suomeksi / in English

G&G Blogi

LUNTA PAKAROILLA -blogi

Koreografi Tuomo Railo kertoo työstään.

Uusin merkintä on aina päällimmäisenä. Jos haluat lukea harjoituspäiväkirjaa kronologisesti, aloita alhaalta!

Päätin aloittaa taas harjoituspäiväkirjan julkaisemisen. Tällä kertaa olen tekemässä sooloteosta itselleni. Työn alla oleva teokseni on nimeltään Lunta pakaroilla. Esitän sen samassa illassa Simo Heiskasen Riittoisa kuu -tanssiteoksen kanssa. Simon teoksen esittää nelihenkinen ryhmä: Jonna Aaltonen, Kaisa Niemi, Sakari Saikkonen ja Simo itse. Teostemme yhteinen ensi-ilta on 3.9. 2008 Espoon kulttuurikeskuksessa. Iltamme lienee suunnattu lähinnä aikuisille.

__________________________________

Keskiviikko 3.9. 2008

Kirjoittelen tätä merkintää teostemme kantaesityspäivän aamuna. Eilinen kenraaliharjoituksemme sujui suuremmitta kommelluksitta. Väliaikavaihto venyi edelleen liikaa, kun pieni osanen Riittoisan kuun lavastuksesta petti ja maanantaina simahtanut savukone tuotiin taksilla huollosta vartin myöhässä, mutta hetken odottelu ei tunnelmiamme latistanut.

Olin valvonut edellisen yön yrittäessäni renderöidä maanantai-iltana tekemiäni muutoksia videoprojisointeihini. Kotisoittimemme ei yöllä polttamaani dvd-levyä huolinut ja tullessani aamulla Louhisaliin olin jo valmis luopumaan maanantaisista muutoksista. Esityksissämme käyttämämme ammattikäyttöön suunniteltu dvd-soittimemme soitti levyni kuitenkin nikottelematta, joten nyt projisoinnit eivät leviä reunojen yli ja paljasta tykin kuvan kiilamaisuutta. (Tosin alun ja lopun black-outissa kiila näkyy, sillä videotykin musta vuotaa aina vähän valoa.)

Katselin kenraaliharjoitukseni videolta uteliaana, mutta jo ikäänkuin etäisemmästä tarkastelupisteestä tarkastellen. Hätkähdin vähän kiitoksia varten päälleni sipaisemani kurtan maailmanpoliittista viestiä. Pyöräillessäni kotiin Tapiolasta tunsin sisälläni kuinka koreografi heitti pallon tanssijalle.

Päätän Lunta pakaroilla -blogini tähän merkintään. Kiitän lämpimästi lukijoitani saamastani palautteesta. Toivottavasti näen teidät katsomossa!

__________________________________

Maanantai 1.9. 2008

Jälleen Louhisalissa. Rakensimme näyttämökuvan varsin ripeästi, sillä suurin osa eri elementeistä olivat niillä sijoillaan, johon me ne jätimme kaksi viikkoa sitten. Viritimme Pasin kanssa muutaman uuden valotilanteen. Nyt 9. kohtauksessa korokkeeseen muodostuu valonheittimien ja videotykin avulla kuva, jossa puut puhkeavat kukkaan.

Pidimme molempien teosten pääharjoitukset. Louhisalin pienen savukoneen akku oli taas sippi, joten sooloni alku oli varsin vaatimattoman näköinen. Tuntemukseni läpimenon aikana olivat vähän malttamattomia, monessa kohtaa huomasin edistäväni.

Illalla olen taas editoinut videoprojisointeja. Muutin 3. kohtauksen projisoinnin pyöriväksi peilikuvaleikiksi vähän 4. kohtauksen tapaan, mutta tasaisen akselin ympäri pyörimisen lisäksi tämä kuvio liikkuu myös tilassa "pää edellä". Se voi olla vähän liian villin näköistä suhteessa koreografiaani.

__________________________________

Perjantai 29.8. 2008

Keskiviikkona veistelin kertakäyttöisestä uunivuo'asta pari koboa. Koboja käytetään valonheittimissä luomaan varjokuvia. Heitinvalmistajilla on valmiita koboja vaikka millä mitalla, mutta ne ovat mielestäni liian kliinisen näköisiä.

Torstaina olen kuvannut ja editoinut uudestaan videoprojisointeja. Louhisalin kattoon asennettuna videotykin kuva ei aukea aivan koko näyttämökorokkeen alalle, molemmista etukulmista jää koroketta kuvan ulkopuolelle. Olen joutunut muokkaamaan projisointien valomaalauksia siten, että ne eivät ylitä kuvan reunoja, jottei kuvan kiilamaisuus risoisi silmää. Keskitettynä video toimii mielestäni tässä konstellaatiossa hyvin.

Tein aamupäivällä läpimenoharjoituksen. Lievä turnausväsymys ilmeni muutamana bläkärinä ja improvisaatio-osuuksissani tyydyin muistelemaan rapeampia vetoja. Jälkeenpäin harjoitustani videolta tarkastellessani kiinnitin huomiota lepsuun ilmaisuun erityisesti käsieni liikkeissä, vanhat maneeriini olivat luikerrelleet takaisin. Polvipiruettimaneesi on aivan kahjon näköinen, pidän siitä.

Iltapäivällä jatkoin videoprojisointien työstämistä. Maalasin pari vesiväritaustaa, jotka värittävät projisoinnin, sinipunaisia orvokkeja.

__________________________________

Keskiviikko 27.8. 2008, viikko ensi-iltaan

Ensi-illan lähestyminen tuntuu jo. Eilen aamulla studiolla sain tehdä pitkään töitä keskittymiskykyni kokoamiseksi, jotta huoli esityksemme lippujen vaatimattomasta ennakkomyynnistä ja median vaisuudesta ei latistaisi tunnelmiani. Jokainen esiintyvä taiteilija haluaa huomiota ja pelko "parrasvalojen sammumisesta", huomiotta jäämisestä on kohdattava joka kerta uuden teoksen valmistuessa. Se on asia, jota ei voi ottaa rutiinilla, mutta huumorilla kylläkin. Herald Tribune julkaisi eilen Woody Allenin "työpäiväkirjan" hänen viimeisimmän elokuvan työprosessista. Kuten arvata saattaa Allen ei kirjoita sanaakaan totta, päiväkirja on oikeastaan yhtä suurta ja koomista seksifantasiaa, jossa Allen kaataa sänkyynsä elokuvan näyttelijättäriä kuvaustauoilla. Keveys on ilmaista ja usein pitkän työn tulos.

Liekö lievän hermostuneisuuteni ansiota, mutta harjoitukseni oli varsin intensiivinen. Kävin läpi teokseni kohtauksia yksitellen poimien samalla lauantaina taltioimastani läpimenosta "tärppejä" kohtiin, joissa koreografia rakentuu liikeimprovisaatiosta. 9. kohtaukseen, Oikkuun harjoittelin polvipiruettimaneesia, joillaisia näkee kasakkatansseissa - nuoret pojat kiitävät pitkin tannerta polvillaan pyörien. Maneesin niksi on matalassa väliaskeleessa, jossa päkiään nojaava sääri ikääkuin kippaa tanssijan eteenpäin ennen pyörähdystä. Minun maneesistani tuli majesteetillinen.

