suomeksi / in English

SUURPERHE

Koreografi Tuomo Railo kertoo työstään.

Uusin merkintä on aina päällimmäisenä. Jos haluat lukea harjoituspäiväkirjaa kronologisesti, aloita alhaalta!

__________________________________

Torstai 31. elokuuta 2006 (kirjoitettu 1. syyskuuta 2006)

Ensi-ilta

Suurperheen ensiesityspäivän aamuna printtailin Metille A3 kokoisia Tytön ja Pojan mökin lattianrajassa olevia Outin kuvia. Neuvottelin samalla puhelimitse Alminsalin aulasta vastaavan Harri Köykkälän kanssa Outin näyttelyn pystytyksen aikataulusta. Kirjoitin myös iltaa varten pienen kiitospuheen varmistaakseni, että kaikki tekijät ja tuotantotahot tulevat kiitetyiksi.

Klo 13 tapasimme Metin kanssa Almisalissa ja pystytimme Outin näyttelyn. Meidän oli luovuttava alkuperäisestä Outin ideasta, jossa ikkunat olisivat muodostaneet kuusikulmion muotoisen tornin, jota yleisö olisi voinut kiertää. Alminsalin katon ripustukset eivät olisi kestäneet rakennelman painoa. Ripustimme kuvat kolmeen kohtaan roikkumaan, kaksi aina selittäin. Meitä avusti Sami, Alminsalin näyttämömies. Käytimme Alminsalin pöytiä ikkunoiden korkeuden määrittämisessä.

Klo 16 teimme tanssijoiden kanssa lyhyen lämmityksen. Tällä kertaa ei ollut oikestaan lämmittelystä kysymys, sillä ensi-iltajännitys pukkaa hien pintaan muutenkin, vaan yhteisestä virittymisen hetkestä. Lämmittelyn jälkeen tarkistimme muutaman kenraalissa takerrelleen kohdan. Päädyimme mm. jättämään hevosen pään pois Tohtori tulee -kohtauksen sisääntulosta, koska hevosen teräväreunaiset korvat takertuivat herkästi Tohtorin kaapuun. Myös muusikot tekivät viime hetken tarkistuksia ja sound checkin.

klo 17 sovimme ensi-illan kiitoksien dramaturgiasta. Ajatukseni oli, että teoksen lopussa väliverho sulkeutuu ja pysyy kiinni siihen asti kunnes katsomon puolella esitystä seuranneet työryhmän jäsenet Outista alkaen ovat lavalla. Sen jälkeen tapahtumat, kukitukset ym. saisivat mennä iloisesti omalla painollaan, väliverhon sulkeutuessa ja avautuessa miten sattuu.

Suurperheen kantaesitys alkoi hieman myöhässä, koska Mäntymäen parkkipaikka oli eilen toisen tilaisuuden käytössä. Esitys tuntui rennolta ja tunnelmalliselta. Yleisöstä kuului naurua, väliaplodeja ja välillä intensiivistä hiljaisuutta - kuin kolmesataa ihmistä olisi pidättänyt hengitystään. Pikavaihdotkin sujuivat hyvin.

Suurperhe sai ensi-iltayleisöltä lämpimän vastaanoton. Kiitoksissa saimme pokkailla pitkän tovin ja esityksen jälkeen näyttämön takana pidetyssä kuohuviinin kilistelyssä kuulimme monta kaunista sanaa. Raija Ojala, Zodiakin toiminnajohtaja piti puheen, jonka viesti oli, että kuvataiteen ja erityisesti Outi Heiskasen tuotannon ottaminen näyttämöteoksen lähtökohdaksi on valtava riski, sillä silloin tulee asettaneeksi näyttämöteoksen riman todella korkealle ja on samalla suuressa vaarassa sortua latteaan jäljittelyyn. Raijan mielestä latteudesta ei ollut tietoakaan esityksessämme. Raija myös ennusti teoksellemme kansainvälistä jatkoelämää.

Kävimme esityksen jälkeen työryhmän kesken syömässä intialaista ruokaa Ravintola Taj:ssa. Kaikki olivat helpottuneen oloisia ja väsymyksestä huolimatta iloisia. Työprosessi on ollut pitkä ja suuritöinen, mutta palkitseva. Outi tuli hieman myöhemmin drinkille, hänen ystävänsä olivat kokoontuneet esityksen jälkeen Ravintola Töölönrannassa.

Päätän blogini tähän merkintään ja kiitän lukijoitani. Olen kokenut työpäiväkirjan kirjoittamisen ja julkaisemisen internetissä yllättävän mielekkäänä ja hyödyllisenäkin. Lämmin kiitos kaikille teille, joilta olen saanut palautetta ja kannustusta.

__________________________________

Keskiviikkona 30. elokuuta 2006

Kenraaliharjoitus

Aamulla bändi piti sound checkinsä, jonka jälkeen teimme teknisen läpimenon jossa tarkistimme valojen paikkoja, sisääntulojen ja poistumisten reittejä, pikavaihtojen paikkoja kulisseissa ym.

Teknisen harjoituksen jälkeen, kello 16 pidimme kenraaliharjoituksen, jossa oli läsnä kantaäiti Outi Heiskanen itse. Katsomossa oli jonkun verran ystäviä koeyleisönä. Paikalla oli myös valokuvaajamme Ilpo Vainionpää, joka antoi kameransa laulaa kenraalin aikana. Tuloksena oli kolme ja puoli cd-levyllistä kuvia, joista tein nyt yöllä sortimentin näiden webbisivujen valokuvat-sivulle.

Kenraalin jälkeen jäin Outin kanssa valmistelemaan huomispäivänä tapahtuvaa Outin näyttelyn pystytystä. Kehystimme Outin töitä ikkunoihin, jotka ripustamme huomenna kuusikulmaiseksi torniksi Alminsalin aulaan. Metti, Möhkö ja Anne viimeistelivät lavastusta ja puvustusta. Töitä jäi silti vielä huomisellekin.

__________________________________

Tiistaina 29. elokuuta 2006

Lavasteiden pystys Alminsaliin

Tänään oli Suurperheen lavastuksen pystytystä ja valojen rakennusta Alminsalissa. Alminsalin näyttämö- ja valomiehet olivat käytettävissämme kahdeksan tuntia. Koska lavastus on kertaalleen ollut pystyssä Louhisalissa kaikki sujui pystytyksen osalta kohtalaisen jouhevasti. Erityisen vaikutuksen teki meihin Alminsalin altateippauskone, jolla tanssimaton teippaus siten, että teippi jää maton alle, sujui käden käänteessä.

Aamupäivällä sattui Alminsalissa valitettava välikohtaus minun ja minulle ennestään tuntemattoman ääniteknikoiden esimiehen kanssa. Olin kuullut aiemmin aamulla Alminsalin ääniteknikolta, että hänen vapaapäivänsä on merkitty huomiseksi, eikä täksi päiväksi, kuten - minun saamani informaation mukaan - oli Kansallisoopperan ja juhlaviikkojen välisessä neuvottelussa sovittu viime toukokuussa. Kehoitin häntä ottamaan yhteyttä omaan esimieheensä samalla kun minä otin yhteyttä juhlaviikkojen tuottajaan. Noin tunnin päästä minua tuli jututtamaan ääniteknikoiden esimies ja hän halusi neuvotella kanssani siitä maksammeko ääniteknikon palkan huomisten työtuntien osalta. Kun ilmoitin hänelle, että minä en asiasta neuvottele, koska G&G ei ole Kansallisoopperan sopimuskumppani vaan Helsingin juhlaviikot, hän raivostui ja ilmoitti, että jos hänen kanssaan ei neuvotella, ei huomenna ole paikalla ketään äänestä vastaavaa henkilöä. Onneksi olin ennen tätä tilannetta ehtinyt tarkistaa juhlaviikoilta mitä sopimuksessa luki ja totesin vain, että nyt on vain otettava yhteyttä Kansallisoopperan tuotantopäälikkö Keijo Kupiaiseen, joka oli toukokuisessa kokouksessa edustanut Kansallisoopperaa. Tilanne ratkesi muutaman soiton jälkeen Kansallisoopperan myöntäessä virheensä ja me pyysimme molemmat anteeksi jyrkkiä sanojamme. Huomenna voimme aloittaa sound checkilla kuten olimme suunnitelleet.

Alminsalissa näyttämökuva asettuu salin mittasuhteisiin mielestäni hyvin. Alminsalin näyttämöaukon leveys ja korkeus vastaa laajakangaselokuvan kuvasuhdetta, johon helppo sommitella kultaisia leikkauksia. Tosin Metin maalaaman tanssimaton pilvimaisema näkyy Alminsalissa vain ylimmille penkkiriveille, mikä on sääli.

Pystytyksen jälkeen jatkoimme töitä hevosen kylkien, hännän, tytön sängyn, apinan naaman, risuhunnun sekä maisemalakanan kanssa. Kun minä lähdin kotiin puoli yhdeksältä illalta, Metti, Möhkö, Tuukka ja Anne jäivät vielä töihin. Valomerkki tulee Oopperassa kymmeneltä.

__________________________________

Maanantaina 28. elokuuta 2006

74. harjoituspäivä

Tänään pidimme toistaiseksi viimeisen harjoituksen Kannusillassa. Ennen harjoituksia viritimme Annen kanssa Apinan hupparia ja tytön tuohikruunua. Apinan hahmo on jo riemastuttava, varsinkin Kaisan soittaessa klarinettia, mutta maski tarvitsee vielä sminkkiä. Tytön tuohikruunu, samoin Lumikuningattaren puku ja muut esitykseen nyt loppusuoralla louhditut päähineet korostavat puvustuksen glamouria.

Läpimenoamme oli seuraamassa valokuvaajamme Ilpo Vainionpää. Ilpo halusi nähdä yhden harjoituksen ennenkuin kuvaa esityskuvamme keskiviikon kenraalista. Muutama vaihto venähti vielä luvattoman pitkäksi, mutta uskon selvittävämme vaihtoihin liittyvät ongelmat ennen ensi-iltaa.

Läpimenon jälkeen roudasimme puvut ja lavasteet Alminsalin varastoon odottamaan huomista pystytystä. Alkuillasta tapasimme Helsingin Sanomain toimittaja Anni Valtosen Kappelissa. Hän haastatteli Mettiä, Outia ja minua Suurperheestä ja sukupolvia yhdistävästä taiteilijuudesta. Metti esitti lyhyen demon siitä kuinka hän liikkui neliraajaisesti ennenkuin ukkinsa sai suostuteltua hänet kävelemään. Ukin mielestä koululaisen ei olut enää sopivaa leikkiä tiikeriä. "Sääli" totesi Outi.

__________________________________

Perjantai 25. elokuuta 2006 (kirjoitettu lauantaina 26.8.)

73. harjoituspäivä

Toinen kenraali bändin kanssa pidettiin perjantaina heti treenitunnin jälkeen. En kokenut tarpeelliseksi ottaa harjoitusta videolle, koska en ollut ehtinyt katsoa torstainkaan harjoituksesta kuvattua videota. Meillä oli nimittäin torstaina töitä illallakin, sillä osallistuimme Helsingin Taiteiden yöhön. Esiinnyimme Oopperan ulkoilmalavalla, jonne oli kerääntynyt mukavasti porukkaa.

Sain perjantain harjoituksessa testattavaksi hevosenhännän, joka vaatii vielä hieman kehittelyä. Musiikki kuullosti jo hienolta, mutta läpimenomme jälkeen bändi jäi kuitenkin vielä harjoittelemaan keskenään.

Vein perjantaina iltapäivällä Metille keskeneräisiä vaatteita, sunnuntaina meillä on tiedossa mm. Susimiehen tekoa Metin luona. Metin luota suuntasin Oopperalle pesemään Outin näyttelyyn Almisalin aulaan tulevia ikkunoita. Vein samalla Alminsaliin videokameramme Tommi Kitin ja Rajattomien Du Dun Duu -esityksen taltiointia varten.

Tänään lauantaina kävin Kannussa harjoittelemassa itsekseni Lampaan Kaaliaaria -tanssia. Jostakin syystä olen huono tekemään koreografiaa itselleni, tai ainakin olen huono pysymään koreografiassa tanssiessani yksin, alan automaattisesti improvisoida. Kaaliaarian afrorytmi on kuitenkin yksinkertaisuudestaan huolimatta yllättävän vaikea improvisoitava. Jos komppi katoaa keskustasta kesken tanssin on kyytiin hankala päästä takaisin.

__________________________________

Torstai 24. elokuuta 2006

72. harjoituspäivä

Aamupäivällä kertasimme muusikoiden kanssa ylimenot kohtausten välissä. Ruokatunnin jälkeen meillä oli kokonainen kenraaliharjoitus, jossa oli ensimmäistä kertaa bändi mukana. Elävän musiikin myötä teos tuntuu rauhallisemmalta ja hengittävämmältä. Liikkeiden fraseeraukseen ja kvaliteetteihin tulee enemmän sävyjä ja luonnollisempi vire tanssijoiden kuunnellessa bändin soittoa.

Metti toi sovitettavaksi hevosen pään, lavat ja kylkipalat, joita asettelimme oikeille kohdin harjoituksen jälkeen. Anne ja Leena jatkoivat pukujen ompelua ja Pasi roudasi vanerilevyt Opperalle. Illalla on Taiteiden yön promokeikka (Oopperan ulkolava klo 19:30). Jonna tiesi kertoa että lava Opperalla ei ole suuren suuri, meidän on vielä tehtävä muutoksia Valttitanssin muodostelmiin paikan päällä.

_________________________________

Keskiviikko 23. elokuuta 2006

71. harjoituspäivä

Käytimme aamupäivän harjoittelemalla huomista Taiteiden yö -keikkaa (Oopperan ulkolava klo 19:30). Esitämme 'trailerin' Suurperheestä sekä Simon Siivoomosta. Suurpeheestä on huomisessa esityksessämme kolme kohtausta: Vanerilevyt, Valttitanssi ja Tytön ja Pojan duetto. Kohtaukset eivät ole peräkkäisiä, joten meidän oli kehitettävä niiden väliin luontevat ylimenot. Minä yritin myös harjoitella jonkinlaista tervehdys- ja esittelyspiikkiä mikrofonin kanssa rakkaiden kolleegojeni ehdotellessa lähinnä koprolaliaan viittaavia repliikkejä.

Iltapäivällä jatkuivat pukusovitukset. Testasimme Susimiehen uusia kenkiä ja housuja, niissä on sirkustolpan edellyttämä pito. Möhköllä oli mukanaan Metin aloittama Susimiehen hupun aihio. Ehdotin että siihen kiinnitetään normaali karnevaalisilmikko, jolloin Sakarin näkökenttä jää mahdollisimman laajaksi. Kantamuorin juhla-asu herätti suurta hilpeyttä ja Lumikuningattaren kruunu ja ruusukelakki ihastuttivat. Samaan aikaan näyttämöllä Simo miksasi eilen äänitettyä ääninauhaa. Nauhaa käytämme huomenna käytännön syistä.

__________________________________

Tiistai 22. elokuuta 2006

70. harjoituspäivä

Tänään oli siinä mielessä merkittävä harjoituspäivä, että Suurperheen kaikki kymmenen esiintyjää olivat ensi kerran yhdessä, eli harjoituksissamme oli läsnä koko kolmen hengen orkesteri ja tanssijat seitsemän henkeä, - joista osa siis myös musisoi esityksen aikana. Fiilis oli mahtava tanssin kohdatessa live musiikin nyt ensimmäistä kertaa. Kahlasimme teoksen läpi harjoitellen erityisesti musiikki-iskuja ja tunnustellen tempoja.

Harjoituksen lopuksi teimme äänityksen ensi torstain Taiteiden yön promokeikkaa varten. Blogini lukijoille tiedoksi: Suurperheestä esitetään 'traileri' Oopperan parkkipaikalle pystytetyllä ulkoilmalavalla (Oopperan ja Töölönlahden välissä) Taiteiden yönä klo 19:30! Simo esittää myös näytteen tulevasta Simon Siivoomo -sooloteoksestaan. Molemmat ohjelmanumerot ovat koko perheelle sopivia. Tervetuloa!

__________________________________

Maanantai 21. elokuuta 2006

69. harjoituspäivä

Katsoin eilen perjantaisen läpimenon videolta ja kirjoittelin huomioitani paperille. Vaikutelmani oli että moni näyttämöhahmo voisi olla vielä selkeämmin karakterisoitu. Tällä hetkellä vain kantavanhemmat nousevat esityksessämme esille luonteikkuutensa ansiosta. Tämän päiväisissä harjoituksissamme 'syötin' ehdotuksia mielentiloiksi eri hahmoille, mutta koska koreografia alkaa olla jo kohtalaisen tarkasti muotoiltu ei tulkinnalle jää aina tarpeeksi tilaa. Tässä oman tulkinnan kehittelemisessä on myös annettava esiintyjille työrauha, jotta roolityöstä ei tule pinnistelyä.

Iltapäivällä harjoittelimme huomista promokeikkaa. Esitämme Lillklobbissa musiikkia Suurperheestä ja Simon Siivoomosta.

__________________________________

Lauantai 19. elokuuta 2006

Musiikkiharjoitus

Tanssijoilla on viikonloppu vapaa, mutta muusikot kokoontuivat tänään Kannusiltaan. Paikalla oli muusikoiden, Caritan, Saran ja Samin lisäksi äänisuunnittelija Marko Myöhänen, sekä Simo ja minä. Harjoituksissa käytiin läpi kaikki teoksen kappaleet ja harjoiteltiin erityisesti ylimenoja. Jos tanssijoilla riittää hoppua kohtausten välissä, on muusikoidenkin ajoittain koordinoitava instrumenttiensa vaihdot tarkkaan. Livesoundi sai minut hymyilemään ja hykertelemään koko harjoituksen ajan. Näyttämön takana jatkui myös Möhkön ja Annen aherrus esityksen pukujen parissa. Paussilla Sara ja Sami saivat sovitteltavakseen improvisoituja ehdotuksia esiintymisvaatteiksi.

__________________________________

Perjantai 18. elokuuta 2006

68. harjoituspäivä

Jatkoimme aamulla teoksen valojen työstämistä. Loimme salamointiefektejä ja teimme Karhuvuorelle hehkuvat silmät. Testasimme myös savukonetta teltan sisällä. Puolelta päivin meillä oli läpimenoharjoitus, jota seuraamassa oli sukulaisiani, joista nuorimmat olivat alle esityksemme suositusikärajan - hyvin jaksoivat seurata. Meillä esiintyjillä sen sijaan alkoi olla voimat vähissä, työviikko oli ollut sen verran tiivis. Väsymys toi kuitenkin mukanaan myönteistä rentoutta tanssiin.

