 tutkimaan Brasiliaan saapuneiden afrikkalaisten vaikutteiden alkuperää. Hänellä oli vaikeuksia saada haastatteluja, mutta esinekulttuuria hän tallensi valokuvin sekä muutamin ostoin. Lagosissa pidetyn FESTAC77-festivaalin yhteydessä hän kiersi myös Nigerian islamilaisessa pohjoisosassa. Vuonna 1988, jolloin Rautavaara piti valokuvanäyttelyn Benin Cityn yliopistossa, hän hankki lisää nigerialaisia esineitä.

Senegaliin Helinä Rautavaara palasi kymmenisen kertaa vuodesta 1984 alkaen. Senegalilaiseen bayefall-sufismiin hän paneutui siinä määrin, että esimerkiksi vuonna 1991 hän teki muiden kiireisten projektiensa ohessa pyhiinvaellusmatkan Senegaliin bayefallien pyhille paikoille. Vuosina 1989-90 Helinä Rautavaara teki kolme lyhyttä matkaa Egyptiin. Ensimmäisellä kerralla hän tapasi naisseikin Luxorilaisessa moskeijassa ja toisella hän oli mukana seikin hautajaisissa.

Vuonna 1974 lapsesta asti likinäköisen Helinä Rautavaaran huono näkö heikkeni entisestään. Hän oli siirtynyt jatkamaan opintojaan vasta perustetulle Uskontotieteen laitokselle, mutta ei kyennyt suorittamaan kirjallisuuskuulusteluja loppuun. Hän jatkoi apurahojen anomista aluksi Brasilian, myöhemmin Jamaikan uskontojen tutkimukseen.

Rastojen luona

Helinä Rautavaara tutustui rastafari-liikkeeseen Lontoon ja New Yorkin matkoillaan vuonna 1980. Sanojensa mukaan hänet vedettiin mukaan rastafarilaisuuteen hänen Afrikka-kiinnostuksensa vuoksi. Myös hänen kykynsä liikkua luontevasti värillisten vähemmistöjen parissa lähensi häntä mustien uusiin liikkeisiin. Vuonna 1981 Helinä Rautavaara oli noin puolen vuoden matkalla Jamaikalla tutustumassa sikäläisiin synkretistisiin uskontoihin.

Rautavaara tutustui paikallisiin rastayhteisöihin ja reggae-muusikoihin. Hän kuvasi ja nauhoitti rastafarien rituaaleja, esimerkiksi Haile Selassien kruunajaisten 50-vuotisjuhlan muistoksi pidettyjä seremonioita. Hän oli mukana Bob Marleyn hautajaisissa Kingstonissa, National Arenalla 21.5.1981. Rastauskoon vihitty Rautavaara teki itseään tunnetuksi Ras Benjaminina.

Vuonna 1991 Helinä Rautavaara teki lyhyen mutta sitäkin merkityksellisemmän matkan Haitiin ja Dominikaaniseen tasavaltaan. Matkalta hankitusta temppeliesineistöstä Rautavaara kokosi ensimmäisen museon ytimen.

Maailmalta: Kokoelma

Helinä Rautavaara kertoi hänen ensimmäisen varsinaisen kokoelmansa olleen neljän sadan niteen Brasilia-aiheisen kirjaston. Hankkimiinsa esineisiin Rautavaara usein liitti jännittävän tarinan esineen alkuperäiseltä käyttöpaikalta, vaikka joukossa olikin paljon huutokaupasta hankittuja antiikkiesineitä.

Helinä Rautavaaralle pukeutuminen etnisiin tyyleihin ja kodin sisustaminen eksoottisilla esineillä heijastelivat sekä 1960-1990 –lukujen tyylejä että keräilijän omaa makua. Rautavaaran näki kokoelmansa seuraavasti: ” En ole koskaan ymmärtänyt esineen merkitystä esineenä, vaan se on aina osa koko kulttuuria puhumattakaan sitten osa jotain määrättyä rituaalia.”

Helinä Rautavaaran museo avattiin vuonna 1998. Museo sijaitsee Kulttuurikeskus WeeGeessä, Tapiolassa (Ahertajantie 5, Espoo).

 

© Helinä Rautavaaran museo