__________________________________

Sunnuntai 24.8. 2008

Tein eilen studiolla läpimenoharjoituksen. Katsoin sen tänään videolta. Tällä viikolla tekemäni työ näytti vankentaneen monia ennen notkahdelleita taipaleita. Edelleen minulla on vaikeuksia ylläpitää esityksen intensiteettiä tanssiessani liikkuvimpia kuvioitani ja mahtuu puolituntiseen vielä heppoisestikin motivoituja hetkiä, mutta katselen kokonaisuutta jo kuin aikuista. Ei niin etteikö teos vielä muuttuisi ja jatkaisi muuttumistaan ensi-illan jälkeekin, mutta en usko tekeväni enää radikaaleja muutoksia teoksen rakenteeseen. Videoprojisoinnit vaativat vielä työtä.

__________________________________

Perjantai 22.8. 2008

Jatkoin eilen samojen kohtausten työstämistä kuin keskiviikkona. Tuntuu mukavalta kun liikkeiden suhde musiikkiin alkaa täsmentyä. Liikkeen ja musiikin suhde ei tässä tapauksessa tarkoita tiukkaa samanaikaisuutta. Jos aleatorinen musiikkini nuotinnettaisiin, pitäisi suurin osa nuoteista varustaa fermaatilla. Eli vaikka alankin jo muistaa ääninauhan ajoituksia ei irrationaalien kestojen seuraaminen ole mielekästä. Sen sijaan ajattelen käyväni dialogia musiikin dynaamisten vaihteluiden kanssa.

Kohtauksen 8 liikefragmentien (Oikku ja Veitsi) perään yritin kehittää liikeideaa, jossa laskeudun toistuvasti polvilleni. Kokeilin myös kohtauksen videoprojisointia hyödyntävää kisapyörintää Carolyn Carlsonia lainaillen. Kumpikaan idea ei vielä helissyt lupaavasti.

__________________________________

Keskiviikko 20.8. 2008

Uskalsin vihdoin katsoa videolta perjantaisen näyttämöharjoitukseni. Perjantaiset tuntemukseni eivät olleet kovin suuressa ristiriidassa sen kanssa miltä harjoitus näytti videolla. Perjantaina tanssini meni vielä monin paikoin "ruvelle". Erityisesti tanssitekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan koreografioituja osioita; improvisoidessani tanssin mielestäni perjantaina paremmin.

Tänään keskityin kohtauksiin 3, 4, 7 ja 8, joissa improvisaatio ja valmisteltu koreografia limittyvät. 3. kohtauksessa Matisse, joka on pitkälti improvisaatio, pyrin löytämään pehmeyttä ja jatkuvuutta piirileikkini askeliin. Tulin siihen tulokseen, että minun on kohotettava ja laskettava painopistettäni pidempinä askelsarjoina, jotta haluamani unenomainen laatu ei hajoasi.

4. kohtauksessa tanssin koreografiafragmentteja (Delfiini, Purje ja Keikku), jotka alkavat löytää suhteensa musiikkiin. Varioin liikeiden ajoituksia ja tavoittelin rennompia, painovoimaa hyödyntäviä liikeratoja.

7. ja 8. kohtauksessa minulla on vielä paljon työtä myös ajatusten ja mielikuvien tasolla. Nyt molemmat kohtaukset tuntuvat hajoavan turhaan touhukkuuteen. Kertailin kohtauksiin sijoittamani fragmentit, mutta mitään ratkaisevasti uutta en niiden jatkeeksi löytänyt, joten minun oli tyydyttävä toteamaan, että ennen seuraavaa läpimenoa on minun vielä palattava ko. kohtauksiin. "Pitää vain kirjoittaa huonot kohdat pois." lienee Väinö Linna joskus sanonut. Myös ääninauhan lyhentäminen on käynyt mielessäni.

__________________________________

Tiistai 19.8. 2008

Sain Ilpolta hänen perjantaina ottamansa valokuvat kahdella dvd-levyllä. Ilpo oli laukonut parissa tunnissa yli 1200 kuvaa (mikä tarkoittaa noin sataa kuvaa minuutissa). Teatterivalaistuksessa valokuvaaminen on aika hankalaa. Valoa ei ole koskaan tarpeeksi ja valon lämpötila vaihtelee rajusti. Valikoin Ilpon kuvista 14 esityskuviksemme - Riittoisasta kuusta valoisimmat, sooloni kuvista ne, joiden leviämisestä netissä en menetä yöuniani; kuvat löytyvät valokuvat-sivulta.

__________________________________

Perjantai 15.8. 2008

Tänään oli K18 -iltamme toinen pääharjoitus Louhisalissa. Simon Riittoisa kuu näytti jo varsin valmiilta. Vaikka olenkin jäävi sanomaan, on se mielestäni vauhdikas, kaunis ja mukaansatempaava tanssiteos.

Valokuvaajamme Ilpo Vainionpää oli kuvaamassa harjoitustamme. Ilpo kiirehti paikalle studioltaan kuvaamasta muuttumisleikkiä, joten hän joutui skeettaamaan ilman brieffausta. Ilpo on sähäkkä kuvaaja; kuvatessaan liikkuu näyttämön edessä (ja välillä näyttämölläkin) kuin linjatuomari ja rätisyttää sarjatulta.

En vielä onnistunut motivoimaan kaikkia teokseni kohtauksien lomaan jääviä tyhjäkäyntipaikkoja, mutta untamointini alkaa saada muotoja, ja muotojen kanssa voi aina leikkiä.

Väliaikavaihto kesti tänään puoli tuntia. Meidän tulee varmaan varautua kuohuviinitarjoilulla, mikäli väliaika uhkaa venyä sen yli.

__________________________________

Torstai 14.8. 2008

Olemme harjoitelleet tämän viikon Espoon kulttuurikeskuksessa. Meillä on käytössämme Louhisalin koko tekninen apparaatti ja henkilökunta, joten olemme nyt voineet testata esitystemme lavasteita, valoja, projisointeja sekä äänentoistoa käytännössä. Ensimmäiset näyttämöharjoitukset ovat aina sykähdyttäviä, kun teoksen eri elementit kohtaavat ja kokonaisuus saa ulkoisen muotonsa.

Eilen olikin sitten sooloni ensimmäinen pääharjoitus, jossa oli hieman yleisöä: Riittoisan kuun tanssijat. Omat tuntemukseni harjoituksen aikana ja sen jälkeen ovat jakaantuneet - olen toisaalta iloinen siitä, että teoksen visuaaliset elementit - koroke, valot, projisoinnit - vaikuttavat toimivilta. Musiikkikaan mielestäni ei onnu niin pahasti kuin voisi kuvitella. Sen sijaan liikehdintäni on vielä monin paikoin jäsentymättä ja näyttämötapahtumasta katoaa ajoittain jännite ja assosiaatioiden langat. Minulla näyttää selvästi olevan myös teknisiä vaikeuksia paljain jaloin tanssimisessa ja korokkeella pysymisessä, joten työtä riittää.

__________________________________

Sunnuntai 10.8. 2008

Läpimenoharjoitukseni eilen ei ehkä ollut rapein tähänastisista. Edistin aika lailla suhteessa musiikkiin ja tilkitessäni aukkopaikkoja sorruin koristeellisuuteen, onttoihin eleisiin, kauhomiseen, symmetriaan ja turhaan pyöriskelyyn. Katsoessani harjoitustani videolta minua arvelluttivat myös muutamat merkityksellisiltä tuntuneet eleet, joissa katsoin kohden kattoa. Ne assosioituivat mielestäni kristilliseen kuvastoon, mikä tuntui hieman epämukavalta.

En kerrannut fragmenttejani ennen harjoitusta, niinpä unohdin niistä muutaman kokonaan pois ja kerran sotkin kaksi keskenään samankaltaista polkua keskenään. Nämä ovat sellaisia sisäisiä katastrofeja, joita katsoja tuskin rekisteröisi millään tavalla, koska ne vain tarjoavat mahdollisuuden uutta luovaan läsnäoloon.