Harjoitusten jälkeen purimme lavastuksen ja roudasimme puolet tavaroista takaisin Kannuun ja puolet jo Kansallisoopperaan odottamaan ensi-iltaamme. Kurkistimme Aimon, Almisalin teknisen päälikön kanssa näyttämölle ja sovimme taustakankaiden ja korokkeiden sijoittelusta.

__________________________________

Torstai 17. elokuuta 2006

67. harjoituspäivä

Heräsin aikaisin ja tajusin vielä sängyssäni maatessani miten ratkaisen Tohtori tulee kohtausta edeltävän vaihdon ja Sakarin muuntumisen Susimieheksi. Olin ilmeisesti tehnyt töitä nukkuessani.

Aloitimme harjoitukset käymällä läpi Pasin kanssa valotilanteita ja harjoittelemalla valoiskuja. Iltapäivällä pidimme avoimen harjoituksen, jota oli katsomassa yksi koululaisryhmä. Yleisön läsnäolo loi mukavaa tunnelmaa harjoituksiimme. Katsoimme läpimenon jälkeen sen, mitä siitä oli tarttunut videolle. Pasin valot näyttivät tiivistävän koreografiaa mukavasti.

Vaikka se, että olemme harjoitelleet ja rakentaneet esityksen koko visualisoinnin tällä viikolla Louhisaliin vain purkaaksemme sen taas huomenna saattaa kuullostaa vaivalloiselta, on kulunut viikko ollut esityksen onnistumisen kannalta korvaamatonta näyttämörutiinin hiomisaikaa. Rutiini näkyy lopulta - niin toivon - pelkistyneen selkeänä ja luontevana näyttämötapahtumana.

__________________________________

Keskiviikko 16. elokuuta 2006

66. harjoituspäivä

Harjoittelimme aluksi teltan pystytystä ja vanerilevyjen muuttunutta sisääntuloa. Kävimme Möhkön ja Annen kanssa esiintyjien vaatteet kertaalleen läpi ja kirjasimme puuttuvat vaatekappaleet. Sarah sai valmiiksi ensimmäiset versiot kantavanhempien peruukeiksi. Teimme läpimenoharjoituksen, jossa oli mukana Pasin rakentamat valot. Harjoituksen jälkeen jatkoimme näyttämökuvan hiomista. Opin paalusolmun kun Metti opetti sen niin kauniisti: "Ensin tehdään lampi (silmukka) josta nousee käärme (narun pää) joka kiertää puun (silmukasta lähtevä narun toinen pää) ja sitten käärme pulahtaa takaisin järveen."

Illalla olen koonnut käsiohjelmatietoja juhlaviikoille lähetettäväksi, videotaltiointi päivän läpimenosta odottaa vielä katsomista. Huomenna meillä on avoimet harjoitukset ja paikalle on kai tulossa pieni määrä koeyleisöä.

__________________________________

Tiistai 15. elokuuta 2006

65. harjoituspäivä

Jatkoimme esitystilan 'valtausta'. Aamupäivällä harjoittelimme teoksen lopun näyttämökuvien vaihtoja ja iltapäivällä teimme teknisen läpikahlauksen.

Harjoitusten jälkeen jatkoimme lavastuksen rakentamista. Jotta sisääntulot sujuisivat jatkossa sutjakammin näyttämön sivuihin oli vaihdettava sileät sermit aaltoilevien samettiverhojen tilalle. Sermien vaihdon jälkeen viritimme perheen teltan sirkustolpan ympärille. Teltan keveä rakenne luo ihastuttavan kontrastin pojan ja tytön jykevän talon kanssa.

Metti muotoili Karhuvuoren huipun muodot sähköputkesta ja me järjestelimme näyttämökorokkeista vuoren rakenteen siten että Karhun pään muodot tulivat paremmin esille. Sarah sai aamupäivällä valmiiksi eri värisistä sideharsopaloista koostuvan vuoren pintakankaan, jonka levitimme vuoren rakenteen päälle. Näyttämökuvan suurimmat elementit alkavat olla valmiita.

__________________________________

Maanantai 14. elokuuta 2006

64. harjoituspäivä

Tämän viikon harjoituksemme tapahtuvat Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa. Viikko mennee pitkälti lavasteiden, valosuunnittelun ja muun tekniikan rakentamiseen ja testailuun.

Aloitimme Metin johdolla ja Louhisalin teknisen henkilökunnan avustuksella lavasteiden pystytyksen. Asensimme tanssimaton oikealle etäisyydelle katsomosta ja kasasimme takanäyttämön nousevan kuorokorokkeen päälle eri korkuisia lavoja, jotka luovat Karhuvuoren rungon. Haimme sirkustolpan tukivaijereiden kiinnityskohdat tukeutuen tasasivuisten kolmioiden geometriaan ja innostuimme laskemaan vaadittavia neliöjuuria kännykän laskimella. Testailimme myös vanerilevyjen kiinnittämistä naruihin ja niiden nostamista ilmaan valttitanssin alussa. Leijuvien levyjen idea on toistaiseksi kauniimpi kuin toteutus: tällä hetkellä näyttämön katosta laskeutuu puomi, josta roikkuviin naruihin levyt kiinnitetään.

Tanssijain ja Caritan kanssa harjoittelimme perjantaisen läpimenomme tarkastelussa syntyneitä muutosehdotuksiani. Tunnustelimme suuremman tilan tarjoamia mahdollisuuksia ja totuttelimme lakatun tanssimaton kitkaan. Carita rakensi ja suunnitteli orkesterinsa 'kioskia', eli pianon, synan, kellopelien, marimban, kontrabasson, laulumikkien, kitaran ym. instrumenttien sijoittelua näyttämön oikeaan etukulmaan.

Yhtäaikaa harjoitustemme kanssa jatkui lavasteiden kokoaminen näyttämön takana: Sarah ompeli Karhuvuoren sideharhokangasta kasaan, Metti muotoili vuoren kuonoa ja Siiri pystytti Tytön ja Pojan ensiasuntoa. Harjoitusten jälkeen piipahti Outi Anna-lehden toimittajan ja kuvaajan kanssa näyttämöllä, jonka jälkeen Pasi pääsi aloittamaan esityksen valojen pystytyksen.

Teoksen ensimmäisissä harjoituksissa varsinaisessa esitystilassa on aina tietty karnevaalitunnelma. Esityksen mittasuhteet asettuvat uuteen asentoon, esiintyjillä on enemmän tilaa käytettävissään, eikä esimerkiksi vuoren rinteellä kävelemistä tarvitse enää kuvitella. Koska Louhisalin katsomo nousee näyttämön tasolta kohtalaisen jyrkästi ylöspäin, näyttää koreografiakin hieman erilaiselta.

__________________________________

Perjantai 11. elokuuta 2006 (kirjoitettu su 13. elokuuta)

63. harjoituspäivä

Perjantaina teimme läpimenon heti aamutunnin jälkeen. Videoimme harjoituksen ja olen nyt sunnuntaina katsonut taltioinnin eläytyen taas kuvitellun (lapsi-) katsojan tuntemuksiin. Käsikirjoitukseni horjahtelu häiritsee minua edelleen, enkä ole aivan varma pystynkö ohjauksella ja koreografialla luomaan esitykseemme sellaista suspensea, johon lapsiyleisö on teatterissa ja elokuvissa tottunut. Pieni hajamielisyys ja leppoisa tahti eivät sinänsä minua haittaa, olemmehan pyrkineet tavoittamaan Outi Heiskasen kuvataiteen henkeä, mutta suttuisuus ajatuksen ja toiminnan tasolla merkitsee keskeneräisyyttä ja siksi jäjellä oleva harjoitusaika on käytettävä näyttämöllä tapahtuvan toiminnan motiiveja selkiinnyttäen.

Esityksemme on hyvin naivistinen ja naiivi tyyli vaatii mielestäni oivallusta, jotta esitys ei muutu kiusalliseksi, tekopirteäksi tai lepsuksi. Oivallukset taas on saatava kantamaan katsoja oman mielikuvituksensa poluille, jotta nykyelokuvan tehosteisiin verrattuna lopullisesti kömpelyyteen tuomittu näyttämötapahtuma alkaisi kiehtoa. 'Kantavien oivallusten kiehtovuus' vaatii työtä, kriittisyyttä ja - onnea. Tänään harjoituksemme videotaltiointia tutkaillessani kriittisyyteni sai minut jo hieman levottomaksi - ensi-iltajännitystä lienee jo ilmassa.

Läpimenomme jälkeen roudasimme kaikki olemassaolevat lavasteet, rekvisiitan ja puvut Louhisaliin. Louhisalissa Metti jatkoi tanssimaton maalausta Sarahin kanssa, minä ripustelin läpimenostamme kosteat vaatteet kuivumaan pukuhuoneisiin. Lauantaina lakkasimme maton kolmisin.

__________________________________

Torstai 10. elokuuta 2006

62. harjoituspäivä

Katsoin eilisen läpimenomme taltiointia uudestaan tänä aamuna, koska eiliset merkintäni olivat jääneet teoksen loppuosan osalta niukoiksi.

Harjoituksissamme purimme kirjaamiani täsmennyksiä hioen erityisesti ylimenoja. Carita ehdotti pienen valssin lisäämistä Kantavanhempien, Karhun ja Pojan kohtaamiseen. Musiikki kohottaa tapahtumaa hauskasti.

Testasimme myös Kaaliaarian loppuun suunnittelemaani kaalisadetta oikeilla kaalinlehdillä, mutta hallitun kaalisateen sijasta oikeiden kaalinlehtien lento-ominaisuudet innostivat tanssijat välittömästi eskaloituvaan kaalinlehtisotaan, eikä aikaakaan kun näyttämölle tömähti myös jäljelle jäänyt kerän puolikas. Jotta tilanne ei olisi luisunut aivan käsistäni, päätin jättää ko. kohtauksen harjoittelemisen siksi kunnes saamme keveämmät paperiset (?) lehdet käyttöömme.

Uni-kohtauksen sisääntuloon lisäsin kolme risukuormaa, joita kantavat Susimies, Tirehtööri ja Lammas. Näistä risuista Kantamuori rakentaa nuotiota ennen Tohtori tulee kohtausta. Näin saamme lisäaikaa vaatteiden vaihtoon.

Tein myös tansseihin pieniä muutoksia, esim. Pojan ja Karhun dueton unisonosta niistin fragmetteja vuorotellen molemmilta rikkoakseni tanssisarjamaista jatkumoa ja luodakseni tapahtumaan dialogisuutta. Ratkaisuni saattaa tosin näyttää vain vuorotellen tapahtuvilta bläkäreiltä, unohduksilta. Muutin häätanssin loppuasennon ja lisäsin tapahtumaan tuohikruunun - tyttö kruunaa pojan.

__________________________________

Keskiviikko 9. elokuuta 2006

61. harjoituspäivä

Teimme tänään viikon ensimmäisen läpimenon, jonka kuvasin videolle. Olen nyt iltapäivällä katsellut videota kynä ja muistilehtiö kädessäni metsästäen täsmennettäviä kohtia. Omat suoritukseni tanssijana pistivät mietteliääksi: olen toistaiseksi porukan heikoin lenkki. Koska alan olla koreografiani rakenteisiin kohtalaisen tyytyväinen, eli teos on suurin piirtein valmis, on minun nyt keskityttävä työhöni tanssijana.

Teknisiä ongelmia meillä on mm. vaatteiden vaihdoissa, jotkut asut ovat vielä liian hitaita riisuttavia/päälle puettavia. Asujen puettavuutta voi varmasti vielä parantaa, mutta joidenkin kohtausten ylimenoihin on vielä kehiteltävä 'ajantappo' tapahtumaa.

Alkuviikolla tekemämme muutokset tuntuvat toimivan. Esityksemme on ehkä vielä vähän ujo, varovainen. Luulen että tulevat läpimenot antavat esiintyjille rutiinia, joka luo itsevarmuutta ja säihkettä.

Odotan jo ensi viikkoa, jolloin olemme Louhisalissa. Tiedoksi blogini lukijoille: torstaina 17.8. klo 13 pidämme avoimet harjoitukset Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa. Esityksestämme puuttuu tuolloin vielä kaksi muusikkoa, mutta uskon että harjoituksemme pohjalta saa käsityksen valmiista esityksestä. Harjoitukseemme on vapaa pääsy, mutta edellytämme ennakkoilmoittautumista Riitta Jokelalle, puh. 050 354 5936.

__________________________________

Tiistai 8. elokuuta 2006

60. harjoituspäivä

Kävimme päivän aikana lähes koko esityksen läpi harjoitellen eilen syntyneitä muutosehdotuksiani.

Eilinen ajatukseni tuohikruunun käyttämisestä kohtausten liimana esityksen alussa tuntui toimivan. Saku soittaa prologin aikana alttoviulua kruunu päässään. Kun prologi loppuu hän riisuu kruunun ja asettaa sen lattialle ennen poistumistaan kulissiin. Muurahaiskarhu löytää kruunun, nuuhkii sitä, nappaa sen kärsäänsä ja heittää sen sitten pois tieltään. Muurahaiskarhun sisältä ilmestyy Tyttö ja Apina (ei kaksi Apinaa). Tyttö nappaa kruunun ja pukee sen ylleen, Apina ihailee. Seuraa kohtaus Ihailtu kaunotar, joka on nyt lähempänä Outin samannimistä grafiikanlehteä sekä alkuperäistä käsikirjoitustani.

 

Vaikka muutos ei sanoin selitettynä ehkä vaikuta järin ihmeelliseltä, tuntui se tänään kohtauksia uudelleen muokatessamme antavan koko esitykselle luontevamman eksposition. (Ekspositio, lähtötilanne - kuuluisin lähtötilanteen luova alkulause suomalaisessa kirjallisuudessa lienee Väinö Linnan: "Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.")

Tytön ja Apinan tanssikin sai mielenkiintoa, kun he tanssivat nyt unisonoa eri tavoin, kruunun vaihtaessa välillä kantajaansa. Tuohikruunu ei kuitenkaan jää näyttämölle Kantavanhempien kummarrusrituaalin alkaessa; Kantavanhempien oudot riitit kantavat kyllä ilman kruunun taikaa koomisuutensa ja esittäjiensä tulkinnan ansiosta. (Jännityksellä odotan Kantavanhempien peruukkien luomaa efektiä, muistissani on maaliskuun 30. päivän harjoitus, jossa Riikalla ja Simolla oli päissään paperinarunutturat, jotka improvisaation aikana hiljaksiin hajosivat näyttämölle, mikä oli mielestäni hurmaavan hauskaa.)

Testasimme päivän aikana myös Sirkustirehtöörin ilmestymistä Tytön uneen. Nyt Tyttö tansii unessaan Susimiehen, Lampaan ja Tirehtöörin kanssa ennenkuin kohtaa Anubiksen. Tällä 'miehityksellä' kohtaukseen tuli vahvempi eroottinen lataus, mutta en osaa sanoa, onko se nyt mielenkiintoisempi kuin aiemmin, kun unessa Tytön lisäksi oli vain eläimiä ja otuksia.

Sain tänään Riitalta lippuraportin: Suurperheen ennakkolippujen kysyntä on kasvanut viime viikon aikana lupaavasti mainostemme ja markkinointimme ansiosta. Vaikka kaikkiin esityksiimme on vielä runsaasti lippuja jäljellä, antaa tasaisesti kiihtyvä lippukauppa mukavan lisäpotkun aherruksellemme. Katja Kirsi Zodiakista on järjestellyt esitykseemme liittyviä työpajoja kouluille ja päiväkodeille. Työpajatkin alkavat täyttyä.

Puhuin päivällä Outin kanssa Suurperheeseen liittyvien näyttelyjen toteutuksesta. Outi kertoi Espoon Modernin Taiteen Museon (EMMAn) lainaavan kokoelmistaan Outin tekemän installaation Ohikiitävä neitsyys Espoon kulttuurikeskuksen näyttelyyn. Se on kolmiulotteinen tulkinta Uni -grafiikanlehdestä.

__________________________________

Maanantai 7. elokuuta 2006

59. harjoituspäivä

Katsoin perjantaisen läpimenomme videolta tänä aamuna ennen harjoituksiamme. Yritin samaistua esityksemme herättämiin ajatuksiin ja tuntemuksiin kuvitellun katsojan kokemana. Videon perusteella korostuivat mielestäni esityksen alun ongelmat - teennäisyys ja perustelematon arvoituksellisuus.

Keväällä tehdyt typistykset tuntuvat tuovan esityksen alun kohtauksiin turhaa hoppua ja huolimattomuutta. Kohden loppua dramaturgiani alkaa mielestäni toimia vetävämmin. Kun kerronta on mykkää toimii se mielestäni parhaiten konkretian tasolla, tyyliin: perhe pystyttää teltan ja menee sen sisälle (nukkumaan) tulee pimeää, susimies ilmestyy näyttämölle, alkaa kiertää telttaa. Se kiipeää teltan katolle ja kurkkii katon reiästä sisään. Reiästä nousee savua susimiehen kasvoille...

Sen sijaan se, että esiintyjät katsovat kaukaisuuteen yleisön yli tai tuijottavat tyhjää lattiaa abstraktien liikesarjojen väleissä ei välttämättä kerro katsojalle mitään erityisen jännittävää ja sellaista salatieteellistä toimintaa alun kohtauksissa on vielä jonkin verran jäljellä.

Harjoituksissa esittelin idean, jota työstämme tarkemmin huomenna: haluan kokeilla - julistamastani tavarasulusta huolimatta - tuohikruunua alun tapahtumien käynnistäjänä. Olen ajatellut, että kruunun löytäisi ensinnä Muurahaiskarhu ja se liittyisi sitten Apinatyttöjen leikkiin, josta se siirtyisi Kantavanhempien riittiin... touhikruunu ilmestyisi ehkä vielä lopussa Pojan päähän hääkohtauksessa.

Joskus kohtauksen toimimattomuudelle on löydettävissä yksinkertainen ratkaisu: vaihdoin tänään Kantaäidin sisääntulon Pojan ja Karhun dueton lopussa toiselle puolelle näyttämöä ja saimme näin aikaiseksi herkullisen kohtaamisen Äidin, Pojan ja Karhun välille.

Kehittelimme myös Hevossamban ja valttitanssin välistä ylimenoa hieman pidemmäksi, jotta Simo ja minä ehdimme vaihtaa roolivaatteita päästyämme kulisseihin. Kaisa, Saku ja Sakari sommittelivat samban loppuun kolmen hengen pyramideja. Jonnan esittämä Tyttö on Hevosen kouluttaja.

Kävimme aamupäivän läpi muita pieniä tarkennuksia ja iltapäivällä harjoittelimme Caritan kanssa tanssijain soittamia kappaleita. Carita roudasi Kannuun lisää instrumenttejaan ja Simo asensi mixerin pianon vierelle, joten tästä lähin yhä useampi kappale voidaan tehdä livenä harjoituksissa, mikä antaa mahdollisuuden leikkiä musan tempoilla.

__________________________________

Perjantai 4. elokuuta 2006

58. harjoituspäivä

Aamupäivällä virittäydyimme läpimenoa varten. Olin illalla kirjoittanut Apinan puheen vihdoin paperille ja Kaisa aloitti sen työstämisen puhuttavaan muotoon. Tein pienen muutoksen Tytön ja Susimiehen dueton nostoon, joka oli vaikuttanut mielestäni liian epämääräiseltä.

Möhköllä ja Annella oli mukanaan paljon uusia vaatteita soviteltaviksi. Testasimme Lumikungattaren puvun käyttäytymistä ja totesimme yhden noston vaativan suunnan kääntämistä, jotta kuningattaren arvokkuus ei kärsisi. Testasimme myös silmikoita valttitanssiin. Hevosen mustat sukat herättivät hilpeyttä.

Läpimenoamme tuli seuraamaan valosuunnitelijamme Pasi, poikansa Rasmuksen kanssa ja Riina Sinisalo, tuottajaharjoittelija Humakista. Pasi toi mukanaan oman videokameransa, mikä oli onni, sillä minä olin unohtanut G&G:n kameran kotiin.

Vaatteiden vaihdot ovat Suurperheessä paikkapaikoin tiukkoja ja iltapäivän läpimenossa näyttämöllä seikkaili monta puolipukeista hahmoa, joiden muodonmuutos oli jäänyt kiireessä kesken. Carita soitti pianolla osan kappaleista, mikä kohotti tunnelmaa. Paljon on vielä tehtävää. Saattaa jopa olla, että joudumme luomaan yhden uuden hahmon Simolle Uni -kohtaukseen. Toiveeni on, että kaikki tytön unessa esiintyvät hahmot ovat eläimiä, mutta koska useimmat eläinhahmot ovat liian hankalia Uni -kohtauksen koreografian tanssia ajatellen, on Simolle ehkä tehtävä jokin pienikuonoisempi eläinhahmo, esim. kevytsika.

__________________________________

Torstai 3. elokuuta 2006

57. harjoituspäivä

Kävimme päivän aikana koko teoksen läpi keskittyen kohtauksiin, jotka olivat kesän jäljiltä muistiin palauttamatta. Kesä on tehnyt hyvää, tanssijain kehot viestivät levollisuutta ja liikkeissä on mehukkuutta. Nyt tuntuu mielekkäältä työstää yksityiskohtia täsmällisemmiksi. Korjaukseni alkavat kutistua ranteen sivukulman tai katseen korkeuskulman määrittelemiseen kymmenen asteen tarkkuudella. Välitön vaikutelma vaatii tarkkuutta.

Löysimme vihdoin toimivan tavan maisemalakanan pyörittämiseen. Apinan höpötyksen Matkapuhuja -kohtauksessa ajattelin luonnostella vielä tänä iltana. Tarkoitus on että höpötyksestä saa ajoittain selvää.

__________________________________

Keskiviikko 2. elokuuta 2006

56. harjoituspäivä

Carita oli läsnä harjoituksissamme. Kävimme Caritan kanssa läpi teoksen musiikkidramaturgian ja tarkistelimme kohtausten ylimenojen kestoja ja musiikki-iskujen paikkoja. Carita improvisoi pianolla pieniä tilkkeitä saumoihin.

Teimme rungon Kaaliaarian tapahtumista Caritan esittämän Laulajattaren ja Syntisäkin välillä. Kaaliaaria on täydellinen suvanto ja haikean ironinen laulunumero, jonka aikana pystytetään perheen teltta.

Monella muullakin rintamalla tehdään töitä esityksemme eteen: Metti on jatkanut Louhisalissa Sarahin kanssa tanssimaton maalaamista. Anne ompelee Lumikuningattaren pukua kotonaan; Möhkö metsästää asusteita kaupoissa ja kirpputoreilla. Riitta on saanut tuottajaharjoittelijan toimistolle auttamaan Espoon esitysten suoramyynnissä päiväkodeille. Zodiakissa käydään läpi kutsuvieraslistoja. Oopperan netisivuillekin on ilmestynyt esittely Suurperheestä ja tänään jaettiin Helsingin Sanomain mukana juhlaviikkojen ohjelmistolehti.

__________________________________

Tiistai 1. elokuuta 2006

55. harjoituspäivä

Teimme uuden lopun Lumikuningattaren kohtauksen koreografiaan. Keväisessä versiossa kohtauksen lopussa oli pieni osio unisonossa tanssittua koreografiaa, joka näytti juuri siltä mitä se olikin: pätkältä tanssituntisarjaa. Jätin tämän sarjan pois ja jatkoin kompositiota, jossa Lumikungatar tanssii kahden miestanssijan kanssa. Nyt Susimiehen muodonmuutos tapahtuu selkeästi Lumikuningattaren toimesta. Kohtaus jäsentyy paremmin myös suhteessa musiikkiin.

Iltapäivällä kertasimme Valttitanssin koreografian ja harjoitusten lopuksi kävimme Möhkön ja Annen kanssa läpi puvustusta ja jatkoimme vaatteiden sovituksia. Sovimme seuraavan läpimenoharjoituksen ajankohdaksi tämän viikon perjantain.

__________________________________

Maanantai 31. heinäkuuta 2006

Tanssimaton pesua ja roudausta

Harjoituspaussimme loppui ja tänä aamuna meitä odotti yllätys Kannusillan teatterissa: kesäsiivouksen yhteydessä siivoojat olivat huolellisesti pesseet ja vahanneet näyttämön lattialla olevan tanssimaton. Olin vielä kotona kun Simo soitti Kannusta ja kertoi uutisen. Nappasin mukaani pussillisen ihmepesusieniä toivoen niiden tepsivän vahaan. Vahatulla tanssimatolla ei nimittäin voi tanssia, se on arvaamattoman liukas.

Vahanpoiston sijaan me kuitenkin päätimme kääntää maton ympäri ja pestä maton vahaamattoman valkoisen puolen siihen vuosien mittaan hieroutuneesta lattiamaalipölystä. Jakaannuimme kahdeksi ryhmäksi katsomon laidoille huuhtelemaan, harjaamaan, moppaamaan ja kuivaamaan mattoja. Kannun katsomo on lievästi nouseva, joten saatoimme hyödyntää lattian kallistusta veden hallinnassa. Veden ja perinteisten pesuvälinneiden avulla saimme matoista keskiharmaita ja olimme jo saavutukseemme kohtalaisen tyytyväisiä.

Kiinnitimme matot takaisin lattiaan teipaten ne mattojen alapuolelta, siten etteivät teipit näy. Siinä vaiheessa Riikka huomasi ihmesienipussin ja kokeili piloillaan sienen tehoa harmaaseen mattoon. Tulos oli vaikuttava - nämä pihkan solurakennetta imitoivat sienet irrottavat likaa hätkähdyttävän tehokkaasti, ilman pesuaineita, synnyttämänsä kitkan ja veden avulla. Ihmepesusienissä ei ole muuta vikaa kuin, että toimiakseen niitä hieman painettava vasten puhdistettavaa pintaa ja sen takia ne eivät ole kämmentä suurempia. Ne myös kuluvat käytössä nopeasti.

Kävin ostamassa pesusieniä lisää ja hinkkasimme maton puhtaaksi. Saimme työn valmiiksi iltapäivällä juuri kun Möhkö ja Anne tulivat tekemään pukusovituksia. Heillä oli mukanaan mm. Lumikuningattaren puku ja Karhun villakerrasto.

Päivän lopuksi Metti tuli hakemaan varastoltamme toista tanssimattoa, josta tulee esityksemme lavaste. Metti maalaa sen tällä viikolla siten, että nousevasta katsomosta nähtynä siihen muodostuu 3D efekti.

__________________________________

Torstai 15. kesäkuuta 2006 (kirjoitettu perjantaina 16. kesäkuuta)

54. harjoituspäivä

Kevätkautemme huipentui ensimmäiseen Suurperheen kenraaliharjoitukseen. Kantaäiti itse, Outi Heiskanen oli katsomassa harjoitustamme. Pasi rakensi harjoitustamme varten Kannun valokalustosta setin, jolla hän saattoi improvisoida valotilanteita läpimenomme aikana. Saimme aavistuksen teoksen visuaalisista tunnelmista, vaikka lavastus ja puvustus ovatkin vielä kesken.

Outi oli myyty, kiittäessään meitä harjoituksen jälkeen hän liikuttui aivan kyyneliin saakka. Hän sanoi, että näyttämöteos kannustaa häntä uskomaan oman taiteensa kykyyn puhutella, ja että meidän tulkintamme hänen kuvistaan antoi hänelle mielenkiintoisen ja uuden etäisyyden omiin kuviinsa.

Harjoituksen jälkeen kävimme Outin kanssa läpi Suurperheen kohtausten lähtökohtina olleet Outin työt. Kokoamme näistä töistä näyttelyn Espoon kulttuurikeskuksen näyttelytilaan. Näyttely on esillä kulttuurikeskuksessa Tapiolassa 28.8. - 10.9. 2006.

Olimme tuoneet harjoituksiimme videotykin, joten myös esiintyjät näkivät Riitan taltioiman harjoituksen samantien. Koska harjoituksemme ei sujunut kommeluksitta riitti naurua videota katsellessamme. Myös näyttämön reunalle asennetulla viinitetralla oli osuutta hilpeyden kasvavaan määrään. Videokatselun jälkeen jatkoimme naapuriin Kannunkulma -nimiseen Espoon keskuksen kapakkaan, jossa soi -80 luvun diskomusiikki. Dj onnistui siinä, missä dj:t yleensä eivät onnistu, hän sai ammattitanssijat riehaantumaan.

Nyt harjoituspaussimme alkaessa pidän paussia myös tämän harjoituspäiväkirjan päivittämisestä. Harjoituksemme jatkuvat 31.7. alkaen, jolloin jatkan myös blogiani. Toivotan lukijoilleni valoisaa, lämmintä ja riemukasta kesää ja siteeraan näin 'ensimmäisen puoliajan' lopuksi japanilaista modernin haikurunouden mestaria, Shiki Masaokaa (1867 - 1902):

Kesämyrsky vei
kirjoituspaperini
kaikki mennessään
__________________________________

Tiistai 13. kesäkuuta 2006

53. harjoituspäivä

Teimme päivän aikana vain pieniä tarkistuksia ja muutoksia. Suuremmat muutokset ja mahdolliset lisäykset saavat odottaa elokuuta. Pidämme huomenna vapaapäivän ja kokoonnumme kevätkauden viimeisiin harjoituksiin torstai-iltana. Metti kertoi että Outikin saattaisi silloin ehtiä paikalle. Jännittävää.

__________________________________

Maanantai 12. kesäkuuta 2006

52. harjoituspäivä

Metti rakensi päivällä assistenttinsä Sarahin kanssa pajunoksista Tytön häähunnun. He myös muotoilivat lampaalle kyttyrän. Metti tarkisti minulta Karhuvuoren tukirakenteiden sijoittelun, hän oli tehnyt tietokoneella vaikuttavan havainnekuvan konstruktiosta. Autocad -kuva hohti kuin scifi elokuvissa.

Simo ja minä harjoittelimme alkuillasta Hevosen steppiä. Seitsemältä illalla teimme koko teoksen kattavan läpimenon. Riitta kuvasi sen videolle, katsomassa olivat myös Möhkö ja Pasi. Tunnelma oli perjantaista läpimenoamme virkeämpi ja energisempi.

Olen nyt yöllä katsellut videotaltiointia, mutta minun on katsottava se uudestaan aamulla, sillä en jaksa enää tehdä vaadittavista korjauksista muistiinpanoja. Korjattavaa ja harjoiteltavaa on paljon, mutta lähestyvä harjoituspaussi on myös tervetullut. Voimme mielestäni lähteä kesälaitumille rauhallisin mielin, kevät on ollut ahkeraa aikaa.

__________________________________

Perjantai 9. kesäkuuta 2006 (kirjoitettu lauantaina 10. kesäkuuta)

51. harjoituspäivä

Aamupäivällä muotoilimme Hevospeli -kohtauksen sisällyttäen siihen Hevossamban ja kokeilimme Simon kanssa Hevosen metallisen keskiruumiin kannattelua välissämme samalla kun steppasimme nuoteista. Emme vielä osaa rytmejä ilman nuotteja ja Hevosen vaatima etukumara asento on steppaamisen kannalta hyvin epäedullinen, joten tällä hetkellä toteutuksessamme ei ole hurraamista.

Muotoilimme uusiksi myös Tohtori tulee -kohtauksen Bollywood -tanssin. Näyttämölle pystytettävä teltta vie jonkin verran tilaa, joten toisen näytöksen tansseja on ollut pakko kaventaa.

Iltapäivällä teimme läpimenon, jossa olivat mukana kaikki tällä hetkellä käytössämme olevat näyttämöelementit. Annoin yleisohjeeksi reilun liioittelun ja hölmöilyn. Pyrin siihen, että esiintyjillä olisi näyttämöllä kotoisaa, koska teoksen aihe - kaikesta visuaalisesta fantasiasta huolimatta - on perhe-elämä. Esiintyjien keskeisessä hauskanpidossa on itseriittoisuuden ja sulkeutuneisuuden vaara, mutta uskon anarkistisen pelleilyn tässä vaiheessa tuottavan mielenkiintoisia ratkaisuja. Vielä ei ole aika hioa yksityiskohtia liian kiiltäviksi.

Teoksen hahmottuessa iskee houkutus arvioida kokonaisuutta taideteoksena, mutta olen päättäväisesti sulkenut korvani sisäiseltä kriitikoltani. Olen liian lähellä prosessia nähdäkseni syntyvän teoksen olemusta selvästi. Etäisyydenottoon meille kaikille tarjoutuu mahdollisuus jäädessämme 'lomalle' viikon päästä. Harjoituksemme jatkuvat heinäkuun viimeisenä päivänä. Harjoituspaussimme ei kuitenkaan merkitse lomaa kaikille. Osa tanssijoista tekee kesätoitä teatteri- ja ooppera- ja tanssiproduktioissa. Simo työstää tulevaa sooloesitystään ja minä teen töitä Suurperheeseen liittyvien painotuotteiden parissa. Pieni teatterimme ei pysty maksamaan kenellekään palkallista lomaa.

__________________________________

Torstai 8. kesäkuuta 2006

50. harjoituspäivä

Aloitimme harjoitukset tutkimalla Herkkäkuuloisen liikkumista ja luonnostelimme kohtauksen tapahtumat sekä ylimenon tähän toistaiseksi viimeiseen kohtaukseen. Minulle tuli vahva tunne siitä miten koko teos loppuu, joten voidaan sanoa että sain koreografian ensimmäisen kokonaisen version valmiiksi 50. harjoituspäivänä.

Ruokatunnin jälkeen teimme läpimenon, joka kesti 55 minuuttia, eli kuluneen viikon tiivistystyö on tuottanut tulosta. Kokonaisuuden kesto tuntui kuitenkin mittaansa pidemmältä, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että läpimenomme 55 minuuttiin sisältyi vielä paljon selkiintymätöntä ja suhruista näyttämötoimintaa. Myös kulissien takainen tapahtuma vaatii harjoitusta, jotta vaihdot sujuvoituisivat.

Iltapäivällä jäimme Simon kanssa tutkimaan Carita nuotteja Hevoselle. Vierekkäin kahdella vanerilevyllä seisten ja maahan aseteltuja nuotteja lukien pääsimme nyt intromme loppuun. On vielä liian aikaista sanoa pystymmeko toteuttamaan ko. rytmit Hevosena.

__________________________________

Keskiviikko 7. kesäkuuta 2006

49. harjoituspäivä

Aloitimme harjoitukset työstämällä Tohtori tulee -kohtausta. Simolla oli nyt käytössään Tohtorin pää ja viitta. Tohtorin valtavan viitan alle mahtuu neljästä tanssijasta koostuva hevonen ja köydenpätkä (taas yksi tavara) toimii suitsina. Simo istuu Sakun hartiolla, joten Tohtorin hevosesta tuli korkea - ja riemastuttavan irtonainen.

Koska Tohtorin pää on muodoltaan ja ulottovuuksiltaan näyttävä ja koska se on vaativa liikuteltava, muutimme kohtauksen koreografiaa yksinkertaisemmaksi. Kerrankin voimme sanoa kokemuksen auttaneen, sillä Tohtorin pää käyttäytyy pitkälti samalla tavalla kuin Sikabaletin hahmojen päät, eikä Simolla ollut vaikeuksia löytää toimiviksi havaittuja liikeratoja.

Iltapäivällä testasimme eilen muotoilemaamme musiikkia vanerilevykohtaukseen. Musiikki oli edelleen muutamia sekuntteja liian lyhyt - siihen on lisättävä vielä yksi pienenpieni kertaus.

Lumikuningatar -kohtauksen tanssiin kehittelin egyptiläisten hieroglyfien tapaa esitellä ihmiskeho: hartiat edestä, jalat sivusta nähtynä.

Päivän lopuksi luonnostelimme ylimenoa Morsiamen itku -kohtauksesta Herkkäkuuloiseen. Kohtauksen nimihenkilö saapuikin juuri sopivasti ja joutui heti valokuvattavaksi kohtauksen lavasteissa, jotka niinikään olivat tänään ensimmäistä kertaa käytössämme. Tytön ja Pojan ensiasunnossa on paljon potentiaalia, sen sisään voisi rakentaa vaikka nukketeatteriesityksen. Valokuvaa varten rekonstruoimme Outin kuvan Raskaus. Lisäsimme siihen Tohtorin ja Herkkäkuuloisen tarkkailemaan Tytön raskauden etenimistä. Näin kuvasta tuli Outin termiä käyttääkseni kompiisi. Lisäsin kuvan jo lehdistökuviin nettisivuillemme, vaikka lavaste ei kuvassa olekaan vielä valmis. Kuva on helppo ottaa uudestaan, siiten kun kaikki elementit ovat valmiit.

__________________________________

Tiistai 6. kesäkuuta 2006

48. harjoituspäivä

Jatkoimme teoksen tiivistämistä. Pojan, Karhun ja Kantavanhempien kohtaus sai hieman selkeämmän jäsennyksen ja vanerilevyjen musiikki-isku siirtyi jo Pojan pukemiseen, jolloin kohtausten välille ei tule kuoppaa. Koska vanerilevykohtauksen koreografia on jo kohtalaisen tarkka ja toimiva, lisäsimme musiikkiin yhden pienen kertauksen, jotta se ei lopu kesken kohtausta. Myös Hevosen sisääntulo siirtyi aiemmaksi, kun hoksasin miten saan Hevosen yllättävämmin sisään.