Poikansa syövä Saturnus (Kronos kreikkalaisessa mytologiassa) oli eilisessä harjoituksessani surullinen mielipuoli.

Tänä aamuna kävin studiolla kuvaamassa musteläiskiä. Työstän niistä lattiaan projisoitavaa videota Oikku- fragmentin ajaksi.

__________________________________

Keskiviikko 6.8. 2008

Jatkoin eilen valotoiveitteni havainnollistamista piirrellen ja kirjoitellen pieneen muistikirjaan. Kokonaisuudesta tuli kuvitettu kirjanen tanssiteokseni kohtauksista. Sen voi ladata alla olevasta linkistä:

Lunta pakaroilla muistikirja (PDF)

Liekö traditionaalisen lämmittelyjeni syy, mutta tämän päiväiset harjoitukset alkoivat varsin kriittisin mielin. Ensin olin tyytymätön tanssiteknisiin valmiuksiini treenatessani koreografiafragmentteja, sitten tuskailin pianotallenteeni puutteita ja lopulta minuun iski totaalinen epäusko kaikkia taiteellisia pyrkimyksiäni kohtaan. Pidin lounastauon ja syötyäni nukuin hetken (minusta on tullut milteipä narkoleptikko jätettyäni kahvin).

Herättyäni tein läpimenoharjoituksen, jossa pyrin toteuttamaan tämän hetkistä käsitystäni teoksen tapahtumista. Käytännössä se merkitsi yksinkertaistamista ja pitkäjännitteisempää tilanteiden kehittelyä. Olin aamupäivällä editoinut ääninauhaa ja samalla olin koettanut hahmotella kohtausten kestoja ja taitekohtien sijoittumista suhteessa musiikkiin. Aika hyvin onnistuinkin seuraamaan suunnitelmaani läpimenossa. Tosin tullessani kohtaukseen 8 (Mies ja Kirous -fragmentit) olin pari minuuttia edellä aikatauluani, joten sain uhota kuntoni rajoille odottaessani ylimenoa seuraavaan kohtaukseen.

Harjoituksen jälkeen olin hyvällä tuulella. Mielikuvat kohtauksista, niiden kestoista ja järjestyksestä antoivat teokselle mielestäni yhä vankemmin koreografian tunnun; enää en kutsuisi harjoitustani improvisaatioksi, vaikka väljiä paikkoja toki tapahtumista edelleen löytyy. Paljon. Tänään puoli tuntia tuntui puolelta tunnilta.

__________________________________

Tiistai 5.8. 2008

Jatkoin sunnuntaina perjantaisen harjoitusvideon tutkimista. Kirjoittelin ylös korjauksia, joita sitten kävin eilen läpi studiolla. Keskityin erityisesti teoksen ensimmäisen kohtauksen tapahtumiin. Ensimmäinen kohtauksesta on tulossa hyvinkin narratiivinen (jättiläinen polttaa pienen mökin ja syö ihmisen), mikä on erittäin viihdyttävää, mutta ei laisinkaan ongelmatonta, kun teos suurimmaksi osaksi toimii enemmän muodon kuin merkitysten tasolla. Luulen kuitenkin, että teatterin keinoin pelaava alku toimii hyvänä "pehmusteena" ja mielikuvituksen sytyttäjänä.

Tein loppupäivän tikku-ukko-piirroksia eri kohtauksista ja toiveistani Pasille niiden valaistukseksi. Perjantaisen läpimenoharjoitukseni kronologia toimi apuna ja nyt myös koreografioidut fragmentit saivat paikkansa. Muutama uusikin videoprojisointi-idea pujahti joukkoon.

__________________________________

Sunnuntaina 3.8. 2008

Kuukausi ensi-iltaan.

Perjantai-iltana minulla oli mahdollisuus harjoitella Kannussa. Tein läpimenon, joka ei enää ollut improvisaatiota tuiki tuntemattomassa erämaassa. Ennen harjoitusta kertasin tiistaina hahmottelemaani kohtausluetteloa harjoitukseni tueksi. Onnistuin ajoittain hyödyntämään kohtausluetteloa, mutta käsittelin mielikuvia kohtauksista enemmänkin kuin musiikkikappaleen osia, jotka kertautuivat ja järjestäytyivät uudelleen harjoituksen edetessä. Myös valmiit koreografian pätkät luikertelivat mukana, vaikkakin Oikkua lukuunottamatta vielä ilman tarkkaa ajoitusta suhteessa ääninauhaan.

Harjoittelin jälleen alasti, mutta kysymys ei ollut enää harjoitusmetodista. Olen pari viikkoa harkittuani päätynyt siihen, että esiinnyn alasti. Alastomuus on mielestäni paras keino päästä taiteellisiin tavoitteisiini. Alastomana voin - ainakin yrittää - laajentaa mielikuvaa alastomasta valkoisesta miehestä. Alastomana pystyn myös helpoiten käymään dialogia kuvataiteen historiasta tuttujen myyttisten kuvien kanssa.

Alasti tanssiminen on koomista. Välillä jopa hallitsemattoman huvittavaa. Sekään ei minua lopulta häiritse, sillä keikkuva härveli sopivasti tiputtaa maan pinnalle niitä hetkiä, joissa liikeilmaisuni kauhoo tyhjää. Tyhjäkäyntiä harjoituksessani olikin vielä aika runsaasti, joten työtä riittää.

__________________________________

Perjantaina 1.8. 2008

Kertailin eilen keväällä muotoilemiani koreografiafragmentteja ja tutkin voinko mitenkään soveltaa niitä siinä kehollisessa ilmaisussa, joka kesäisissä improvisaatioissani on alkanut syntyä. Keväisten rutiinien kehoonpalauttaminen oli yllättävän helppoa, eikä minun tarvinnut kuin muutaman kerran turvautua videotallenteeseen niitä kerratessani. Löysinkin tietokoneeltani varsin kattavan tallenteen fragmenteistani huhtikuun lopusta. Rusikoin fragmenttien muotoja ja ajoitusta huoletta musiikin soidessa ja ajoittain tapahtuma puikkelehti luontevasti improvisoidun ja suunnitelmallisuuden välillä. Epäsymmetria ja ekspressiivinen ilmaisu tuntuivat antavan liikejatkumoihin kaipaamaani rauhaa ja merkityksellisyyden tuntua. Saatoin jäädä toistelemaan yhtä liikettä mikäli musiikki niin vaati tai joku koreografoitu sukellus maahan saattoi johtaa kelluvaan (lepo)hetkeen lattialla. Oikku -niminen fragmentti naksahti sellaisenaan erääseen puron solinaa kuullostavaan kohtaan.

Yritin myös luonnostella teokseni alkua, mutta jostain syystä esitykseni ajatteleminen dramaturgisena tapahtumana tuntuu vielä hankalalta. Se saattaa olla laiskuutta, mutta kovin harkittujen tapahtumien luominen tässä vaiheessa kiristää pipoa. Toiveeni on, että katsoja kokisi katsovansa ensisijaisesti tanssiesitystä ja kaikki teatterin keinot tuntuvat vievän huomiota väärään suuntaan.

__________________________________

Keskiviikkona 30.7. 2008

Kirjoittelin tiistaiaamuna teokseni kohtausluettelon, eli minulla on nyt jonkinlainen runko tapahtumain kululle. Tässä (tämän hetkisten) kohtausten nimet ilman tarkempia selityksiä:

I Colossus

II Well nourished caucasian male

III Contemporary ballet revisited

IV Reconstructed Matisse

V Pathetical floor

VI Tall hay

VII Fragments

VIII Dead fir

IX Suhani Raat Dhai Chuki

Nauhoitin eilen vielä kerran Kannussa pianonsoittoani. Vajaan tunnin kestäneen kosketinsormeilun muutama ensimmäinen minuutti tuntui jälkikäteen mielenkiintoiselta. Korvasin niillä minua häirinneen taitekohdan musakoosteessani.