Iltapäivällä kävimme läpi Valttitanssia, Uni -kohtauksen koreografiaa ja toisen näytöksen alkua aina Tohtorin sisääntuloon asti.

Samaan aikaan harjoitustemme kanssa jatkui Tytön ja Pojan talon pystytys ja pukujen ompelutyö. Huomenna Sanna tuo harjoituksiimme Herkkäkuuloisen, joka on Tohtorin apuri. Herkkäkuuloisia käytettiin synnytyslääkäreiden avustajina ennen kuin ultraäänilaitteet keksittiin. Herkkäkuuloiset ovat noin 30 cm korkeita ja ne kävelevät pystyasennossa.

 

__________________________________

Maanantai 5. kesäkuuta 2006

47. harjoituspäivä

Aloitimme teoksen tiivistystyöt. Keskityimme teoksen alun kohtauksiin ja erityisesti kohtausten välisiin ylimenoihin. Itse-kohtaus on nyt enää sisään tepasteleva muurahaiskäpy. Siirsin Apinatyttöjen musaiskun aiemmaksi muuraihaiskävyn sisääntuloon, jolloin apinatytöt aloittavat tanssinsa myöhemmin suhteessa musiikkiin, näin koreografiasta jää turhat kertaukset pois tanssin lopusta. Pojan ja Karhun duettokoreografiasta karsin niinikään pois turhia koukeroita ja Pojan adoptio -kohtauksessa tein ohitusleikkauksen pojan vaatettamisen jälkeen - pojan karkailuyritykset jäävät nyt pois.

Puolilta päivin saapuivat harjoituksiimme Metti, Möhkö ja Anne ja käytimme loppupäivän sovitellen ja testaillen pukuja. Möhköllä ja kumppaneilla oli tuomisinaan mm. Tohtorin maski ja vaatteet, Susimiehen takin aihio, Syntisäkin villakerrasto ja Kantamuorin vartalo ja leninki. Hupia riitti.

Illalla Metti toi Siirin kanssa Pojan ja Tytön ensiasunnon elementit: metallisen jalustan, jossa on pyörät, kasan eripituista ja paksuista puutavaraa, vaneri- ja pahvilevyjä. He kokosivat taloa aina siihen asti, kunnes Kannusilta suljettiin kymmeneltä illalla. Minäkin sain porata reikiä ja ruuvata ruuveja. Harjannostajaiset pidetään huomenna.

__________________________________

Perjantai 2. kesäkuuta 2006 (kirjoitettu lauantaina 3. kesäkuuta)

46. harjoituspäivä

Suurperheen valosuunnittelija Pasi Pehkonen tuli katsomaan perjantaista harjoitustamme yhdessä poikansa Rasmuksen kanssa, joten meillä oli ensimmäinen lahjomattoman kohdeyleisömme edustaja paikalla. Teimme läpimenoharjoituksen kohtauksista 1 - 15. Takkuileva läpimenomme venähti puolitoistatuntiseksi. Dramaturgin on aika kaivaa punakynänsä esiin.

Esityksen lyhentäminen on aina suurta harkintaa ja syvällistä näkemystä vaativa juttu. Lyhentämistä ei kannata hätiköidä, sillä kohtauksen toimimattomuus voi johtua harjoituksen ja ohjauksen puutteesta, mutta mikäli lyhentäminen on välttämätöntä, sitä ei kannata myöskään viivytellä, jotta aikaa ei menisi hukkapalojen koristeluun. Lyhentämistä ei myöskään kannata tehdä vielä täysin tekemättömistä kohtauksista, koska tarina on ensin kerrottava loppuun, jotta nähtäisiin mikä siinä on turhaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että heiveröinen tarina ja rönsyilevät tanssit vetävät esitystä eri suuntiin ja esityksen intesiteetti laskee erityisesti ryhmätanssien aikana. Tanssi kun ei ole käytännöllisin tarinankerronnan tapa. Tämä viittaisi siihen, että esim. Valttitanssia (kohtaus 7) on lyhennettävä tai se on siirrettävä Kodinperustajat -kohtauksen (kohtaus 15) häätanssin paikalle.

Joitain yksinkertaisia oikopolkuja löysin jo eilen heti läpimenomme jälkeen. Esimerkiksi Itse -kohtauksessa vain muurahaiskäpy toimii tarpeeksi hauskasti, joten Apinatytöt saavat tulla muurahaiskäpynä sisään ja ilmestyä säkistä heti näyttämölle päästyään.

Kautta linjan hetket joihin ei ole suunniteltu soitettavan musiikkia joutuvat nyt tehotarkkailuun, sillä niistä niistäminen käy helpommin kuin musiikin lyhentäminen, semminkin kun Caritan musiikki on riemastuttavaa kuunneltavaa. Yksi mahdollisuus on kehittää esitystä läpisävellettyyn baletti -formaattiin, jossa musiikit seuraavat toisiaan ilman pitkiä pausseja. Tällöin kohtaukset liukuvat eteenpäin jouhevammin ja nykimisen tunne vähenee, mutta tällöin on vaarana se, että katsoja tipahtaa kärryiltä ja näyttämötapahtumista tulee käsittämätöntä läpilaukkaa.

Kokeilimme läpimenossamme myös puvustuksen toimivuutta. Tytön yöpuku on kaunis, mutta Tohtori tulee -kohtauksen koreografiaa ei voi suorittaa se yllä. Joko puvunvaihto täytyy siirtää myöhemmäksi tai koreografiaa täytyy muuttaa. Olen taipuvainen jälkimmäiseen.

Nukun vielä yön yli ja katson läpimenostamme kuvatun videon huomenna.

__________________________________

Torstai 1. kesäkuuta 2006

45. harjoituspäivä

Päivän alkajaisiksi Riitta toi harjoituksiimme karhunpään, joka oli matkannut yhdessä apinanaamarin kanssa linja-autolla Noora Zetterbergin luota Lahdesta. Jonnalla taas oli mukanaan Sanna Sucksdorffin valmistama toisen apinatytön maski, joten meillä oli aamulla kolme uutta perheenjäsentä ihasteltavana. Aloitimme harjoitukset testaamalla naamareiden ja karhunpään toimivuutta tanssiessa.

Apinatytöt ovat varsin hupaisa kaksikko. Totesimme, että jos maskit puetaan kohtauksen alussa, jotta katsoja tulkitsee kohtauksen esittävän kahta tyttöä leikkimässä apinoita, ei niitä tarvitse riisua ennen kuin aivan kohtauksen lopussa. Liikkeessä maskit toimivat luontevasti, mutta kohtauksen dramaturgiaan kaipaan vahvempaa motivointia. Kohtaus perustuu Outin kuvaan Ihailtu kaunotar. Minun on ehkä joustettava julistamastani tavarasulusta ja tuotava tuohikruunu mukaan tyttöjen leikkeihin.

 

Karhunpään suuri koko vaatii Karhun liikkeiden yksinkertaistamista ja hidastamista Poika ja Karhu -kohtauksen alussa, mutta duettokoreografian nostot on mahdollista tanssia kuten olimme suunnitelleetkin. Karhunpää ja saman väriseksi värjätty karvalankamatto Sakun yllä onnistuvat luomaan kuvan nukkuvasta karhusta vakuuttavasti, joten hetki jolloin puramme illuusion kokonaisesta karhusta on järkyttävä. Mutta järkytyksestä toipuu suhteellisen nopeasti sillä karhunpää päässään tanssiva Saku jatkaa illuusiota liikkeen tasolla. Sitä paitsi kaiken huomion tässä kohtauksessa varastanee pojan alastomuuspuku.

Iltapäivällä kertasimme Tytön ja Susimiehen dueton ja hioimme kohtausten 12 - 15 välisiä ylimenoja. Löysin mielestäni luontevan ajan ja paikan Tohtorin rituaalille palavan oksan kanssa ja Lumikuningattarelle tämän arvolle sopivan sisääntulon vanerilevyn päällä kannettuna, sekä humoristisen poistumisen tohtorin saattamana. Tytön tukkilaverin häivyttäminen näyttämöltä jäi vielä ratkaisematta.

Illalla oli vielä Caritan järjestämät musiikkitreenit Sibelius Akatemiassa. Paikalla oli Caritan Suurperhe -bändi eli Sara Puljula (kontrabasso) ja Sami Koskela (lyömäsoittimet) sekä Simo ja Kaisa. Toimii.

__________________________________

Keskiviikko 31. toukokuuta 2006

44. harjoituspäivä

Pyysin tämän päivän harjoituksiin paikalle vain Jonnan, Kaisan ja Sakarin, koska halusin työstää kahta duettoa: Apina-tyttöjen kisailua (kohtaus 2) sekä Susimiehen ja Tytön duettoa (kohtaus 14). Päivä oli siinä mielessä ylellinen, että keskityimme ainoastaan koreografian kutomiseen, eikä ratkaistavanamme ollut yhtäkään lavasteisiin, tarpeistoon tai puvustukseen liittyvää lavatapahtumaa.

Apina-tyttöjen kohtaukseen haimme elävyyttä erilaisin koreografisin keinoin. Varioimme tanssin ajoituksia ja teimme koreografiaan erilaisia ohituksia, peilikuvia ja hetkiä, jolloin tyttöjen liikesarjat ovat täysin erilaisia. Koreografiaan jäi ehkä vielä hieman rakennettu vaikutelma, mutta uskon löytävämme kohtaukseen dramaturgisen mielekkyyden kun saamme apinanaamarit harjoituksiimme, mikä ilmeisesti tapahtuu huomenna.

Tyttö ja Susimies -kohtauksen rakensimme musiikkiin, jonka Carita sävelsi Raskaus -kohtausta varten. Duettoa varten sommittelimme muutaman 'uuden' noston ja yhdistelimme tanssiin aiemmin kehittelemiämme duettokombinaatioita ja tanssisarjoja. Kohtauksen kokoaminen kävi ripeästi ja sen taiteellinen vaikutelma tällä hetkellä on reilusti siirappinen. Siirapissa on aina läsnä komiikan mahdollisuus, ja pyrin tietoisesti siihen, että katsojan on viimeistään tässä vaiheessa tehtävä päätös itkeäkö vai nauraa.

__________________________________

Tiistai 30. toukokuuta 2006

43. harjoituspäivä

Harjoitustemme aluksi tein pieniä reikiä linkkuveitsellä Anubis-jumalan kaulaan, jotta Saku näkisi liikkua puku yllään. Sen jälkeen kokeilimme Uni-kohtauksen huipennusta, jossa Anubis liukuu näyttämölle. Jalassaan Sakulla on rullaluistimet. Löysimme mielestäni luontevan ja näyttävän tapahtuman Tytön ja Anubis-jumalan kohtaamiselle. (Kutsun Anubikseksi sitä hahmoa, joka kannattelee Tyttöä sormiensa päillä Outin Uni-kuvassa.) Outin kuvassa ja studiossa ottamassamme valokuvarekonstruktiossa näkyvän illuusion toteuttamiseksi näyttämöllä olisimme tarvinneet jonkilaisen lentolaitteen, mutta rullaluisteleva ja tytön sylliinsä kaappaava hahmo on mielestäni aivan yhtä jännittävä - ja paljon edullisempi - konstruktio. Tämä yli kaksi metriä korkea hahmo, jonka toteutukseen on käytetty paljon aikaa ja vaivaa, on näyttämöllä vain parikymmentä sekuntia. Olen vakuuttunut siitä että tässä tapauksessa lyhyen kohtauksen tekemä vaikutus on vahvin.

Jatkoimme muistelmalla Tohtori tulee ja Lumikuningatar -kohtausten koreografiaa. Kohtaukset niveltyvät nyt toisiinsa. Lumikuningatar -kohtaukseen lisäsin pätkän viime viikkoista aamutuntisarjaa.

__________________________________

Maanantai 29. toukokuuta 2006

42. harjoituspäivä

Carita toi tänään harjoituksiimme Suurperheen toisen näytöksen kohtauksiin säveltämäänsä musiikkia. Testasimme samantien käytännössä Caritan viikonloppuna uudelleen muotoilemaa musiikkia Lumikuningatar -kohtaukseen. Caritan kehittelemä nopeampi B-osa tukee liikeellistä tapahtumaa hyvin.

Caritan ehdotus Raskaus-kohtauksen musiikiksi oli sen verran kaunis sävellys, että ehdotin sitä käytettäväksi jo Tyttö ja Susimies kohtauksessa. Tämä sävellysten liikkuminen kohtauksesta toiseen ei ole tavaton ilmiö, jo edellisessä yhteistyössämme, Näkissä, muutama kappale päätyi aivan eri kohtaukseen kuin mihin se alunperin oli suunniteltu. Teoksen kokonaisrytmin ja dramaturgian hahmottuminen harjoitusten edetessä kun voi muuttaa kohtausten luonnetta ja tempoa merkittävästi.

Saku ja Kaisa harjoittelivat Caritan valmentamana Syntisäkki -kohtauksen klarinetin ja alttoviulun improvisoitua duettoa. Oikeaan tunnelmaan päästäksemme viritimme valomaalaushappeningin paperirullineen ja valoineen kaikkineen. Kaisa ja Saku soittivat näyttämöllä povillaan istuen. Alun visuaalinen ja musikaalinen tunnelma tuntuu nyt erittäin lupaavalta. Uskon että oikea vire auttaa katsojaa eläytymään näyttämötapahtumiin intuitiivisesti ja luovasti.

Jonna palasi tänään sairauslomalta töihin. Iltapäivällä opetimme hänelle ryhmäkohtausten koreografioita. Hän omaksunee kuukaudessa aikaansaamamme asiat parissa päivässä.

__________________________________

Perjantai 26.toukokuuta 2006

41. harjoituspäivä

Käytin lähes koko päivän Lumikuningatar -kohtauksen koreografiointiin. Vaikka olinkin levännyt helatorstain, en ollut järin tehokas tai energinen koreografi. Tein ja peruin muutoksia vuoronperään. Selailin välillä Outin kuvia vastauksia etsien ja muistelin Armenian eurovisioedustajan koreografiaa. Matalaoktaanisesta työtahdistani huolimatta kohtauksen pohjakaava hahmottui päivän aikana. Päivän lopuksi testasimme Caritan uuden version samba - chacarerasta. Jonna soitti iltapäivällä: lääkäri oli antanut luvan palata maanantaina töihin.

_________________________________

Keskiviikko 24. toukokuuta 2006 (kirjoitettu helatorstaina 25. toukokuuta)

40. harjoituspäivä

Keskiviikkoiset harjoituksemme pidettiin EKE -yhtiöiden jumppasalissa. Treenitunnin jälkeen huomasin jättäneeni tiistaina päivitetyn Suurperhe -soundtrackin kotiin. Minun ei auttanut kuin pyytää tuottajaamme Riittaa tsuppariksi eli hakemaan levyn meiltä Tuomarilasta ja tuomaan sen Matinkylään.

Harjoituksissamme muotoilimme aluksi Valttitanssin introa. Outin Korttitalo - sarjan kuvia esikuvina käyttäen teimme erilaisia asentoja kulmillaan roikkuvien vanerilevyjen edessä. Erakoita, sammakoita, eläimiä, kalastajia ja valttiperheen jäseniä.

Valttitanssin jälkeen jatkoimme Lumikuningatar -kohtauksen työstämistä. Suurperheen synopsis on teoksen loppupuolella aika summittaisesti kirjoitettu, joten joudumme käyttämään harjoitusaikaa käsikirjoituksen täsmentämiseen, mikä hidastaa työn etenemistä, mutta antaa mahdollisuuden kollektiiviseen ideointiin. Koreografinen mielikuvani toisiaan kiertävistä planeetoista ja Caritan kohtaukseen säveltämä musiikki vaikuttavat toimivan yhdessä luontevasti.

Päivän lopuksi jäimme Simon kanssa kahdestaan avaamaan Caritan kirjoittamaa steppipartituuria Hevoselle. Carita on partituurissaan esittänyt toiveita eri steppiäänistä eli partituurista selviää milloin astutaan kannalla, päkiällä tai koko jalalla ja milloin kopautetaan varpaan kärki lattiaan tai harjataan lattiaa suhinaa luoden. Partituurin ehdotukset ovat useimiten toteutettavissa sellaisinaan tai ne vaativat vain pientä justeerausta. Caritan ehdottaman tempon (168) saavuttaminen ottaa varmasti aikansa ja luulen että rytmin säilymiseksi yhtenäisenä tarvitsemme muusikoiden apua kohtauksen alusta alkaen.

Illalla palaveerasimme Metin ja Möhkön kanssa Suurperheen lavastuksesta ja puvustuksesta. Palaveri venyi kolmetuntiseksi, koska ratkaistavia asioita visualisointiin liittyen riittää. Olen julistanut teokseen nyt tavarasulun. Se tarkoittaa sitä, että minkään eteentulevan dramaturgisen tai visuaalisen ongelman ratkaisu ei ole näyttämölle roudattava tavara. Jo suunnitelluissa elementeissä kun riittää tekemistä.

__________________________________

Tiistai 23. toukokuuta 2006

39. harjoituspäivä

Harjoitustemme aluksi tutkimme miten Itse -kohtauksen muodonmuutokset voisi toteuttaa sujuvammin. Koska kohtauksen aihe on evoluutio, voi lopullinen vaikutelma olla mielestäni aavistuksen haparoiva. Myös hitauden antaa helpommin anteeksi, kun kohtaus on esityksen alussa ja tunnistamisen ilo toimii kohtauksen 'palkintona'. Mutta toistaiseksi säkin käsitteleminen on liian hankalaa ja hidasta. Luulen myös että aavistuksen jäykempi säkkikangas olisi materiaalina armollisempi kuin tällä hetkellä käytössämme oleva päiväpeittokudos, joka paljastaa tyttöjen liikkeet säkin sisällä liian herkästi.

Kokeilimme myös Syntisäkin maalauksen purkamista draaman keinoin Itse -kohtauksen jälkeen apinain toimiessa kujeilevina roudareina, mutta tämän tyyppinen kohtaus olisi ollut realistisuudessaan liian aikainen ja suuri tyylin pudotus. Sen sijaan päätin rakentaa Syntisäkin ateljeen aivan lavan reunaan, jolloin maalaus saa jäädä niille sijoilleen kuivumaan koko esityksen ajaksi. Mahdollisesti Syntisäkin maalaustouhu on jo käynnissä, kun yleisö pääsee sisään ja kun maalaus on valmis, jää Syntisäkki keinutuoliinsa torkkumaan Itsen, Apina-Tyttöjen ja Kantavanhempien kohtausten ajaksi. Syntisäkki herännee vasta Kantavanhempien rituaalin synnyttämään sateeseen ja kulkee sateessa yli näyttämön keinutuoliaan selässään kantaen. Syntisäkki tulee samalla paljastaneeksi Karhu ja Poika -kohtauksen alkukuvan ja 'käynnistäneeksi' ko. kohtauksen musiikin.

Iltapäivällä kahlasimme Suurperheen ensimmäisen näytöksen läpi. Testasin samalla koivuklapeja lampaan etujalkojen pidennyksinä Valttitanssi -kohtauksessa. Klapit ovat silkkaa Arte Poveraa, mutta kovin kauaa niitä ei jaksa katsoa saati kanniskella.

Illalla Carita kävi meillä. Palaveerasimme musiikin teknisestä toteutuksesta. Carita toi mukanaan Hevosen steppisamban ja Raskaus -kohtauksen nuotit. Hevosen steppiääniä varten Carita oli kehittänyt helposti luettavan notaation. Caritalla oli mukanaan myös Lumikuningattaren entreen musiikki. Lumikuningatar on selvästi kotoisin Kiinan muurin takaisilta vuorilta.

__________________________________

Maanantai 22. toukokuuta 2006

38. harjoituspäivä

Katsoin torstaisen, alun kaksitoista kohtausta kahlanneen harjoituksemme eilen videolta ja toistamiseen tänään aamulla. Kirjoittelin samalla ylös muutostarpeita. Listasta tuli niin pitkä, että sen purkamiseen meni lähes koko harjoituspäivä.

Työstimme aluksi kohtausten Hevospeli ja Valttitanssi välistä ylimenoa. Halusin luoda selkeämmän viittauksen korttipeliin. Kokeilimme miltä vanerilevyt näyttävät roikkuessaan ilmassa. Metti on tehnyt vanerilevyhin pyöreät reiät levyjen kulmiin niiden käsittelyn helpottamiseksi. Me kiinnitimme levyt noista rei'istä vaijereihin ja hilasimme ne näyttämön takaosaan killumaan. Ruutu on nyt valttia.

Testasimme myös Syntisäkin hahmon liikkumista ilman kaapua. Videota katsellessani mieleeni tuli, että Syntisäkillä pitäisi olla yhtä pitkät etu- ja takaraajat. Käsieni pidennyksinä saavat nyt - ainakin väliaikaisesti - toimia kaksi pyöreää koivuklapia, jotka sahasin oikean mittaisiksi kotona harjoitusten jälkeen.

Päivän lopuksi jatkoimme Lumikuningattaren tanssin sommittelua. Koreografinen itu kohtaukselle tehtiin jo maaliskuun lopussa (28.3.) ja siitä lähtien on tätä septettoa kutsuttu koodinimellä Planeetat. Tämä koreografian taimi on kuitenkin enää olemassa ainoastaan videolla. Se on jäänyt kultivoimatta osin siksi, etten ole tiennyt mihin kohtaukseen se saattaisi liittyä ja toisaalta siksi, että kaikki tanssijat eivät yksinkertaisesti ole olleet yhtäaikaa läsnä kuin murto-osana harjoituspäivistämme. Planeetat on kuitenkin tehnyt minuun jonkinlaisen vaikutuksen, koska olen sitä alitajuisesti ikävöinyt. Kutsun tätä harjoitusprosessin hetkeä Hei muistatteko tämän? -vaiheeksi, jossa jokin jo puoleksi unohtunut idea pulpahtaa esiin ja vaatii uudestaan arvointia. Tämä ilmiö johtunee ehkä siitä, että joissakin harjoitusvaiheissa täysin uusien elementtien luominen saattaa tuntua liian hitaalta ja hajottavalta. Sen sijaan taskunpohjien koluaminen tarjoaa tunteen siitä, että mikään harjoitusperiodin alussa tehty reseach ei ole mennyt hukkaan.

__________________________________

Perjantai 19. toukokuuta 2006 (kirjoitettu lauantaina 20. toukokuuta)

37. harjoituspäivä

Aloitimme harjoitukset selailemalla Sara Hildénin taidemuseon viime vuonna julkaisemaa Outin retrospektiivisen näyttelyn katalogia. Keskustelimme teoksen loppuosan kohtausten tunnelmasta ja rupattelimme niitä näitä kehitellen ideoita verbaalilla tasolla. Käytännössä loimme toisen näytöksen alun dramaturgiaa eli Kantamuorin, Tytön, Apinan ja Hevosen mykkää kohtausta, jossa rakentuu Outin Kesäyö -niminen kuva. Kuvassa olevan hyttysverkon virkaa sai toimittaa EKEn jumppasalin sählymaali ja Jonnaa paikkasi tällä kertaa Saku.

 

Iltapäivällä palautimme käyttökuntoon sen virattomaksi jääneen triokombinaation, jonka sommittelimme ensi kerran huhtikuun alussa. Yhdistin sen nyt musiikkiin jota olemme käyttäneet jo kerran vanerilevyjen sisääntulossa. Caritan kepeä kappale tukee kombinaatiota hyvin. Selailin aikani loppukohtausten käsikirjoitusta läpi kunnes löysin tälle koregrafiselle tapahtumalle paikan: se on glamoröösin Lumikuningattaren entré. Lumikuningatar ilmestyy Karhuvuoren huipulle ja peittää vuoren huipun suuren hameensa helmoilla. Siiten Kuningatar irrottautuu hameestaan ja hänet nostetaan näyttämölle, jossa hän tanssittaa tohtorin seurueen pois näyttämöltä yhden kerrallaan. Näyttämölle jää vain Tyttö lavitsalleen ja Susimies, jonka turkin Lumikuningatar taikoo valkoiseksi. Lumikuningatar poistuu - minne, sitä en vielä tiedä - ja näyttämöllä alkaa Tytön ja Susimiehen duetto.

__________________________________

Torstaina 18. toukokuuta 2006

36. harjoituspäivä

Carita ja Metti olivat tänään katsomassa harjoitustamme. Teimme läpi olemassa olevat 12 kohtausta. Tekemättä on vielä kuusi kohtausta ja jo nyt läpimenomme kesti tunnin. Tämä tarkoittaa sitä että koko teos saattaa venähtää puolitoistatuntiseksi. Tosin tänään moni vaihto meni meillä pitkäksi vaihtaessamme roolista toiseen ja varsinkin alun näyttämötapahtuma oli vielä liian verkkainen. Tavoitteeni on että koko esityksen kesto on 60 - 70 minuuttia. Toinen vaihtoehto on se, että teoksessa on väliaika, mutta siinä tapauksessa pitäisi teoksesta tehdä myös tunnin mittainen tynkäversio koululaisyleisölle suunnattuja arkipäiväestyksiä varten.

Tulin läpimenostamme sen verran hyvälle tuulelle, että päätin katsoa sen videolta vasta myöhemmin. Työtä näissä olemassa olevissa kohtauksissa kyllä riittää, mutta ajatukseni ovat jo lopuissa kuudessa kohtauksessa.

Läpimenon jälkeen keskustelimme Metin kanssa Tytön mahdollisesti tarvitsemasta lentolaitteesta. Metti lupasi tiedustella saattaisiko sellaisen saada jostakin lainaan. Metti lupaili myös Tytön ja Pojan mökin valmistuvan harjoituskuntoon ensi viikolla.

Carita toi harjoituksiimme mukanaan musiikin mm. Viestin viejät eli Matkapuhuja -kohtaukseen. Se tuntui sopivan Kaisa-Apinan tarinaniskennän taustaksi oikein hyvin. Caritalla oli mukanaan ehdotus myös Hevosen steppauskuvioiksi. Caritan idea on että muusikot yhtyvät lopuksi Hevosen steppaukseen, jolloin kokonaisuudesta muodostuu samba. Varsinainen haaste Hevoselle.

Sain juuri Noora Zetterbergiltä sähköpostiviestin, että Karhun ja Apinan maskit alkavat valmistua. Koska ne ovat Nooran lopputyö, meidän pitää vielä malttaa odottaa, että maskit arvostellaan.

__________________________________

Keskiviikkona 17. toukokuuta 2006

35. harjoituspäivä

Viime päivinä ryhmäämme on piinannut flunssa. Kaisa vietti eilisen kotona ja tänään oli lepovuorossa Saku. Jonnan sairausloma jatkuu toukokuun loppuun, joten harjoituksemme etenevät tässä kuussa hieman pienemmällä liekillä. Olemme opetelleet toistemme rooleja, jotta teoksen työstäminen ei pysähtyisi.

Pehkosen Pasi, Suurperheen valosuunnittelija oli tänään harjoituksissamme läsnä. Esittelimme hänelle hänen edellisen visiittinsä jälkeen työstämiämme kohtauksia. Kokeilimme mm. miten teoksen alku käynnistyy Syntisäkin maalatessa valomaalausta ja miten huomio siirtyy sen jälkeen Itse -kohtauksen koreografiaan. Tämän hetkinen paperirullakonstruktioni toimii siihen asti kun maalaus ulottuu maasta kattoon, mutta en ole vielä löytänyt ratkaisua sille, miten konstruktio puretaan äänettömästi.

Työstimme Itse -kohtauksen faunaa, tällä hetkellä säkki muuntuu kalanaisesta merikrotiksi, merikrotista simpukaksi, simpukasta muurahaiskävyksi ja muurahaiskävystä kilpikonnaksi.

Otimme kohtaukset videolle ja tyttöjen kelaillessa videonauhaa sieltä paljastui otos, joka oli kuvattu 13. harjoituspäivänä, 6. huhtikuuta. Siinä oli pätkä triokombinaatiosta, joka on toistaiseksi käyttämättä, ja jonka olemassa olon olin jo unohtanut. Kombinaatio voisi hyvin sopia Uni -kohtauksen koreografiaan. Taidamme tarvita lisää Unimusiikkia.

Iltapäivällä jatkoimme teoksen toisen näytöksen alun työstämistä. Totesimme että keinutuolin kiinnittäminen Hevosen selkään on liian hidas tapahtuma tehtäväksi näyttämöllä, joten Hevonen saa sen selkäänsä kulississa ennen sisääntuloaan. Kaisa-apina harjoitteli puhettaan matkapuhujana keinutuolissaan Hevosen selässä.

__________________________________

Tiistaina 16. toukokuuta 2006

34. harjoituspäivä

Ennen treenituntia otimme näyttämöllä lehdistökuvan Syntisäkistä. Simo sai poseerata Syntisäkin maskin ja viitan sisällä, minä viritin kameran jalustaan. Kannusillan teatterin valokalusto ei ole riittävä valokuvaamista ajatellen, mutta pitkällä valoitusajalla (1/8 sekuntia) kuvasta tuli kohtalainen.

Treenitunnin jälkeen otimme steppikengät esille ja kehittelimme Hevosen askeleita. Steppaaminen on minun mielenmaltilleni varsinainen haaste, mutta koskapa vastuullani on Hevosen takajalat voin delegoida vaikeimmat solistiset osuudet Simolle, joka vastaa etujaloista.

Ruokatunnin jälkeen viritimme sirkustolpan ja kehittelimme Sakari-Suden edesottamuksia teltan ulkopuolella ja tolpan korkeuksissa. Löysimme vaikuttavan 'selinmakuuasennon'.

Harjoitusten lopuksi kehittelimme Riikan kanssa kohtausta, jossa Kantamuori löytää tytön pakkasaamuna teltan ulkopuolelta nukkumasta. Tyttö on kävellyt ulkona yöllä unissaan ja vilustunut vähissä vaatteissa. Muori varustaa Hevosen ja Apinan Tohtorin hakuun. Testasimme kauanko kestää keinutuolin ruuvaaminen Hevosen selkään. Totesimme, että seuraavassa Matkapuhuja -kohtauksessa tarvittavan liikkuvan maiseman käsittelyyn ei ehkä riitä tanssijoita puvunvaihtojen takia.

Kotona tein Syntisäkin kuvaan Outin alkuperäistä grafiikantyötä muistuttavan taustan kuvankäsittelyohjelmalla. Lopputulos ei ehkä ole aiemmin studiossa tehdyn Uni -valokuvan veroinen, mutta Syntisäkki -harjoituskuvalla on todistusarvoa esitellessään Sanna Suckdorffin toteutuksen Syntisäkin päästä.

__________________________________

Maanantai 15. toukokuuta 2006

33. harjoituspäivä

Saku toi tänään Sanna Sucksdorffin tekemän Syntisäkin pään Kansallisteatterista. Yhdennäköisyys Outin kuvan kanssa on hätkähdyttävä. Harjoitusten aikana Syntisäkki odotti kiltisti vuoroaan näyttämön reunalla ja sai vähän väliä ihastuneita kehuja ja paijausta. Uusi perheenjäsen.

Kertasimme perjantaina tekemiäni muutoksia valttitanssiin, Apinatyttöjen tanssiin, Kantavanhempien rituaaliin ja leikimme Itse -kohtauksen säkin kanssa. Säkin luomia illuusioita on hauskaa katsella, mutta niiden toteuttaminen ei ole välttämättä sitä olleenkaan. Valon suunta on olennainen tekijä säkin kolmiuloteisuuden jäsentämisessä ja se että voimme harjoitella tilassa, jossa on valokalustoa käytössämme merkinnee tämän kohtauksen työstämisessa paljon. Vaikka Kaisan ja Riikan huumorintaju ja sisu eivät ole niukimmasta päästä, päätin kuitenkin olla jatkamatta harjoituksia ko. kohtauksen valodramaturgiaan asti tänään. Ajoittainen puhina ja tyttöjen vinhat kampaukset kun kielivät tukalista työoloista säkin sisällä.

Päivän päätteeksi kokeilimme minkälaista pari- ja trioakrobatiaa voisimme luoda Hevospeli -kohtaukseen. Olin perjantaina silmäkulmastani nähnyt erilaisten pyramidien muodostuvan salin reunalla samalla kun kantavanhemmat kehittelivät rituaaliaan salin keskellä. Pienryhmätyöskentelyä.

__________________________________

Perjantai 12. toukokuuta 2006

32. harjoituspäivä

Perjantain harjoitukset saimme pitää taas päivänvalossa EKE -yhtiöiden jumppasalissa. Aamupäivällä teimme Apinatyttöjen duettoa ja Kantavanhempien rituaalia.

Apinatyttöjen koreografia natsaa hyvin Caritan musiikin kanssa, mutta toistaiseksi duetossa tanssitaan liian paljon unisonossa. Mieleeni tuli että voisin tutkia erästä Kirsikkapuun duettoa (vuodelta 2000), jossa kaksi tyttöä tanssii - muistikuvani mukaan - jännittävästi liki toisiaan mutta täysin omia ratojaan.

Kantavanhempien rituaalissa on toistaiseksi ollut sovittuna vain dueton rakenne; Simo ja Riikka ovat vapaasti improvisoineet kantavanhempien eleet. Tänään muotoilimme eleitä arkaaiseen tyyliin sopiviksi.

Iltapäivällä sovitimme Valttitanssin koreografiaa Caritan eilen tuomaan versioon, jossa on kaksi osaa. Valttitanssin ensimmäinen osa on hidas menuetti ja toinen nopea valssi. Kehittelimme uuden, hieman hovitanssia muistuttavan alun ja löysimme temponvaihdokselle mielekkään kohdan vanhasta koreografiasta.

__________________________________

Torstai 11. toukokuuta 2006

31. harjoituspäivä

Jatkoin eilen illalla Syntisäkin maalausrituaalin kehittelyä etsimällä tarkoitukseen sopivaa pintaa. Totesin, että betonin lailla mustaksi muuttuu kastuessaan keloontunut puupinta ja sanomalehtipaperi. Sanomalehtipaperia taas muistuttaa huonekaluliike X:n myymä lasten piirustuspaperi, jota meillä sattui olemaan kotona muutama rulla. Tein ko. paperilla pienen kokeen ja tulin vahingossa nostaneeksi paperia siten, että ilta-aurinko paistoi sen takaa. Koska paperi on ohutta, loistivat vedellä kostuttamani kohdat kirkkaina auringon valossa. Valomaalaus!

Kehittelin 'löytöäni' edelleen tänään Kannussa. Viritin rullaperin päätyreunaan tukikepin, johon kiinnitin näyttämön katon kautta kulkevan nostonarun. Rullan alle näyttämön lattiaan kiinnitin keittiömme uunin mukana tuleen vartaiden kannattimen, jonka uusi tehtävä oli pitää rullaa paikallaan samalla kun paperia vedetään ylöspäin. Paperin taakse laitoin valonheittimen. Näin Syntisäkki saattaa maalata vedellä valokuvioita paperiin ja pikku hiljaa narusta vetäen nostaa maalauksensa kohti kattoa. Läpivettynyt paperi ei kuivu nopeasti, joten ajatukseni maalauksen katoavaisuudesta ei tässä tapauksessa toteudu, mutta visuaalisesti idea on viehättävä.

Päivän anekdootista vastasivat tänään Saku ja Itse-kohtauksen suuri säkki. Möhkö oli korjannut säkkiin tulleet pienet reiät ja Saku oli käynyt hakemassa korjatun säkin Möhkön työhuoneelta tuodakseen sen tänään harjoituksiimme. Saku kuitenkin unohti säkin Espoon asemalla junaan ja säkki matkusti itsekseen Kirkkonummelle. Päivän aikana säkki kyllä jäljitettiin, joten kovin pitkäaikaiselle karkumatkalle se ei päässyt.

Carita kävi harjoituksissamme ja me teimme läpi kaikki kohtaukset, joista meillä on jonkinlainen hahmotelma olemassa. Carita toi myös muassaan kaksi uutta versiota valttitanssiksi. 'Läpimenon' jälkeen luonnostelimme Kaaliaarian tapahtumia, pylvään ja teltan pystytystä yhdistettynä lauluun.

__________________________________

Keskiviikko 10. toukokuuta 2006

30. harjoituspäivä

Tein muutoksen alun kohtausjärjestykseen: Syntisäkki saa nyt luvan aloittaa koko teoksen. Muutoksen syy on pohjimmiltaan käytännöllinen - Sakun on nyt mahdollista säestää Syntisäkkiä alttoviululla ja muuntautua sitten Karhuksi ilman kiirettä. Improvisoimme Syntisäkki -kohtausta siten, että säestämässä oli myös Kaisa klarinetillaan. Etsin Syntisäkille erilaisia tapoja kuljettaa kaapunsa alla pientä keinutuolia. Kaapu on toistaiseksi hieman liian pieni ja siksi keinutuoli paljastuu liian herkästi kaavun liepeitten alta, mutta jo tällaisenakin, ilman lammasmaskia, on hahmossa jotain mielenkiintoista sen keinuessa kaapunsa peittämässä keinutuolissa. Klarinetin ja alttoviulun musaimpro oli ajoittain ihan Suvisoitto -kamaa.