Pidimme myös Pasi Pehkosen, G&G:n valosuunnittelijan kanssa illalla palaverin, jossa kerroin mitä nyt teoksestani tiedän. Esittelin videoita, maalauksiani, demonstroin liikkeitä. Jonkinlaisena tiivistyksenä sanoin Pasille, että esityksessäni on kysymys pyrkimyksestä laajentaa vallitsevaa kuvaa hyvinvoivasta valkoisesta miehestä (ja hänen jumalistaan). Minulle on tällä hetkellä helpottavaa ajatella, että en esitä lavalla itseäni vaan "ketätahansa kaukaasialaista hemmoa". Toiveeni on, että katsojan kokema myötähäpeä helisi. Pasi ehdotti että valaistus voisi toteuttaa Matissen La Dansen värimaailman neljännessä kohtauksessa.

__________________________________

Maanantaina 28.7. 2008

Lämmittelin alun kolmatta tuntia saadakseni viikko sitten kipeytyneen niskani höltymään. (Ei pitäisi joogata täydenkuun aikaan). Varsinainen harjoitukseni olikin sitten senverran liaskanpulleata lipumista, että jätin improvisaationi suosiolla kesken.

Harkitsin jonkun aiemman improni rekonstruoimista videon pohjalta, mutta hetken selailtuani olemassa olevia tallenteita totesin, ettei se ei maksa vaivaa. Päätin jatkaa epäsymmetrian tutkimista ja otin muutamia valokuvia. Kuvien pohjalta tein maalauksen, jolle annoin nimen: Well nourished caucasian male. Olen ajatellut, että tuo voisi olla myös tanssiteokseni englanninkielinen nimi.

Well nourished caucasian male

Luulen että seuraavaksi minun on luotava esitykselleni yksinkertainen dramaturgia keräilemällä assosiaatioita, kohtauksia ja liikeideoita, jotka tuntuvat saaneen puolen vuoden aikana tarpeeksi itsenäisen olemuksen, jotta ne voisivat toimia teokseni osina. Ja laittaa sitten ne johonkin järjestykseen sekä suhteeseen ääninauhan kanssa. Kokoamisessa auttanevat videot, maalaukset ja tämä blogi. Tällä hetkellä kokonaisuus päässäni on vielä suloisesti levällään.

__________________________________

Tiistaina 22.7. 2008

Maalasin tänään akvarelleja eilisen harjoitusvideon pohjalta. Tässä yksi:

Crawling

_________________________________

Maanantaina 21.7. 2008

Viikon lomailu maalla oli täyttänyt alitajuntani mielikuvilla, joten päätin edelleen jatkaa harjoituksiani improvisoiden. Tietoisella tasolla pyrin tämänpäiväisessä läpimenossani sekä epäsymmetriaan että epäsovinnaisuuteen.

Harjoittelin alasti. Se on pelkkä metodi - esityksessäni olen toistaiseksi ajatellut olla vaatetettuna. Alastomuus pakottaa keskittymään ja nostaa erilaisia tuntemuksia pintaan. Häpeän, turvattomuuden ja kiusaantuneisuuden kokemukset vuorottelevat koomisen, räävittömän ja hilpeän kanssa. Harjoitukseni oli ritualistinen pyrkimys luopua vanhasta; treenivaatteeni saivat tänään symboloida maneereitani.

Alastomuus tuntuu litistävän tilan. Se vaatii kykyä unohtaa missä katsomo on, kykyä unohtaa se, mitä katsoja milläkin hetkellä näkee.

Alastomana esiintyminen tarjoaisi mahdollisuuden koetella gendertabuja, sillä alastomana tanssija ei voi peitellä sukupuoltaan. Harjoitukseni aikana mietin esimerkiksi: mistä kohtaa alaston mies saa itseään koskettaa olematta törkeä tai feminiini? Tai esim. mitä tarkoittaa se kun alaston mies makaa kyljellään ja sivelee takareisiään? Harjoituksen jälkeen mietin myös aiheuttaako nk. median pornoistuminen sen, että miehen alastomuus ilman erektiota koetaan hämmentäväksi, taiteelliseksi ja kutistuneeksi. Onko alaston mies ilman erektiota epänormaali?

Pääsin mielestäni eteenpäin epäsymmetrisen liikkeen tutkimisessa. Yritin antaa kehoni puoliskoille vapauden liikkua tosistaan riippumatta. Simultaanisuus pätki vielä pahasti, mutta pyrkimys epäsymmetriaan vei kuitenkin liikkumistani pois tottumuksistani. Isolaatio ei ole koskaan ollut vahva puoleni. Ne jazztanssiharjoitteet, joissa opettaja antaa ensin jalkain, sitten käsien, pään ja lopuksi lantion liikkeet ja rytmit, ja käskee oppilaiden itse hahmottaa miten ne yhdistyvät, ovat olleet aina hyvin hankalia minulle. Hahmotan liikkumiseni lineaarisena tapahtumana aika-akselilla ja siksi koen monen itsenäisen tapahtuman limittämisen kehooni haastavaksi. Minun on opeteltava koordinaatiotehtävät vaihe vaiheelta. Tästä syytän anatomiaa, y-kromosomin muovaamaa aivokurkiaistani. Mutta ohuttakin aivokurkiaista voi harjoittaa: ne epilepsiapotilaat joiden aivokurkiainen on jouduttu leikkauksella katkaisemaan saavat koordinaationsa takaisin muutamassa vuodessa.

Tänään, alastomana, tapahtumat lattiatasossa tuntuivat luontevimmilta. Pornoistumista sekin?

__________________________________

Torstaina 10.7. 2008

Tänään - viimetöikseni ennen kesälomaa - kuvasin studiolla näyttämön lattiaan kohtisuoraan näyttämön katosta projisoitavaa videota. Pyrin luomaan actionpainting videon, jossa näyttämön lattiaan kasvaa kuvioita valkoisesta valosta. Videosta saa vaikutelman että suuri käsi levittää valoa pensselillä, mutta digitaalisten filttereiden ansiosta valoviivat alkavat elää omaa elämäänsä. Kuvausjärjestelyissä minulla meni muutama tunti, kun ensin taistelin kannettavan tietokoneeni ja sitten videokamerani kanssa. Kuvaus tapahtui siten, että asensin kameran lattialle kuvaamaan kohtisuoraan ylös. Kameran päälle asensin lasilevyn noin metrin korkeuteen vanhan rautaisen hyllykehikon tukemana. Lasilevyn päälle laskin valkoisen paperin ja sen päälle ohuen japaninpaperin. Japaninpaperi on hyvin huokoista ja muste leviää siihen herkästi. Kuvasin sitten videolle abstraktia maalaustapahtumaa. Editointiohjelmassa muutin kuvan negatiiviksi, jolloin musteviivat ovat valkoisia ja paperi musta. Tein parikymmentä noin minuutin mittaista videota. Tässä yksi:

__________________________________

Lauantaina 28.6. 2008

Ja taas improvisoiden läpi. Ennen juhannusta tekemästäni nauhoituksesta sain ääninauhaani uuden, herkemmän lopun. Kuvasin harjoitukseni ja katsoin lopuksi nauhan. Tällä hetkellä parhaiten tuntuu toimivan Tatsumi Hijikatan liikekieltä muistuttava vääntyilevä, kulmikas ja ekspressiivinen muoto. Tosin minun tekemänäni epäsymmetrinen ja sisäänpäin kiertyvä liike tuo mieleen peikkopojan ensiaskeleet, eli siinä missä butotanssijat osuvat johonkin tiedostamattomaan ja järkyttävään, minä saan useinmiten aikaiseksi hupaisaa köppelehtimistä. Ei se mitään, en oikeastaan ole huolissani siitä jos katsojaa naurattaa - puolessa tunnissa ehtii kyllä ikävystyä, harmistua ja kimpaantuakin koikkelehtimiseeni. Tällä kertaa ei valmiiden liikefragmenttien hyödyntäminen oikein onnistunut, mikä johtui ehkä siitä etten kerrannut ko. pätkiä ennen läpimenoa. Impron alkupuolella silmiinpistävää oli se kuinka etsin liikettä tilassa "kaksinkäsin", eli käteni liikkuivat tiukassa suhteessa toisiinsa. Tämä johtuunee pyrkimyksestäni hallita liikettä sen sijaan, että antaisin raajoilleni vapauden liikkua omalakisesti. Onneksi tämän "superego -vaiheen" lopettaa kymmenessä minuutissa puhdas väsymys. Tällä kertaa tapahtumat lattiatasossa eivät olleet kiusallisia, olen tainnut päästä minua aiemmin vaivanneen regressioinhibition yli - nyt konttailin, pyllistelin, kieriskelin ja käperryin erilaisiin sikiöasentohin ilmeistä nautintoa kokien. Alan lipua pois Bhayanaka-rasasta.

__________________________________

Keskiviikkona 18.6. 2008

Huvittelin editoimalla viimeviikoisia videotallenteita harjoituksistani. Tein pienen videotaideteoksen. Annoin sille digitaaliseen efektiin viittaavan nimen: Filter Fun.

Torstaina 12.6. 2008

Kuvasin taas improvisaatiotani videolle. Tällä kerralla pääsin puolituntisen ääninauhan loppuun vaikka vasen polveni ajoittain vihoittelikin. Eilisen harjoituksen vaikutelmia hyödyntäen jatkoin edelleen kaikenlaisen vinon, vääntyneen ja epäkeskon tutkimista. Väsymys painoi jäseniä, mutta kevensi mieltä. Puolituntisen päätteeksi olin hyvällä tuulella, eikä heti perään suoritettu taltioinnin tarkastelukaan harmistuttanut suuresti. Hyödynsin tässä harjoituksessa melkein kaikkia olemassa olevia liikefragmenttejani, ajoittain ihan toimivastikin.

Ääninauhaa minun on vielä rusikoitava - äänitettävä lisää poistettavien osuuksien paikalle. Kun saan äänen johonkin kuosiin voinen aloittaa perinteisen "tässä kohtaa teen näin" työskentelyn.

__________________________________

Keskiviikkona 11.6. 2008

Simo ei tarvinnut tänään videokameraa omissa harjoituksissaan, joten se oli minun mukanani studiolla. Kuvasin improvisointiani nauhalle. Vaikka ulkona satoi, valo riitti hyvin videon kuvaamiseen. Minun oli kuitenkin keskeytettävä improläpimenoni kahdenkymmenen minuutin kohdalla vasemman polveni alkaessa vihloa. Ei mitään vakavaa, pieni kramppi reiden ulkosyrjässä vain kiristi jännettä ilkeästi.

Harjoituksen jälkeen katselin videota hyvin uteliaana, päällimmäisenä mielessäni oli kysymys siitä onko pianotallenne ja liiketapahtuma edes jollain tavalla kiinnostava kombinaatio. Testasin kuvaustilanteessa myös ehdotusta esitykseni vaatetukseksi: mustaa hihatonta t-paitaa ja mustia mikro-mittaisia alushousuja. Kokonaisuus - hahmo, liike, ääni - tuntui hieman kireältä, ärsyttävältäkin yhdistelmältä. Toimivimmalta vaikuttivat tyylitellyt muodot ja liikkeet, - joko nykybaletin killit off balance ojennukset tai butomaiset, sisäänpäin kääntyneet käppyrät. Sen sijaan mikään luonnollinen ja ilmava oleminen tai liike ei mielestäni skulaa tämän ääninauhan ja vaatetuksen kanssa.

Ääninauhassani on varsin hankala siirtymä 20 minuutin kohdalla. Kannu on vielä ensi viikolla käytössämme ennen kesälomaa, koetan saada lisää materiaalia nauhalle, vaikka tosiasia on, ettei taitamattomuus pakene sormistani vaikka kuinka äänittelisin. Merkillistä on se kuinka korva tottuu. Ääninauha herättää huvittuneisuutta ensimmäiset viisi minuuttia, sen jälkeen sitä ei enää ajattele.

__________________________________

Tiistaina 10.6. 2008

Läpimeno improten. Puoli tuntia on pitkä aika. Pyrin säilyttämään keveän ja liikkeitä tunnustelevan tunnelman, mutta musiikin juhlava dramaattisuus sai minut ajoittain vääntelehtimään kuin Ofelia. Tässä vaiheessa en vielä osaa jaotella aikaa ja musiikkia kovin pitkinä kaarina, joten tämänpäiväinen improtapahtuma oli lyhytjännitteistä ja kokonaisuus siksi hajanainen ja levoton. Loppuvaiheessa mielikuvitukseni pätkiessä ujuttelin mukaan valmiita koreografiafragmentteja vahvasti tyyliteltyinä - mutta olin jo senverran väsynyt, että horjahtelin niissäkin. Olen kuitenkin päättänyt edetä edelleen improten läpi, voidakseni hahmottaa esitykseni kokonaisuutena. En kuvannut harjoitustani videolle, en kanna enää huolta siitä, että unohdan samantien 99% liiketapahtumasta. Kaikki olennainen palaa kyllä bumerangina kunhan jaksaa heitellä. Ja tällä hetkellä voin vielä heitellä kaikkiin ilmansuuntiin.

Improvisaatio on näennäisen helppoa. Se on kuitenkin työtapana hidas ja tehoton. Toimivia vahinkoja sattuu kyllä jokaisessa harjoituksessa, mutta niiden rekonstruoiminen ei ole helppoa, eikä aina mielekästäkään. On vain luotettava siihen että ideat löytävät oman paikkansa ja koreografia saa toimivia rakenteita harjoitusten myötä. Vahvin muistikuva tämänpäiväisestä harjoituksesta oli yksi rytmin ja energian muutos, jossa oli primäärin pakokauhureaktion piirteitä. Muutama mielenkiintoiselta tuntunut hetki.

__________________________________

Perjantaina 6.6. 2008

Tallensin taas eilen pianonsoittoani. Minulla kesti melkein tunti ennenkuin koin minkäänlaista mielihyvää säveltapailustani. Minulle suotiin kuitenkin muutaman minuutin kestänyt huvittuneisuuden hetki, jonka aikana mielessäni välähti mistä tässä pianoprojektissa on kysymys: toteutan näin autistisia taipumuksiani. Soitin lapsena pianoa, 10 -vuotiaasta 14-vuotiaaksi. Lahjoja minulla ei ollut. Mutta nautin suunnattomasti kaikenlaisista äänistä ja saatoin toistaa loputtomiin erilaisia riitasointuja. Kuvaavaa on, että nyt nelikymppisenä soittaessani pianoa, tuottamassani äänimaailmassa ei ole mitään eroottisuuteen viittaavaa. Toistan, kuten lapsena yksinkertaisia epärytmisiä kuvioita ja ihmettelen.