Syntisäkin käyskentelyyn lavalla tarvitsen konkreettisen toiminnan. Alkuperäinen ajatukseni oli että Syntisäkki maalaa lattiaan vedellä pikkuhiljaa poishaihtuvia merkkejä ikäänkuin meditaatioharjoituksena. Pinta, jossa vesimerkit näkyvät on vain vielä löytämättä. Betoni toimii hyvin, mutta sitä ei voi käyttää näyttämöllä.

Nyt kun Syntisäkki -kohtaus aloittaa teoksen on mahdollista, että Syntisäkin puuhat näyttämöllä ovat jo käynnissä kun yleisö astuu sisään. Sellaisessa 'se on jo alkanut' -alussa on se etu, ettei katsomovalojen pimeneminen pelota liikaa pienimpiä katsojia, kun huomio on jo valmiiksi lavatapahtumissa.

Iltapäivällä teimme taas olemassa olevia kohtauksia läpi. Tänään ensimmäisen näytöksen kokonaisuus ei tuntunut yhtä hajanaiselta kuin eilen, mutta esimerkiksi valttitanssin alku vaatii motiivin, 'perusteluja', jotta tanssi ei vaikuttaisi irralliselta.

__________________________________

Tiistai 9. toukokuuta 2006

29. harjoituspäivä

Kahlasimme teoksen ensimmäistä näytöstä läpi. Pyrin luomaan kohtauksista jatkumon, jotta kokonaisuus ja sen rytmi alkaisivat hahmottua. Kohtausten tyylilajit ovat toistaiseksi kaukana toisistaan ja teoksen raakile tuntuu siksi vielä liian hajanaiselta ja puokkoilevalta. Moni olemassaoleva kohtaus vaatii selkeämmän lähtötilanteen, jotta se olisi katsojalle mielekäs. Mielekkyyden löytäminen vaatii ajatustyötä, kokeilua ja onnea. Työtä on välillä puskettava sen verran monella rintamalla, että ei tiedä unohtuvatko jo jotenkuten toimiviksi harjoitellut asiat nopeammin kuin löydämme uusia. Tasapainoilu kokonaisuuden hahmottamisen ja yksityiskohtien työstämisen välillä saattaa pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa 'ei voida harjoitella, koska pitää harjoitella'. Sellaisessa tilanteessa on vain päätettävä kumpi on ensin, muna vai kana, useinmiten se on muna.

__________________________________

Maanantai 8. toukokuuta 2006

28. harjoituspäivä

Tänään asteli steppaava Hevonen havuvanereiden luomalle shakkilaudalle. Kohtaus on nimeltään Hevospeli ja tarkoitus on luoda steppinumero, jossa Simo toimii Hevosen päänä ja etujalkoina, kun minä vastaan takajaloista ja hännästä. Hevosen keskiruumiin luo Metin hitsauttama metallirakenne, jota me kannattelemme välissämme. Metin hauska mutta haastava oivallus on, että me kannattelemme keskiruumista selin toisiimme nähden, jolloin minun polveni esittävät Hevosen kintereitä. Hevosen edetessä laudalla liikuttavat muut tanssijat vanerilevyjä siten, että Hevonen ei putoa pois laudalta ja shakkilaudan mustat ja valkoiset ruudut pysyvät järjestyksessä. Olen vakuuttunut Hevospelin ideasta, mutta samaa en voi sanoa taidoistani steppaajana, saati steppikoreografina. Päivän aikana saimme hevosen näyttämölle ja kääntymään kerran itsensä ympäri shakkilaudan päällä, mutta järin musikaaliselta ei hevonen vielä vaikuttanut. Sen sijaan kunnioitukseni kouluratsastusta kohtaan kasvoi.

__________________________________

Perjantai 5. toukokuuta 2006 (kirjoitettu lauantaina 6. toukokuuta)

27. harjoituspäivä

Jonna oli nukkunut kotiin päästyään pitkät yöunet ja lepäsi perjantain vanhempiensa hoidossa. Kun soitin hänelle harjoitusten jälkeen hän totesi että "tänään on vielä höntinpi olo kuin eilen." Tänään lauantaina Jonna kertoi, että perjantai-iltapäivän päänsäryt olivat toistaiseksi ankarimmat tällin jälkeen. Hän oli kuitenkin nukkunut myös seuraavan yön hyvin ja nyt lauantaina kivut ovat jonkin verran hellittäneet. Hutera olo Jonnalla on kuitenkin edelleen.

Meidän perjantaiset harjoituksemme olivat sellaista verkkaista kiiruhtamista kohti aurinkoista viikonloppua. Koska työskentelemme syvällä maan uumenissa, väestönsuojaan rakennetussa teatterissa, ei toukokuinen helle onnistunut viettelemään meitä etuajassa läheisen kuppilan terassille, vaikka aihe olikin kaikkien huulilla koko päivän. Perjantain leppoisuuden avulla loimme teoksen alun kohtausten välejä nk. ylimenoja. Ylimenot Suurperheessä ovat paikka paikoin kerronnallisesti haastavia, sillä tarinassa on kohtausten välillä suuriakin aikasiirtymiä, esimerkiksi kohtausten Poika ja Karhu ja Hevospeli välillä poika vanhenee 12 vuotta.

Illalla kävimme kuuntelemassa Caritan sävellyskonserttia Kallion kirkossa. Konsertissa ensi-esitettiin Caritan jousikvartetto Catacombs. Hieno teos. Caritalla on kyky säveltää impressionistisen kauniisti ja tuoreesti ja silti hyvin jäntevästi. Hänen sävellyksissään tapahtumisen tuntua ja niitä kuuntelee aina hyvin valppaana. Kirkkokonsertin päätti Aspects du Printemps, urkuteos, jonka Carita sävelsi samaan aikaan kuin hän loi edellisen yhteistyömme, Näkki -tanssiteoksen musiikkia. Carita oli urkuteoksessaan toteuttanut näkin kutsumien merihirviöiden maalle nousun osassa L'embarquement des Monstres de la Mer Kallion kirkon urkujen jykevää ominaislaatua hyödyntäen. Urkutaiteilija Jan Lehtolan tulkinta oli vakuuttava. Konsertin jälkeen pidetyssä illanistujaisissa pohdimme esiintyjän ja säveltäjän kanssa minkälaisen vaikutuksen ko. teoksen osa tekisi hautajaismusiikkina.

__________________________________

Torstai 4. toukokuuta 2006

26. harjoituspäivä

Jonnalle sattui vakava loukkaantuminen eilen Suurperheen harjoitusten jälkeen
Kannussa. Hän jäi teatterin lavan reunalle venyttelemään, kun Simo aloitti harjoitella Siivoomo-sooloaan näyttämöllä. Jonna siirsi epähuomiossa kätensä lavan reunan yli ja otti tyhjästä tukea sillä seurauksella, että lensi takaraivolleen katsomon kivilattialle. Hän ei menettänyt tajuntaansa, eikä liikuntakykyään, mutta hänen takaraivoonsa alkoi kohota mojova kuhmu, jota hoidimme jääpalapussilla. Ensiavun jälkeen Jonna meni Mehiläisen polille, jossa hänen päänsä ja niskansa magneettikuvattiin. Kuvassa näkyi pienen pieni verenpurkauma Jonna kallon sisällä ja siksi Jonna vietti viime yön Töölön sairaalan tapaturma-asemalla tarkkailussa, josta hän pääsi vasta iltapäivällä kotiin. Kun soitin tänään harjoitusten jälkeen Jonnalle ja hän vaikutti huojentuneelta päästyään pois Töölön sairaalan vapun jälkeisestä kaaoksesta - hän oli joutunut viettämään yönsä käytävällä, eikä ollut nukkunut nimeksikään. Jonnalle määrättiin pitkä sairausloma. Hänen vanhempansa ovat tulossa Turusta Helsinkiin tänään, joten hänellä on nyt kotona seuraa ja hoitoa.

Olimme aamulla vähän shokissa kaikki, mutta jatkoimme tänään sinnikkäästi harjoituksia. Minkään uuden kohtauksen luonnosteluun emme ryhtyneet, mutta muokkasimme mm. vanerilevyjen sisääntuloa ja päivän pieni oivallus oli yhdistää siihen Caritan viimeisin, Tyttö ja Susimies -kohtausta varten tekemä musiikki.

__________________________________

Keskiviikko 3. toukokuuta 2006

25. harjoituspäivä

Kertausharjoitukset - kävimme läpi pieniä muutoksia tehden kohtaukset Talviyö, Tohtori tulee ja Valttitanssi. Valttitanssin ryhmätanssiosion kaanonit ja unisonot kaartuvat nyt ajoittain takaisin kehämuotoon, joten koreografia tuntuu ainakin tanssiessa hieman yhtenäisemmältä. Kertasimme myös samba-chacareran, jonka Monica ja Omar meille opetti. Totesimme sen soveltuvan Morsian itkee -kohtauksen häätanssiksi. Carita ei ole vielä kuullut ko. argentiinalaista laulua, hän on valmistellut ensi perjantaista sävellyskonserttiaan (Kallion kirkko pe 5.5. klo 18), mutta uskoisin hänen voivan toteuttaa kitaralla oman folk-sävellyksen, jossa on samanlainen rytmi ja rakenne.

__________________________________

Tiistai 2. toukokuuta 2006

24. harjoituspäivä

Pidimme vapun jälkeen pitkähkön treenitunnin, jonka lopuksi kehittelin jatkoa Apinatyttöjen tanssisarjaan. Minua inspiroi muistikuva Balin matkaltani vuodelta -91. Näin tuolloin balilaisessa temppelissä perinteisen tanssikuvaelman, jossa esiintyi Hanuman, apinajumala. Hanumanilla on varsin tyylitelty tapa liikkua syvässä ja avonaisessa plie-asennossa 'kylkimyyryä' lyöden jalkapohjiaan maahan ja vaihtaen kulkusuuntaansa yllättävästi. Hanumanin liikekieleen kuuluu myös voimakkaat käsieleet, kasvojen ilmeet ja auki rävähtäneiden silmien muljahtelu puolelta toiselle. Vaikutelma on eläimellinen ja kiivas.

En kuitenkaan vielä tuolloin tajunnut kuinka todenmukainen kyseinen esitys oli - en ennenkuin erehdyin vierailemaan temppelin läheisessä apinametsässä. Paikalliset asukkaat myivät hövelisti turisteille pähkinöitä "Monkey Forest" kyltin alla huudellen: "Feed the Monkey!" Pähkinöiden ostamisen jälkeen turistit ohjattiin metsään johtavalle polulle ja jätettiin tekemään tuttavuutta apinoiden kanssa omin nokkinensa. Apinat olivat varsin ovelia ja pysyttelivät visusti piilossa kunnes pahaa aavistamaton turistiryhmä oli saavuttanut pienen aukion metsän keskellä. Jonkun aikaa turistit maanittelivat ja houkuttelivat apinoita kameroitaan viritellen, kunnes apinat tekivät yhteishyökkäyksen joka puolelta aukiota. Siinä ei sitten ollut mitään epäselvää: ainoa keino säilyä hengissä raivokkaan lauman hyökätessä oli heittää pähkinät ilmaan ja juosta. Yhtään valokuvaa ei otettu.

Treenitunnin jälkeen viritimme sirkustolpan pystyyn ensimmäisen kerran. Kannusillassa on toiminut sirkuskoulu, joten siellä on valmiina hyvät vaijereiden kiinnityslenkit seinissä. Tolppa pysyy vaijereiden avulla lujasti paikallaan. Luonnostelimme Susimiehen eli Sakari Saikkosen, kiipeilyä perheen teltan päällä Talviyö -kohtauksessa.

Loppupäivän työstimme vanerilevyjen sisääntuloa. Ajatukseni on nyt yhdistää visuaaliseen leikkiin Tytön ja Pojan ensimmäinen kohtaaminen. Kokeilimme erilaisia liikkuvia levymuodostelmia ja kaanoneita, sekä liikekomiikkaa levyjen toimiessa tilanjakajina. Kohtaukseen tuli romanttinen viritys Pojan yrittäessä eri keinoin tavoittaa Tytön huomio tämän kävellessä käsillään levyaidan takana. Levyt loivat myös illuusion merestä jossa tyttö ui.

_________________________________

Keskiviikko 26. huhtikuuta 2006

23. harjoituspäivä

Monica Romero ja Omar Ocampo vierailivat tänään harjoituksissamme opettamassa meille argentiinalaisia kansantansseja.

Jonna, joka ei ollut argentiinalaisia opettajiamme aikaisemmin tavannut, haki nämä Katajanokalta autollaan. Monica ja Omar ehtivät puhua Jonna-paran jo automatkan aikana sen verran pyörryksiin, että hän ajoi matkalla hieman harhaan. Minä olin puolestani aamulla kipaissut Tarjoustaloon ostamaan huiveja, kun muistikuvani oli että ko. tansseissa naisilla oli huivi käsissään. (Huivien olisi pitänyt olla valkoisia, sillä ne esittävät kyyhkysiä.)

Huivi-muistikuvani oli sen verran väärä, että chacarerassa ei huiveja käytetä, sen sijaan ne ovat käytössä argentiinalaisessa sambassa. Omar kertoi kuitenkin, että nämä kaksi tanssia yhdistetään joskus samaksi tanssiksi ja niinpä me opettelimme ko. hybridin, johon Omar sommitteli nopeasti koreografian.

Omar ja Monica opettivat vielä perinteisen chacareran vuorot ja Omar opetti poijille yksinkertaisen version miesten chapatera -vuoroista. Omar myös demonstroi millaisia ne ovat, kun tanssijana on entinen Argentiinan kansallisen kansantanssiryhmän solisti. Pyysimme Monicalta ja Omarilta myös pientä näytettä argentiinalaisesta tangosta, sillä kaikki Suurperheen tanssijat eivät ole nähneet heidän esiintyvän Tango Passionissa. He tanssivat Oblivionin. Vastalahjaksi me esitimme kaksi kohtausta Suurperheestä.

__________________________________

Maanantai 24. huhtikuuta 2006

Tällä viikolla Suurperhe tekee tilaa Takuumiehille, joilla on keikka Stoassa ensi lauantaina. Suurperhe kokoontuu kuitenkin kerran tällä viikolla. Tutustumme keskiviikkona argentiinalaiseen kansantanssiin, chacareraan Monica Romeron ja Omar Ocampon opastuksella. Monica ja Omar ovat argentiinalaisen tangon tähtiä, jotka on nähty mm. Tango Passion -nimisessä showssa. Chacarera on rivitanssi, jossa miesten ja naisten rivit kaartelevat, kohtaavat ja vaihtavat paikkaa tehden samalla pieniä vaihtoaskelia ja pyörähdyksiä. Miehillä on tanssissa myös argentiinalaisille kansantansseille ominaisia 'kannat kipinöi' -rytmiosioita. Chacarera koostuu useasta musiikkikappaleesta, jokaisen lopussa parit tekevät suudelmaa imitoivan eleen.

_________________________________

Perjantai 21. huhtikuuta 2006

22. harjoituspäivä

Aamupäivällä jatkoimme Tohtori tulee -kohtauksen kehittelyä. Kohtauksen aikana Tohtori yrittää parantaa sairastunutta Tyttöä loitsuin ja taikakeinoin, mutta vaikutus ei ole tahdotunlainen. Tyttöä esittävän Jonnan notkeus toi mieleen sirkusten käärmenaiset hänen taipuessaan loitsujen tahdissa erilaisiin spagaatti- ja silta-asentoihin.

Iltapäivällä otimme vielä esiin vanerilevyt ja sommittelimme Hevospeli -kohtauksen alkua. Totesimme että pystyyn nostettujen levyjen mobile on mielenkiintoinen niin kauan kuin esiintyjistä näkyy vain muutama raaja kerrallaan. Levyt ovat sen verran kookkaita, että niiden taakse pystyy kätkeytymään ja viiden levyn ryhmä muodostaa tarvittaessa suurenkin pinta-alan, jonka tarjoamassa näkösuojassa voi rakentaa pieniä yllätyksiä. Toiveeni on, että kohtauksessa toteutuisi se näyttämölle ominainen paradoksi, jossa jokin absoluuttisen neutraali visuaalinen elementti luovasti käytettynä herättää katsojan uteliaisuuden ja mielikuvituksen. Yksi levyistä liikkuu muita hitaammin - mikä sitä vaivaa? Muut levyt pysähtyvät, kääntyvät jälkeen jääneen puoleen ja keikkuvat kulmalta toiselle - toruvatko ne sitä? jne. En vielä tiedä toimiiko levyjen sisääntulo parhaiten optisena leikkinä vai levypantomiimina.

__________________________________

Torstai 20. huhtikuuta 2006

21. harjoituspäivä

Carita oli mukana harjoituksissamme ja me kahlasimme kaikki ne kohtaukset läpi, joita olemme edes jollain lailla hahmotelleet. Carita toi mukanaan musiikin kohtaukseen Talviyö sekä kohtaukseen Tyttö ja Susimies. Ennen ruokatuntia kokeilimme ajatustani Syntisäkin kantamuksista. Syntisäkki liikkuu hitaasti näyttämöllä kantaen viittansa alla suurta kuormaa, mm. keinutuolia ja pysähtyy välillä keinumaan tuolissaan ajatuksiinsa vajonneena.

 

Iltapäivällä jatkoimme Hevospeli -kohtauksen kehittelyä. Tämän kohtauksen tekeminen vaatii kärsivällistä kokeilua ja fundeerausta. Havuvanerilevyt ovat yksinkertaisuudessaan kiehtova näyttämöelementti, mutta niiden käsittely on haasteellista puuhaa.

__________________________________

Keskiviikko 19. huhtikuuta 2006

20. harjoituspäivä

Treenitunnin lopuksi innostuin kehittelemään edelleen Apinatyttöjen tanssia. Tanssisarjassa lantiolla näyttää olevan oma tahtonsa ja liike suuntautuu usein häntäluun suuntaisesti. Pää on silloin hännän roolissa. Kombinaatio virtaa aaltoillen, heilahdellen, kiertyen ja välillä vaikutelma on yllättävä, koominenkin.

Treenitunnin jälkeen leikimme Hevospeli -kohtauksessa liikuteltavien havuvanerilevyjen kanssa. Metti ja Siiri olivat hioneet levyjen reunat pyöreiksi ja poranneet levyjen kulmiin reiät viime viikolla, joten niitä saattoi nyt käsitellä paljain käsin. Rakensimme levyistä mm. suuren ja huteran korttitalon sekä velodromin, jossa oli mahdollista juosta. Suuret levyt kääntyvät kulmansa varassa kevyesti ja ne kaatuvat maahan ilman vastuksen ansiosta pehmeästi. Niiden taakse voi piiloutua ja niiden päällä voi kantaa ihmistä kuin kylänpäälikköä kilven päällä. Levyistä tulee toiselta puolelta mustia ja toiselta valkoisia, joten ne toimivat luoden illuusion suuresta shakkilaudasta.