__________________________________

Maanantaina 2.6. 2008

Minun oli tänään otettava reilusti takapakkia päästäkseni eteenpäin. Lämmittelyn jälkeen liitin kymmenen minuuttia 14.5. tekemästäni nauhoitteesta 5.5. editoimani kaksikymmenminuuttisen musan alkuun. Improvisoin sitten tuon puolituntisen nauhoiteyhdistelmän soidessa taustalla. En ole kuunnellut nauhoitteitani kuin muutaman kerran, joten minun oli mahdotonta ennakoida ääninauhan tapahtumia tanssiessani. Harjoitukseni tapahtui studiolla, enkä videoinut sitä, joten mitään objektiivista en voi siitä sanoa. Vaikutelmani olivat kuitenkin myönteisiä. Äänitteen loputon akordikavalkadi ei ole ehkä helppo tanssittava, mutta paradoksaalisesti sen monotonia sallii hyvinkin irrallaan keikkuvan liiketapahtuman. Ne muutamat harjoitukseni hetket, jolloin ääni ja liike olivat harmoniassa keskenään, olivatkin sitten sitä iloisempia kohtaamisia. Koin tavoittavani myös tervetullutta huumoria liikeilmaisuuni. Koin niinikään ajoittain lähestyväni teokseni Bhayanaka- eli kammo-teemaa. Tosin ilmaisuni jäi usein irvistelyn tasolle. Ensimmäiset tosihiet studiollamme.

__________________________________
Keskiviikkona 28.5. 2008

Tämänpäiväinen harjoitukseni oli ensimmäinen uudessa studiossamme. Harjoitukseni oli lähinnä tilan tunnustelua. Studiossamme harmoninen tunnelma ja kaunis valaistus. Lattiassa on sopiva kitka paljaille jaloille ja tilan korkeus antaa vahvan tunteen pystysuorasta suunnasta, mikä helpottaa tasapainon saavuttamista.

Lämmittelyn jälkeen kertailin fragmenttejani. Pienessä tilassa yksittäisten liikkeiden ja asentojen ilmaisuvoima korostuu. Parin viikon paussi harjoituksissani tuntui liikemuistin hitautena, mutten antanut sen häiritä kesäfiilistäni. Varioin liikeiden muotoja vapaasti, persoonallisempaa ilmaisua hakien.

Harjoituksen lopuksi kuuntelin 14.5. tekemääni äänitettä pianoimprovisaatiostani. Äänitys oli ilmeisesti epäonnistunut teknisesti, sillä jouduin vääntämään volumen kaakkoon kuullakseni mitään. Mieleeni tuli, että ehkä minun ei kannatakaan koostaa pianoimprovisaatioitani potpuriksi. Sävelmaalailuni eivät ole niin mielenkiintoisia, että niitä kannattaisi editoida. Mielenkiintoisempaa on äänitteen dokumenttiluonne, sormieni lipsuilut, oudot pysähdykset ja venyvät paussit käsieni kompuroidessa koskettimistolla. Eli kerralla puolituntia purkkiin ja sitten ihmettelemään. Kuunnellessani soittoani totesin taas, että jos kohta verkaisesti laskeutuvat soinnut luovat tunnelmaa, täytyy liikkeen rytmittyä musiikista irrallaan.

__________________________________

Perjantai 23.5. 2008

Uusi studio

Tässä on kuva uudesta työtilastamme. Se sijaitsee Olarissa. Se ei ole suuren suuri (53m2), mutta siinä on inspiroivasti korkeutta (3,5m). Se onkin meidän ensimmäinen oma työhuoneemme. Aiomme käyttää sitä projektitilana, jossa voi suunnitella koreografiaa, kuvata videoita/valokuvia, valmistaa ja koepystyttää lavasteita, ommella/sovittaa pukuja, säilyttää ja huoltaa teknikkaa jne. G&G voi järjestää tilassa yhdistyksen kokoukset ja koulutustilaisuudet. Kuva on viime sunnuntailta (18.5.08), joka oli "muuttopäivä".

__________________________________

Sunnuntai 11.5. 2008

Kävin tällä viikolla pari kertaa Kannussa varhain aamulla tekemässä äänityksiäni ennenkuin Simo aloitti omat harjoituksensa kymmeneltä. Nyt minulla on puolituntinen ääninauha koostettuna pianoimprovisaatioistani. Kävin tällä viikolla pari kertaa myös Espoon Tanssiopiston salissa tutkimassa mitä ihmettä voisi tämän ääninauhan soidessa tapahtua näyttämöllä. Tämän "musiikin" ansioksi voi lukea sen, että minun on pakko luopua koreografiani "tanssisarjamaisuudesta". Eli kaikki vaivalla muotoilemani fragmentit on leikeltävä silpuksi ja hyödynnettävä yksittäisinä eleinä ja liike-ekspressioina. Tämä sooloteosprosessi on pikkuhiljaa harhaillut yhä upottavampaan maastoon. Mutta se lievä hajuttomuus, joka on prosessia vaivannut on nyt ohi. Nyt tuoksuu turve ja komposti, myöhemmin kesällä toivottavasti myös suopursu.

__________________________________

Perjantai 2.5. 2008

Lyhyt mutta jännittävä harjoitus. Olin vapunaattona huvitellut editoimalla helmikuussa tekemiäni äänitteitä pianoimprovisaatioistani ja tänään tanssin editoidun nauhoitteen säestyksellä. Sokean kanan menetelmällä soitetut sävelmaalaukseni ovat täysin kaoottisia mitä tulee sävellajeihin ja kontrapunktiin, mutta soitossani on kuitenkin dynaamista elämää, eli välillä soitan kovaa ja välillä pianissimo. Äänite oli haastavaa tanssittavaa, sillä minkäänlaista rytmistä kuviota en pysty soittaessani ylläpitämään ja siksi musiikkini ei "kannattele" mitään. Yhtäkaikki tunsin pystyväni luomaan jonkinlaista dialogia sisäänpäin sortuvan musiikin ja näyttämöliikunnan välille. Yhteisvaikutelma oli pateettinen, pysähtynyt ja hämmentävä. Improvisaatiossani - sekä musiikissa että tanssissa, oli paljon kiusallista ja hapuilevaa, tekotaiteellistakin, mutta olin kuitenkin riemuissani. Yritin ujuttaa olemassa olevia liikekombinaatioitani tapahtumaan, mutta ristiriita jatkuvuutta tavoittelevan liikekielen ja kulmikkaan pianorääkkäyksen välillä ei tuntunut hauskalta. Hauskaa sen sijaan oli riitasointujen inspiroima ekspressiivinen gestiikka. Jos jatkan tähän suuntaan tulee esityksestäni tosi outo. Teen ensi viikolla lisää äänitteitä Kannussa. Tunnen nyt sisäistä pakkoa tutkia tätä varoituskilvin varustettua harhapolkua ja kokea taiteellisen eksymisen hämmennystä.

__________________________________

Tiistai 29.4. 2008

Lämmiteltyäni ja kertailtuani fragmenttejani tein "läpimenon". Tapahtuma kesti vaivaiset kymmennen minuuttia, joten kovin tehokkaaksi en voi tämän kevään työntekoani kehua. Kuvasin harjoituksen ja katselin sen samantien. Työtavastani johtuen kokonaisuutta ei voi avarakatseisinkaan kutsua esitykseksi, sillä se näytti juuri siltä mitä se oli: Tuomo Railo tapailee tuntisarjamaista koreografiaansa. Sekavaa ja tasapaksua puurtamista. En kuitenkaan masentunut, sillä olen mielestäni saanut aikaan ihan lupaavan "käynnistyspanoksen". Ajattelin, että voisin tulevissa harjoituksissa improvisoida puolituntisia kokonaisuuksia, joissa keskittyisin mielikuviin ja tapahtumaan eli teoksen dramaturgiseen tasoon aloittaen näistä olemassa olevista kiharoista ja jatkaen sitten mihin hetki, tila ja elonhenget minua vie.