Ruokatunnin jälkeen kertasimme Tohtori tulee -kohtauksen koreografian. Simo, joka esittää tohtoria, puki syntisäkin suuren kaavun väärinpäin päällensä leikkaustakiksi. Takki yllään tohtori tarvitsi viisi avustajaa sisääntuloansa siivittämään: kaksi nostamaan tohtori ilmaan ja kaksi kannattelemaan takin hulmuavia helmoja ja yksi kantamaan tohtorin instrumenttia, palavaa oksaa.

__________________________________

Tiistai 18. huhtikuuta 2006

19. harjoituspäivä

Aamupäivällä kertasimme Uni-kohtauksen koreografian ja opetimme Jonnalle viime viikolla kehittelemämme alun. Unen jälkeen jatkoimme Tohtori tulee -kohtauksen luonnostelua. Etnosteppaus sai tehdä tilaa etnodiskolle. Bollywood elokuvien elämänilo ja energia tuntuu varmasti huomenna niskalihaksissamme.

Ruokatunnin jälkeen tarkistimme valssitanssin muuttuneen noston, fixasimme Pojan ja Karhun duettokoreografian suhteessa musiikkiin ja aloitimme työstää Apinatyttöjen kohtausta. Apinatytöt ilmestyvät toisessa kohtauksessa suuren säkin sisältä. Tytöillä on apinamaskit, jotka päällä he leikkivät poika-apinoita. Kohtauksen voi tulkita myös siten että tytöt ovat apinoita ennen tytöiksi ryhtymistään. Sovelsimme apinoihin viime keskiviikkoista liikesarjaa, joka syntyi lapsen selkää imitoidessamme. Loman jälkeen reisilihaksissa oli mukavasti voimaa, joten länkämöisillään tanssiminen oli mahdollista. Totesimme että apinoiden jalkojen rakenne on sellainen, että ne kävelevät jalkateriensä ulkoreunoilla ja kompensoivat kahdella jalalla kävellessään jalkojen liikettä pepullaan, eikä käsillään kuten ihmiset.

__________________________________

Torstai 13. huhtikuuta 2006

18. harjoituspäivä

Carita toi eilen musiikin Tohtori tulee -kohtaukseen, jota luonnostelimme tänään aamupäivällä. Kappaleessa on hauskan mahtipontinen A-osa, joka muuttuu riemastuttavaksi Bollywood meiningiksi B-osassa. Meillä meni jonkin aikaa hahmottaessamme B-osan rytmin rakenne (4x3+2). Kehittelimme B-osaan 'etnosteppausta' ja intialaista diskotanssia. Etnosteppaus on steppikerhossa oppimiemme kuvioiden, mm. shim sham -askeleen soveltamista tarvittavin muutoksin ja kvasi-intialaisella tyylillä ko. tahtilajiin. Tempon ylläpito ei vielä sujunut, sillä vaikka aivot asian joten kuten hahmottivatkin, ei jalkojemme käskytys toiminut tarpeeksi vilkkaan.

Iltapäivällä yhdistin kolme triokombinaatiota Uni -kohtauksen musiikkiin. Kohtauksesta tuli itseasissa kvartetti yhdelle naiselle ja kolmelle miehelle. Miehet vaihtavat vuoroja siten, että jokainen kävelee yhden kombinaation ajan 'vapaana radikaalina' trioa kiertävällä radalla. Kokonaisuus tuntui kiehtovalta ja aloin pohtia sellaista mahdollisuutta, että kysymyksessä on Tytön uni (kohtaus 10), jossa Tyttö tanssii Karhun, Susimiehen ja Anubis -jumalan kanssa. Luulen kuitenkin, että koreografiaa on mahdotonta toteuttaa eläinhahmojen pukujen ja naamioiden kanssa.

Päivän lopuksi kertasimme Pojan ja Karhun dueton. En tehnyt kuin vähäisiä muutoksia käsien liikeratoihin. Dueton rakenne tuntui edelleen toimivalta.

________________________________

Keskiviikko 12. huhtikuuta 2006

17. harjoituspäivä

Treenitunnilla kehittyi vaivihkaa liikesarja, jossa oli unenomainen laatu. Tutkimme lapsen notkoselän vaikutusta liikkeeseen ja löysimme hauskasti kelluvan tavan lipua jalalta toiselle. Teimme epätäydellisesti kohonneita piruetteja, joissa pyörimisliikkeen aikaansaamiseksi käytettiin mahdollisimman vähän lihastyötä. Treenitunnilla 'löytämämme' laatu inspiroi kehittämään myös tämän viikon triokombinaatiosta unenomaista. Käytimme Caritan säveltämää Uni -kohtauksen musiikkia kombinaation rytmittäjänä ja yhdistelmä tuntui toimivalta.

Vielä ennen ruokatuntia kantavanhemmat pukivat Pojalle vaatteet ja opettivat tätä kävelemään ihmisen lailla.

Iltapäivällä Carita tuli harjoituksiin kontrabasisti Sara Puljulan kanssa. Harjoittelimme kantavanhempien kumarrusta Karhuvuorelle. Eilen luomamme dramaturgia tarkentui ja rituaaliin kehittyi lisää vaiheita. Carita, Sara ja Kaisa lauloivat kolmiäänisesti, säestimme laulua soittamalla marimbalaatikoja, sormipianoa, kellopeliä, tuulikannelta, symbaalia ja räkätintä. Näyttämötapahtuma ja musiikki elivät hauskasti omaa elämäänsä, kohdaten vain ajoittain rituaalin solmukohdissa. Kantavanhempien kumarrus oli ilmeisen menestyksellinen, sillä kohtauksen lopussa alkoi sataa vettä (sormipiano).

__________________________________

Tiistai 11. huhtikuuta 2006

16. harjoituspäivä

Tänään kantavanhemmat kehittelivät seremoniaansa Karhuvuoren kupeessa. Seremonia koostui 'yösienestyksestä', 'voimannostatuksesta', 'loveen lankeamisesta' sekä 'Karhuvuoren kiittämisestä ja kumartamisesta'. Seremonia suoritettiin 'kieli poskella' tyylilajina Peteliuksen ja Kallialan lapinukkojen köpsyttely, mutta tavoitimme huumorin siivellä aidosti hartaitakin hetkiä.

Iltapäivällä jatkoimme maanantaina aloittamamme triokombinaation kehittelyä. Näistä triokombinaatioista on kehittymässä tämän teoksen koreografinen pakkomielteeni. Ne kehittyvät varsinaisen esityksen rinnalla rinnakkaisteokseksi. Varjokoreografiaksi, joka tuo mieleen abstraktin amerikkalaisen nykytanssin 1980-luvulta.

__________________________________

Maanantai 10. huhtikuuta 2006

15. harjoituspäivä

Treenitunnilla kehittelin mielikuvaa selkärankaa pitkin, alhaalta ylöspäin etenevästä koonnosta, jonka saa aikaan kuvitteellinen heiluri, jonka kiinnityskohta on tanssijan silmien korkeudella käsivarren mitan etäisyydellä hänen edessään. Heilurin heilahtaessa tanssijaa kohti se saa aikaan liikkeen tanssijan selkärangassa, - liikkeen, joka etäisesti muistuttaa oksennusrefleksiä - ja kun heiluri heilahtaa poispäin tanssijasta se imaisee tanssijan liikemomentin reisiluiden suuntaisesti kohden polvia. Tämä mielikuva oli yllättävän käyttökelpoinen tunnin lopuksi tekemässämme tanssisarjassa, jossa oli 'apinakarhu' meininki.

Treenitunnin jälkeen tein pienen, mutta mielestäni olennaisen muutoksen valttitanssiin. Olin viikonloppuna katsellut perjantaina kuvaamaani videota harjoituksista ja harmitellut valttitanssin haparoivaa, kiireistä ja kireää tunnelmaa. Tänään muutin yhden noston otteen ja tanssi rauhottui, näytti hallitulta ja tunnelma keveni. Olennaista korjauksessani oli ilmeisesti se, ettei parin keskinäinen kontakti enää katkea, eikä kumpikaan menetä keskustansa hallintaa ko. noston aikana.

Vielä ennen ruokatuntia teimme Karhun ja Pojan duettoa. Yhdistin duettoon treenitunnilla tekemämme sarjan, sillä se tuntui sopivan Karhun ja Pojan tanssittavaksi. Rivakampi tanssisarja toimi mukavasti rauhallisen duettokombinaation vastapainona ja sen koreografia tuntui luovan mielenkiintoista dialogia verkkaisen menuetin kanssa. Tanssin lopussa unisonossa tanssittava sarja muuttuu taas takaisin duetoksi.

Iltapäivällä kertasimme triokombinaatioita, opetimme Kaisalle naisen vuoroja ja työstimme uutta trioaihiota.

__________________________________

Perjantai 7. huhtikuuta 2006

14. harjoituspäivä

Kaikki tanssijat olivat läsnä perjantaina, kun Kaisakin pääsi Zodiakin torstaisen Deadly After Dark (kor. Arja Tiili) ensi-illan jälkeen harjoituksiin.

Olimme kuitenkin kaikki aika väsyksissä ja lihaksemme maitohapoilla, joten lämmittely ja seurustelu kesti puolillepäivin ennenkuin harjoitukset pyörähtivät käyntiin. Opetimme Kaisalle valttitanssin vuorot. Muotoilin samalla pareittain tanssittavien vuorojen suuntia. Kolmen parin tanssi kehittyy nyt piiritanssista diagonaalimuodostelmaan ja lopulta seitsemän tanssijan ryhmätanssiksi, jossa liityn joukkoon mukaan. Ryhmätanssiosuuteen kokeilimme yhden tahdin kaanonin ja unisonon vuorottelua. Paikoitellen kaanon toimii hauskasti, paikoitellen vaikutelma on liian hajanainen.

Perjantainen harjoituksemme pidettiin Espoon Tanssiopiston salissa, jossa on peili. Peili on merkillinen kapine. Se on toisaalta erittäin kätevä antamaan välittömästi kuvan siitä miltä koregrafia näyttää. Mutta peili pettää. Olen monesti istunut katsojana tanssiesityksessä, jossa olen tuntenut, että esiintyjät eivät esiinny yleisölle, vaan poseeraavat itselleen harjoitussalinsa peilin kautta. Peilin edessä tehdyt koreografiat ovat usein korostetun 'fronttaaleja' ja litteitä. Tai sitten peilikuvalle on tietoisesti tai tiedostamatta 'käännetty selkä' ja koreografia tekee itseensä käpertyneen vaikutelman. Peilin vaivaannuttavan vaikutuksen takia moni koreografi välttää harjoittelemasta tilassa, jossa on peili.

__________________________________

Torstai 6. huhtikuuta 2006

13. harjoituspäivä

Aamupäivällä kertasimme kaikki triokombinaatiot ja teimme pieniä tarkennuksia. Kombinaatioden liikekieli on aika 'itseriittoista' tanssia, enkä ole varma voiko näitä liikejatkumoita sellaisenaan hyödyntää kertovassa tanssiteoksessa. Simo, Riikka ja Saku kyllä ansiokkaasti esittivät Karhun ja kantavanhempien kohtaamisen yhdistäen toisiinsa täysin sopimattoman tanssin ja tulkinnan. Vaikutelma oli riemastuttavan jakomielinen.

Iltapäivällä luonnostelimme kantavanhempien kohtaamista Pojan ja Karhun kanssa. Käsikirjoituksessani on tässä kohtaa juonellisia aukkoja, joten harjoituksissa me 'käsikirjoitimme tapahtumien kulkua' samalla kun loimme näyttämötapahtumaa.

Metti toi Simpun ja Timon kanssa havuvanerilevyt ja Anubiksen. Anubis on toistaiseksi sokea, koska silmikon paikkaa ei ole sovitettu. Saku, joka esittää Anubista kokeili kuitenkin rullaluistimilla luistelua rakennelman sisällä Jonnan taluttamana. Kaksi ja puolimetrinen hahmo on vaikuttava kiitäessään näyttämöllä.

__________________________________

Keskiviikko 5. huhtikuuta 2006

12. harjoituspäivä

Yhden lepopäivän jälkeen energiaa valttitanssin kehittelyyn riitti koko päiväksi. Tunnelma harjoituksissa oli ajoittain suorastaan raivokas, kun aloimme koota palasia piiritanssin vuoroiksi. Olemme vaiheessa, jossa yksittäiset palaset alkavat löytää ratansa, mutta palasten yhdistämiseen ei 'käyttömuistimme' vielä riitä. Avuttomuuden tunne, jonka hetken unohdukset luovat, muuttuu kiukuksi ja päivän mittaan väsyvien tanssijoiden tunteet herkistyvät. Onneksi ryhmän keskinäinen huumori kuplii, eikä pattitilanteita pääse syntymään. Viime päivinä olemme kehitelleet esimerkiksi termejä: etuantava ja taka-antava kuvaamaan naisen asentoa suhteessa mieheen eri nostojen ponnistusvaiheessa. Kaksimielinen huumori ja kevyt pelleily on fyysisesti raskaassa työssä välttämätöntä.

Meidän Argentiinan matkamme vaikutteet ovat uineet liikkeisiin mukaan kehojen kontaktien variaatioina ja tangolle tyypillisinä partnerin paikan 'anastuksina'. Olen kuitenkin välttänyt perinteisen seuratanssiotteen käyttöä, jotta tanssi ei assosioidu mihinkään tuttuun tanssiin. Tämä valttien seurue pitänee hovia jossakin tuntemattomassa maassa.

__________________________________

Tiistai 4. huhtikuuta 2006

Tiedotusta ja eläinhahmojen kehittelyä

Tänään oli Helsingin juhlaviikkojen tiedotustilaisuus Bio Rexissä päivällä, joten pidimme vapaata harjoituksista.

Tiedotustilaisuuden jälkeen roudasimme Metin kanssa Hevosen tukirakenteen, Apinan keinutuolin ja Susimiehen sirkustolpan Helsingistä Espooseen. Kävimme myös tutustumassa Nooran tekemään Karhun pään muottiin Möhkön työhuoneella Kalliossa. Noora, Möhkön assistentti oli tutkinut kontion muotoja tarkasti ja pää oli varsin vakuuttava.

Espoossa testasimme maisemarullaideaani käytännössä. Lakanan yläreunan pitäminen suorassa vaatii joustamattoman narun 'kujittamista' siihen. Rullan napoina täytynee pyöriä 2+2 tanssijaa, selät vastakkain, jotta lakana pysyy tasaisen kireänä. Testasimme myös kuinka raskasta on apinan ja keinutuolin kuljettaminen hevosen selässä. Metti sai killua keinutuolissa Simon ja minun köpötellessä jalkoina. Konstruktio tuntuu toistaiseksi kippaavan kyytiläisen painon Hevosen takajaloille, mutta keinutuoli pysyy paikallaan napakasti neljällä ruuvilla.

__________________________________

Maanantai 3. huhtikuuta 2006

11. harjoituspäivä

Paneuduimme taas partneroinnin teknisiin finesseihin. Kehittelimme kolmen tanssijan välisiä kombinaatioita, joiden pituus ei ajallisesti ole kuin muutamia sekuntteja. Minua kiehtoo yhteisen liikemomentin mahdollistama keveys, rytminen elävyys ja liikesuuntien yllättävyys. Halutun laadun tavoittaminen vaatii kuitenkin loputonta viilausta. Tanssija, jota nostetaan, pystyy usein suuntaamaan oman liikeensä siten, että nostajan (tai nostajien) työ helpottuu. Oikean liikesuunnan hahmottaminen voi olla kuitenkin hankalaa 'jalat ilmassa ja pää alaspäin kieppuessa'. Kolmen tanssijan kombinaatioissa on myös olennaista määrittää liikeimpulssin antaja eli kuka vie. Olen erityisen ihastunut kombinaatioihin, joissa tapahtuu jotain olennaista, esimerkisi otteenvaihto, katsojilta piilossa, jolloin liikkeen suunta muuttuu ennalta arvaamattomasti. Tällaisten 'hämäysten' luominen on kuin yrittäisi luoda silmänkääntötemppuja, - pitää houkutella katsojan silmä toisaalle samalla kun valmistelee yllätystä. Toistaiseksi meidän temppumme ovat kyllä vaatimattomia, mutta haaste on alati kiehtova.

__________________________________

Perjantai 31. maaliskuuta 2006

Kymmenes harjoituspäivä

Harjoittelimme aamupäivän valttitanssia. Pyrin saamaan pareittain tanssittaviin sekvensseihin samaa vauhdikkuutta kuin on yksin tanssittavassa sarjassa. Vauhdin ylläpito partneroiduissa liikesarjoissa merkitsee sitä että partnerin nostot, saatot ja siirrot eivät voi kestää juuri yhtä tahtia kauempaa eli korkeat, hitaat ja monimutkaisiset elementit on jätettävä pois. En ole vielä yhdistänyt valttitanssin solistisia ja duettovuoroja toisiinsa. Tällä hetkellä ne ovat liian eri luonteisia mahtuakseen samaan tanssiin ja voi olla, että minun on luovuttava niiden yhdistämisestä tässä kohtaa. Molemmissa on kuitenkin tutkittuja ja toimivia rakenteita, joille löytyy kyllä käyttöä jossain muussa kohtaa teosta.

Iltapäivällä aloitimme Karhun ja Pojan kohtauksen luonnostelun Saku Karhu Koistisen ja Sakari Poika Saikkosen kanssa. Kohtausta työstäessämme tuli mieleeni, että näille esiintyjille saisi yhtä oivat roolit Robin Hoodista ja munkki Tuckista.

 

Viikko 2, Karhu ja Poika, ensimmäinen harjoitus (RealPlayer -video)

__________________________________

Torstai 30. maaliskuuta 2006

Yhdeksäs harjoituspäivä

Säveltäjämme Carita Holmström oli tänään harjoituksissamme läsnä. Carita toi mukanaan kaksi sävellystään: kantavanhempien rituualimusiikin sekä musiikin Karhun ja Pojan duettoon. Caritalla oli mukanaan myös kaksi 'marimbalaatikkoa'. Yhdessä marimbalaatikossa on aina yksi puinen kieli, sävel, jonka kaikukoppa laatikko on. Carita oli säveltänyt rituaalimusiikin käyttäen kahta säveltä, A:ta ja G:tä sekä kolmiäänistä laulua, jonka hän laulaa yhdessä basisti Sara Puljulan ja tanssija Kaisa Niemen kanssa.

Karhun ja pojan duetto on karhumaisen arvokas menuetti, jossa on kaikuja renessanssin ajan musiikista.