__________________________________

Maanantai 28.4. 2008

Kävin aamupäivällä toimistolla, teimme Tiinan kanssa avustusselvityksiä viime vuodesta. Iltapäivällä ehdin pariksi tunniksi harjoitussaliin. Loin pienen pätkän Laulu -fragmenttia. Ajatukseni oli tehdä hitaampaa adagio-liikehdintää. Jonkinlaisen untuvakerän sainkin aikaiseksi, mutta videolla se näytti aika lailla tavanomaiselta ja mitäänsanomattomalta notkistelulta. Tarvitsen nyt pidemmän harjoituksen, jotta saan vähän kokonaisemman tunteen siitä mitä olen tekemässä.

__________________________________

Torstai 24.4. 2008

Keskityin tänään Oikkuun, Mieheen ja Purjeeseen. Etsin ratkaisuja ongelmakohtiin. Katselin eilen illalla maaliskuisia nauhoituksiani ja sieltä löytyi jo kerran hylkäämäni vaihtoehtoinen loppu Purjeelle. Liitin tästä hylätystä kombinaatiosta pätkän Oikun loppuun. Löysin Purjeeseen painovoimaa hyödyntävää laatua. Mitään uutta en tänään aloittanut, tarvitsen vielä ainakin yhden harjoituksen selkiyttääkseni jo olemassa olevia tapahtumia.

__________________________________

Keskiviikko 23.4. 2008

Olin sen verran hajamielinen aloittaessani harjoitukset iltapäivällä, että päätin suosiolla pitää kertausharjoituksen. Minulla ei ollut käytettävissäni videota muistini virkistämiseksi, joten fragmenttien olemassaolo oli liikemuistini varassa. Kahlatessani palasia läpi koin ajoittain hämmentäviä kokemuksia siitä, että joissain kohdin koin koreografiani haarautuvan. Olin mustavinani kaksi erilaista värssyä jatkuvan rinnakkain tietyn liikkeen jälkeen. Tämä ei ole mitenkään tavatonta sillon kun koreografiassa toistuu liki identtisiä liikkeitä. Tulin siihen tulokseen, että minun on pyrittävä luomaan selkeämmin erottuvia karaktäärejä kombinaatioilleni, jotta kokonaisuudesta ei tule tasapaksua.

Liitin yhteen viime viikolla kehittelemäni kombinaation aiemmin aloittamaani Mies -fragmenttiin. Minun oli hieman lavennettava kombinaatiota, se on: lisättävä väliaskeleita, jotta pystyin säilyttämään tanssin rentouden. Mukaan tuli hieman huumoria, which was nice.

__________________________________

Maanantai 21.4. 2008

Jatkoin tänään Suolan maku -fragmentin työstämistä. Siinä on - tällä hetkellä - vaikutelmiani poppin'ista ja intialaisista tansseista. En saanut aikaiseksi kovin luontevaa tapahtumaa, mutta ainakin tutkin hieman erilaisia liikkeitä kuin aiemmissa kombinaatioissani. Ja vaihtelua liikeilmaisuni selvästi kaipaa. Nyt tutkin poppin'in mestareita YouTubesta. Idolini on Nam Hyun Joon. Hänen videonsa Nam Hyun Joon In Germany on todella inspiroiva.

__________________________________

Perjantai 18.4. 2008

Harjoittelin tänään kaksi ja puoli tuntia Tanssiopistolla. Sain aikaiseksi lyhyen liikekombinaation. Harjoituksen aikana en miettinyt miten kombinaatio liittyy fragmenttikortteihini, mutta nyt kotona videotallennetta tutkittuani se näytti minusta yhdistyvän jo aloittamaani Mies -kohtauksen maailmaan, sen lievästi ironiseen herooisuuteen. Samalla kun keksin tämänäiväisen kombinaationi viimeisen liikkeen, minulle tuli vahva olo siitä, että koko teoksen tulisi loppua näin - kohtasin ensimmäisen ehdokkaan maaliksi.

Olen viime päivinä kiinnittänyt huomiota käsieni liikeratoihin. Haluan niihin enemmän voimaa ja jykevyyttä ja siksi yritän karsia niistä pois kaiken turhan liplatuksen - klassisen taustani yhä erottuvat maneerit. Olen myös miettinyt harjoittelenko "käsijarru päällä", kun kieltäydyn eläytymästä mihinkään tilanteeseen ja vältän kaikkea tunneilmaisuun viittaavaa. Haen aiempaa pidättyväisempää tapaa esiintyä, mikä on lievässä ristiriidassa sen patetian kanssa, jota liikeilmaisuni usein viestii; olen erityisen viehättynyt ajatuksesta, että teen jonkinlaista perustutkimusta ja luon vain hyvin testattuja käytäntöjä, enkä yritä ympätä tähän tutkielmaan mitään tanssia suurempaa viestiä. Tiedän että tämä voi kuullostaa kuivakkaalta ja vähän umpimieliseltäkin, mutta tällainen laboratoriotyöskentely kiehtoo minua tällä hetkellä. Olen miettinyt miten pystyisin säilyttämään esityksessänikin vaikutelman siitä, että kysymyksessä on eräänlainen tutkimusraportti tai koedemonstraatio.

__________________________________

Keskiviikko 16.4. 2008

Ensimmäistä kertaa harjoitussalissa liki kuukauteen. (Pääsiäisloma, Simon Gojorna-tanssiteoksen ensi-ilta Ruotsissa, ensi vuoden suunnittelu, yhdistyksemme kevätkokouksen valmistelu, vuoden 2007 toimintakertomus ym. paperihomma sekä mieliharmi näyttelytilahakemukseni menestymättömyydestä ovat vaatineet huomioni.)

Harjoitukseni alku oli aikamoista taistelua mukavuudenhalun voittamiseksi. Myös se että harjoitukseni oli Espoon tanssiopiston salissa, jossa on peili, hankaloitti keskittymistäni. Yritin tehdä uutta kohtausta. Nostin sokkona korttipinosta Rukouksen, mutta kroppani oli vaitonainen ja homma meni miimin puolelle. Kyllästyttyäni peilikuvaani päätin kertailla Purje -fragmettia saadakseni vauhtia. Tutkin videotallennetta, jonka olin kuvannut 19.3. Syynäsin erityisesti huolimattomasti artikuloituja kohtia ja pyrin löytämään hiotumman ja mielenkiintoisemman muodon lepsuilta näyttäneisiin taitteisiin. Jatkoin Purjetta hieman. Edellisessä harjoituksessa aloittamaani Kuumuutta en edes yrittänyt rekonstruoida, koska en ollut kuvannut sitä videolle, enkä nyt neljä viikkoa myöhemmin muistanut siitä kuin yhden liikkeen. Harjoitukseni lopuksi tapailin rytmistä kuviota, josta voisi kehittyä ehkä Suolan maku. Siihen ui mukaan muutama askel moon walkia.

Olen ajatellut että teen vielä kaksi fragmenttia olemassa olevien seitsemän lisäksi. Sen jälkeen voin siirtyä koreografioimaan näille yhdeksälle fragmentille alkuja ja loppuja. Eli alan kehiä palasista kokonaisuuksia, pieniä teoksia.