Teimme taas läpi teoksen alun seitsemän kohtausta improvisoiden. Olin hakenut varastostamme Näkki-tanssiteoksen kaapuja, säkkikankaisia huppuja ja paperinarukeriä ym. rekvisiitaksi. Carita soitti pianoa ja lauloi, me leikimme, tanssimme ja soittelimme mm. Outi Heiskaselta saamiamme temppelikelloja. Viritin vielä näyttämövaloja tunnelman tueksi, joten harjoituksemme alkoi muistuttaa esitystä. Tällainen vapaa fiilistely tuo mieleen action paintingin tai performanssin kuusikymmenluvulta.

Riikka Räsäsen ja Simo Heiskasen esittämät kantavanhemmat ovat näissä improvisaatioissa kehittyneet mukavan anarkistiseen suuntaan. Koomisen kärttyisissä ja määrätietoisissa hahmoissa on jo luonnetta. Tänään he muotoilivat paperinarusta itselleen peruukit, jotka tapahtumien tuoksinassa hajosivat pikkuhiljaa näyttämölle.

Otin improvisaatiomme videolle ja siirsin otoksen tietokoneelleni, jotta minun olisi helppo plärätä tapahtumia ja veivata mielenkiintoisia hetkiä edestakaisin.

Keksin aamulla mielestäni hauskan idean Viestinviejät -kohtauksen lavastukseksi: ihmiskäyttöisen maisemarullan. Se on kymmenen metriä lakanakangasta, joka ommeellaan päistään yhteen. Lakanaan maalataan maisema, horisontti, joka lipuu haluttuun suuntaan kahden ihimisen pyöriessä lakanalenkin päissä napoina. Hevonen maiseman edessä kävelee paikallaan.

__________________________________

Keskiviikko 29. maaliskuuta 2006

Kahdeksas harjoituspäivä

Teimme tänään kaksi improvisaatiota, joissa 'leikimme läpi' Suurperheen seitsemän ensimmäistä kohtausta. Soitimme Caritan tuomia instrumentteja ja nauhamusaa vuorotellen tapahtumien säestykseksi. Akustinen tunnelma oli kuin musiikkileikkikoulussa ja näyttämötapahtumatkin parasta mahdollista taidehiippailua tai koulukuvaelmaa, mutta improvisointi ja eläytyminen pidempiin kokonaisuuksiin on mielestäni välttämätöntä jo tässä vaiheessa, jotta kollektiivinen mielikuvitus ja huumori alkavat itää. Vaikka improvisointi harvoin tuottaa sellaisenaan valmista näyttämötapahtumaa, teoksen ja roolihahmojen luonne muotoutuu mielestäni elävämmäksi kun ne on kylvetty vapaasti, 'rennolla käden liikkeellä ja hyvälla tuulella'.

Carita tulee huomisiin harjoituksiimme, joten voimme jatkaa 'musiikkileikkikoulua' yhdessä.

__________________________________

Tiistai 28. maaliskuuta 2006

Seitsemäs harjoituspäivä

Tämän päivän harjoituksissamme oli koko tanssiryhmä läsnä ruokatuntiin asti, joten käytimme aamupäivän koreografian 'päivittämiseen'.

Aloitimme myös hahmotella kohtausta, jossa lyhyet duo- ja triokombinaatiot muodostavat septeton. Kohtauksessa kaikki seitsemän tanssijaa kohtaavat ja eroavat näennäisen satunnaisesti myötä ja vastapäivään kiertyvillä radoillaan, ja liikeaihiot varioivat muutamia nostoja, saattoja ja hyppyjä. Seitsemän hengen ryhmä on jo kohtalaisen iso organisoitava ja siksi tällaisen kohtauksen koreografiointi on hidasta kuin animaation piirtäminen. Pyrin luomaan vaikutelman, jossa katsojan on oltava nopea hahmottaakseen kokonaisuuden. Tämä 'rieha' saattaa olla osa teoksen toisen näytöksen hääkohtausta tai sitten se on valttitanssin osa. Nyt kun sommittelemme liikkeitä keskittyen ajoitukseen, liikkeisiin ja tilan jäsentämiseen näyttää kohtaus lähinnä joltain aurinkokunnan planeettojen presentaatiolta.

Iltapäivällä teimme vielä tanssisarjaa valttitanssin musiikkiin. Koska olemme tähän asti tutkineet partnerointia kokopäiväisesti, oli soolotanssin tekeminen mukavaa vaihtelua. Tavoitimme mielestäni mielenkiintoisesti keinuvan liikelaadun, jossa kyynäpään ja ranteen 'kynttelikkö' -muoto toistui ja varioitui mielestäni jo kohtalaisen luontevasti.

Metti pistäytyi harjoituksissamme tuomassa pajunoksia. Piilotimme pensaikon valotarkkaamon portaiden alle. Metti otti mukaansa Hevosen selän, jotta siihen saadaan sovitettua apinan keinutuoli. Tämä Hevosen ja Apinan matka Tohtoria hakemaan nähdään kohtauksessa Viestinviejät. Sen pohjana on Heiskasen Matkapuhuja -niminen viivasyövytys/akvatinta:

 

__________________________________

Maanantai 27. maaliskuuta 2006

Kuudes harjoituspäivä

Päivä hurahti kerratessa viime viikon liikeaihioita. Kaivoimme suurennuslasin esiin ja putsasimme epämääräisyyksiä ja turhia koukeroita pois duetto- ja triokombinaatioista. Teimme myös pieniä muutoksia ja lisäyksiä, pyrkimyksenämme löytää jouhevuutta ja keveyttä liikkeiden virtaan.

Olemme pysyneet toistaiseksi liikkeiden teknisellä ja laadullisella tasolla. Esityksen dramaturgiaa olemme hahmotelleet lähinnä keskustelemalla. Teoksen tapahtumain kulku on mielessäni kohtalaisen selkeä, mutta tarinankerronnan keinot ovat monin kohdin jäsentymättä. Koska eläinhahmojen toimintaa tulee merkittävästi rajoittamaan puvustusratkaisut, jotka ovat vielä työn alla, olen päättänyt nyt aluksi keskittyä ihmishahmojen tanssikohtauksiin.

Harjoitusten jälkeen työpäivä jatkui tuotannollisten asioiden päivittämisellä tuottajamme Riitta Jokelan kanssa. Illalla kiirehdin harjoituttamaan Espoon tanssiopiston 25-vuotisjuhlassa esitettävää koreografiaa opiston oppilaille. Iltayöllä opiskelin vielä videon renderointia eri formaatteihin. Näyttää siltä että voin liittää tähän blogiin myös lyhyitä videovälähdyksiä harjoituksistamme.

__________________________________

 

HARJOITUSVIIKKO 1 (RealPlayer -video)
Perjantai 24. maaliskuuta 2006

Viides harjoituspäivä

Maanantaista torstaihin meillä on käytössämme Kannusillan teatteritila Espoon keskuksessa, joka sijaitsee Kannusillanmäen väestönsuojassa, syvällä maan alla. Perjantaisin harjoittelemme EKE-yhtiöiden liikuntahallissa Espoon Matinkylässä. Perjantaisin saamme siis nauttia päivänvalosta harjoitellessamme.

Harjoittelimme valttitanssia Caritan Maailmanpyörä -kappaleeseen. Innostuimme kokeilemaan näyttäviä nostoja, mutta kolmijakoisen musiikin rytmi edellytti kevyempiä ja keinuvampia askeleita, joten jätin suuremmat nostot pois kombinaatiosta. Valttitanssiin on uinut vaikutteita argentiinalaisen tangon tavasta lävistää partnerin tila ja ohjata partneria jaloilla annettavin impulssein. Tutkimme voiko näitä liikkeitä tehdä ilman perinteistä seuratanssiasentoa ja kehittelimme 'kynttelikkö' -käsien teemaa. Valttitanssissa parit vaihtuvat vuorojen välillä, joten se muistuttaa hieman hovitanssia.

Valtti tulee Heiskasen 'pelikortit' -sarjasta. Heiskanen jakaa korttinsa neljään maahan (tai heimoon tai sukuun tai perheeseen). Ensimmäiseen kuuluvat erakot ja sammakot, toiseen kalastajaperhe, kolmanteen eläimet ja neljänteen valtit. Valtteja Heiskanen kuvailee hieman bodhisatvan kaltaisiksi jumalolennoiksi. Meidän esityksessämme valtit ovat ihmisiä, jotka eivät tunne kiirettä.

Harjoitusten jälkeen illalla kävimme vielä Simon kanssa Tarja Rinteen steppikerhossa Teatterikorkeakoululla. Ensimmäisen harjoitusviikon stimuloiva vaikutus toimi yllättäin nilkkojamme rentouttavasti. Minä psyykkasin itseäni eläytymällä huppupäiseksi hiphop -steppaajaksi ja tunsin saavani hieman paremmin otetta stepin vaatimasta nopeudesta. Kun stepataan ryhmässä omat virheet peittyvät mukavasti. Olen suunnitellut, että Suurperheen Hevonen steppaisi Hevospeli -kohtauksessa. Simo on etupää, minä olen häntä. Hevospeli perustuu osaan Heiskasen Kyynelmyllärit -grafiikanlehteä:

 

__________________________________

Torstai 23. maaliskuuta 2006

Neljäs harjoituspäivä

Carita Holmström liittyi seuraamme tänään. Holmström säveltää Suurperhe - tanssiteoksen musiikin ja esiintyy teoksessa laulajattaren roolissa. Tänään Carita toi mukanaan kolmeen kohtaukseen säveltämäänsä musiikkia sekä erilaisia soittimia. Carita vieraili helmikuussa Outi Heiskasen luona Juupajoella ja toi sieltä mukanaan Heiskasen soitinkokoelman, johon kuuluu mm. tiibettiläisiä temppelikelloja. Kokeillessamme erilaisten soittimien mahdollisuuksia yllätti Koistisen Saku 'tulemalla ulos kaapista' ja kertomalla, että hän on ennen tanssiopintojaan opiskellut alttoviulun soittoa. Meillä on siis alttoviulua soittava karhu näyttämöllä.

Iltapäivällä sommittelimme Caritan Maailmanpyörä -kappaleeseen Valttiperheen tanssia, piirileikkiä, jossa on parinvaihtoja. Koreografiassa toistuu 'kynttelikkökäsien' teema Heiskasen Valtti, Talonmies -grafiikanlehden mukaan.

 

__________________________________

Keskiviikko 22. maaliskuuta 2006

Kolmas harjoituspäivä

Duetto- ja triokombinaatiot, joissa on nostoja, nojia, erilaisia käsiotteita, vetoja, ponnistuksia, kiertoja ja askeleita vaativat pikkutarkkaa tutkimista, jotta liikkeet löytävät oikeat, mahdollisimman niukkaa voimankäyttöä vaativat ratansa. Työskentely on fyysisestä raskaudesta huolimatta palkitsevaa - kun liikeen rata ja ajoitus naksahtavat kohdalleen liike kevenee ja kohoaa ilmaan kuin itsestään.

Leikimme iltapäivällä Möhkön tuomilla alusvaatteilla. Simo ja Riikka naurattivat ryhmää pelleilemällä pukeutuvia kantavanhempia. Pukeutuminen liittyy tarinan Karhu-pojan ja kantavanhempien kohtaamiseen, jossa poika adoptoidaan ja puetaan ihmisen vaatteisiin. Karhu-poika on Karhun kasvattama ihmislapsi.

 

__________________________________

21. maaliskuuta 2006

Toinen harjoituspäivä

Jatkoimme tänään triojen ja duettojen parissa. Vaikka ajatukseni on, että etsin yksittäisiä liikkeitä, lyhyitä kahden tai kolmen henkilön mekanismeja, muodostuu liikkeistä nopeasti liikkeiden jatkumoita, koreografista lorua. Hieman pidempiä kokonaisuuksia on tietysti mielekkäämpää harjoitella, mutta liikemuisti on kuin höyryjuna, jota on vaikea pysäyttää kun se on ratansa löytänyt, eli muutosten tekeminen vaikeutuu rutinoitumisen myötä.

Sommittelimme myös teoksen ensimmäistä kohtausta, jossa käydään läpi olioita, joita evoluutio ei ole muistanut tai huomannut toteuttaa. Kohtaus pohjautuu Heiskasen grafiikanlehteen 'Itse':

 

Näyttämöllä eri olioita muodostavat kaksi tanssijatarta suuren säkin sisällä. Pyrin havainnolistamaan Heiskasen kuvan minussa herättämää ajatusta siitä kuinka näennäisesti niukan havainnon, milteipä abstraktion, pohjalta voimme luoda käsityksen oliosta ja sen persoonallisuudesta.

Metti, Möhkö ja Noora tulivat harjoitustemme päätteeksi pesemään karvalankamattoa, josta rakennamme Karhun selän. Minä sovitin syntisäkin kaapua.

__________________________________

20. maaliskuuta 2006

Ensimmäinen harjoituspäivä

Tänään oli Suurperheen ensimmäinen harjoituspäivä. Kaikki tanssijat olivat läsnä. Meitä on seitsemän. Aloitimme päivän tunnin mittaisella treenitunnilla, lämmityksellä joka on lähinnä kehon virittelyä. Tunnin jälkeen tutkimme Outi Heiskasen kuvia ja kävimme läpi teoksen synopsista. Kuvailin mielikuviani eri kohtauksista ja hahmottelin teoksen kaarta ja käytettäviä kerronnan tapoja. Ajatukseni on että vaikka teoksella on selkeä juoni, pyrimme säilyttämään Heiskasen kuvien monitasoisuuden ja tulkinnallisen avaruuden mahdollisimman avarana, jotta hahmojen ja muun visuaalisuuden tenho ei latistu. Olemme tekemässä tanssisatua lapsille luottaen lasten luovuuteen ja herkkyyteen katsojina.

Juttutuokion jälkeen lähdimme liikkeelle työstämällä duettomateriaalia naiselle ja miehelle. Ryhmässä on kolme tasavahvaa paria: Jonna ja Sakari, Riikka ja Simo sekä Kaisa ja Saku. Tutkimme erilaisia käsiotteita, painonsiirtoja ja impulssien antoa kosketuksen avulla. Teimme pienen jatkumon, koreografian aihion. Käytin Caritan muuhun yhteyteen säveltämää musiikkia rytmittäjänä.

Kaisa joutui lähtemään toisiin harjoituksiin ruokatunnilta, joten meitä oli loppupäivästä läsnä kuusi. Työstimme 'legopalikka' -metodilla yhden naisen ja kahden miehen triokoreografiaa.

Harjoitusten alku on aina mieleenpainuva hetki. Ryhmän kookoonpanon ulottuvuudet ja luonne täyttävät tilan ja synnyttävät heti iloa ja inspiraatiota. Harjoitusten alku pakottaa myös kehon liikkeelle aivan eri tavalla. Myös se, että harjoitusten alku merkitsee tutustumista uusiin ihmisiin ja jälleennäkemistä G&G:ssä vuosien varrella työskennelleiden taitelijoiden kanssa, on virkistävää ja hauskaa.

__________________________________

21. helmikuuta 2006

Tämä blogi työpäiväkirja. Kerron työni edistymisestä Suurperhe -tanssiteoksen parissa niiltä osin kuin se on järkevää ja mahdollista.

Työn alla on Outi Heiskasen kuvataiteeseen perustuva tanssiteos Suurperhe. Suurperheen muodostavat Heiskasen kuvista tutut ihmiset, eläimet ja 'otukset'.

Teos tulee ensi-iltaan Kansallisoopperan Alminsalissa elokuun viimeisenä päivänä 2006. Sen esitykset ovat osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoa ja teoksen tuottaa G&G yhdessä Espoon kaupungin ja Zodiak - Uuden tanssin keskuksen kanssa. Teos siirtyy Alminsalin esitysten jälkeen Espoon kulttuurikeskuksen Louhisaliin 5.9. alkaen.

Koska Helsingin juhlaviikot julkistavat ohjelmistonsa kertarysäyksella huhtikuun alussa, julkaisen minäkin tämän blogin vasta Helsingin juhlaviikkojen lehdistötilaisuuden jälkeen. Siihen asti kirjoitan näitä merkintöjä 'varastoon'. Viive antaa minulle myös mahdollisuuden testata blogin kirjoittamisen mielekkyyttä.

Tällä hetkellä Suurperheen näyttämötapahtumista on olemassa lyhyehkö synopsisluonnos, jonka kirjoitin jo vuosi sitten. Synopsis sisältää kohtausluettelon ja lyhyen kuvauksen kunkin kohtauksen sisällöstä. Jokaisen kohtauksen lähtökohtana on ollut yksi tai kaksi Outi Heiskasen grafiikan työtä. Kohtauksista kasvaa tarina perheestä, pieni sukukronikka, jossa punaisena lankana on perheen tyttären ja ottopojan rakkaustarina. Perheeseen kuuluvat tytön ja pojan lisäksi mm. kantavanhemmat, lammas, hevonen, kesy karhu ja apina. Esityksessä seikkailee myös Anubis -jumala, Susimies, sarvekas Tohtori ja tämän pieni apuri - Herkkäkuuloinen, sekä Lumikuningata ja Laulajatar.

Teoksen työryhmä on koossa. Tanssijat ovat: Jonna Aaltonen, Simo Heiskanen, Saku Koistinen, Kaisa Niemi, Sakari Saikkonen, Tuomo Railo ja Riikka Räsänen. Musiikin säveltää Carita Holmström, joka myös esiintyy teoksessa Laulajattaren roolissa ja muusikkona. Teoksen lavastaa Metti - Outin tytär - Nordin ja puvut suunnittelee Marja Uusitalo eli Möhkö. Valaistuksesta vastaa Pasi Pehkonen.

Tänään olen miettinyt sitä tulisiko minun kirjoittaa Suurperheestä olemassa olevaa synopsista tarkempi käsikirjoitus. Kun on kysymyksessä tanssiteos se ei välttämättä ole tarpeen, eikä käytännössä aina kovin suureksi hyödyksikään, mutta tehty työ ei koskaan mene täysin hukkaan, eli kysymys on lähinnä siitä teenkö ennakko-suunnittelua verbaalilla vai fyysisellä tasolla.

Kävin tänään harjoitusalillamme Kannusillan väestönsuojassa ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan. Viime viikko meni kuumetaudin kourissa, joten otin salilla hyvin rauhallisesti. En viipynyt salissa kuin tunnin. Simo harjoittelee paraikaa omaa sooloteostaan, Simon Siivoomoa, jonka ensi-ilta on lokakuussa.

Metti lähetti tänään valokuvia Anubiksen päästä, jota hän on tehnyt Möhkön kanssa ensi viikolla otettavaa valokuvaa varten. Valokuvassa rekonstruoimme Heiskasen 'Uni' -nimisen grafiikanlehden. Hyvältä näytti.


G&G Blogi