__________________________________

Torstai 20.3. 2008

Hajamielinen harjoitus, ajattelin tyytyä hiomaan olemassa olevia palasia, mutta ryhdistäydyin ja sain aikaiseksi pienen alun Kuumuus -fragmenttiin. Jossain vaiheessa alkoivat mielikuvani risteillä vallattomasti; leikin apinaa, Elvistä, Venusta, Lolitaa, geishaa ja klovnia. Sain myös aavistuksen siitä miten koko teos saattaisi alkaa.

__________________________________

Keskiviikko 19.3. 2008

Solmin rauhan videokameramme kanssa. Tein Purjeen liki kokonaan uusiksi, säilytin siitä vain alun. Kuvasin samantien sen mitä olin saanut kursittua kokoon. Jatkoin ja kuvasin taas, useampia kertoja. Innostuinkin hieman, kun löysin mielestäni itselleni epätyypillisiä ratkaisuja. Nahanluonti vaatii työtä.

Mietin harjoituksen jälkeen teoksen puvustusta. Se ei ole ehkä ajankohtainen probleemi, sillä saattaahan olla teokseen ui jossain vaiheessa joku sisällöllinen seikka, joka määrittelee myös vaatetukseni. Tällä hetkellä olen kuitenkin tekemässä teosta, jonka sisältö on liikkumiseni. Siksi pukusuunnittelun pitäisi tässä teoksessa olla mielestäni mahdollisimman eleetön ja toimiva. Eleettömyys ja toimivuus ovatkin sitten melkein vaikeinta mitä tanssipuvulta voi vaatia. Vaatimattomatkin vaatteet ovat aina täynnä viestejä ja kun ne puetaan liikkuvan ihmisen päälle viestien teho moninkertaistuu. Saatan tarvita suunnittelijaa.

Tein lisää harmaita maalauksia. Käytin mallina pitkällä valotusajalla ottamiani valokuvia, joissa kehon osat ovat osittain sulautuneet taustaan. Tässä yksi:

Helix

__________________________________

Tiistai 18.3. 2008

Kertausharjoitus. Kuvasin olemassa olevat kuusi pätkää videolle. Katsoin. Kaduin katsomista. Nyt mietin taas lähestymistapani mielekkyyttä. Olen keskittynyt liikkeisiin, olen jättänyt musiikin pois, olen välttänyt tilanteen luomista sekä kaikkea läsnäolon heijasteluun pyrkivää ilmaisua ja tulos on kuusi jumppasarjaa. Urheilullisuus ei ole koskaan ollut vahvin alueeni, enkä ole enää nuorukainen, joten jokin universaalimpi saisi jo luvan näkyä kiemuroissani. Vaan ei näy. Köpöttelen liikeitteni perässä kuin kehäraakki. Ratkiriemukasta.

Pakenin kuvataiteen pariin. Tein harmaita maalauksia. Tässä yksi. Annoin sille nimen Hades.

Hades

__________________________________

Maanantai 17.3. 2008

Olin herännyt aikaisin ja lyhyt yöuni teki oloni hieman huteraksi, mutta jaksoin silti kerrata kaikki tähän mennessä aikaansaamani kombinaatiot. Aloitin viimeisimmästä eli Oikusta. Luulin jo unohtaneeni siitä puolet, kun taitekohtaan tullessani loppuosa palautui raajoihini jostain pikkuaivojeni kätköistä. En tiedä onko ihmisen liikemuistista mitään tieteellistä tutkimusta, mutta siinä on aina jotain ilmestyksen kaltaista, kun tanssiessa muistaa jotain, jota ei paikallaan ollen ole pystynyt palauttamaan mieleensä. Sellaiset hetket ovat hyvin onnellisia.

Kerrattuani kaiken olemassaolevan totesin, että kombinaationi ovat sen verran tiiviitä ja haastavia, että en pysty niitä ainakaan aivan peräjälkeen tanssimaan. Mieleeni tuli, että pitäisiköhän minun hankkia teokseeni useampia tanssijoita.

Harjoitukseni lopuksi aloin sommitella Purje -fragmenttia. Yritin tehdä jotain hienovaraisempaa kuin mitä tähän astiset tursotukseni ovat olleet, mutta pian huomasin taas liihottavani purjeet paukkuen. Minulla on jostain syystä sellainen tunne, että en saa hienovaraisesta liikkeestä otetta ja siksi minun on levitettävä liikeratani maksimiinsa, ennenkuin koen sisäistäväni liikkeen olemuksen. Tämän jälkeen pystyn leikkimään liikkeen laadulla mieleni mukaan.

__________________________________

Sunnuntai 16.3. 2008

Tein tänään sarjan vesiväreillä väritettyjä hiilipiirroksia. Tässä yksi variaatio sarjasta, jonka inspiraationa on toiminut jälleen Francisco de Goyan Colossus -maalaus:

Colossus

__________________________________

Torstai 13.3. 2008

Takkuisa harjoitus. Kertasin aluksi Miestä, enkä harmikseni pystynyt palauttamaan mieleeni yhtä siirtymää, jonka olin tiistaina luonut. Tein kyllä uuden, mutta unohtamani välike kummitteli takaraivossani kuin unohtunut nimi kielen päällä ja se häiritsi keskittymistäni. Mielenrauhani säilyttämiseksi kertasin kaikki olemassa olevat fragmentit. Olin ilmeisesti väsynyt sillä ne tuntuivat kaikki nyt kovin samanlaisilta. Päätin tehdä jotain uutta ja otin sokkona yhden kortin pakasta. Se oli Kuumuus. Sommittelin jonkun aikaa lattariaskeleita, mutta touhu lipesi alinomaa niin tylsän parodian puolelle, että päätin pitää kahvitauon. Tauolla tuli jostain mieleeni sana sonoriteetti. Mielestäni tämä musiikkitermi soveltuisi hyvin tanssitermiksikin. Liikkeessä on sonoriteettiä silloin kun se synnyttää katsojassa kokemuksen soivasta värähtelystä. Soivaa värähtelyä voi olla pienessäkin liikkeessä. Tämä ajatus mielessäni aloin luoda Oikku-fragmenttia. Pyrin löytämään sävyjä ja laatuja kaahottamatta liian suuria liikkeitä. Nyt kehoni väsymys toimi hyvänä oppaana.

__________________________________

Tiistai 11.3. 2008

Kertasin tällä hetkellä olemassa olevat siipaleet: Delfiinin, Veitsen, Keikun ja Kirouksen. Tein Veitseen hieman jatkoa ja törmäsin ensimmäisen kerran tilaongelmaan. Olen merkinnyt Kannun lattiaan pienillä teipeillä korokkeen reunat ja minulla kesti hetken ennenkuin sain Veitsen uuden lopetuksen pysymään merkkien sisäpuolella. Korokkeella tanssiminen vaatinee totuttelua, joten minun ehkä täytyy jossain vaiheessa kevättä lainata siihen tarvittavat palat jostain, tai pyytää, että pääsen Louhisaliin testaamaan korokekonstruktiota. Toinen arvelluttava seikka harjoitusteni olosuhteissa on lattian pinta. Kannun vanha tanssimatto on hioutunut liukkaaksi ja kitkaa pienentävät myös sukat, joita käytän harjoitellessani. Niinpä fragmentteihin on uinut sekaan kaikenlaisia pienen kitkan kierteitä ja piruetteja, enkä ole varma pystynkö tekemään niitä hiotulla puupinnalla paljain jaloin.

Päivän uusi fragmentti oli Mies. Siitä tuli narsistis-herooinen pullistelu, hieman Juri Grigorovitsin neuvostobalettien tyyliin.

Tällä hetkellä olemassaolevat liikekombinaatiot ovat hektisiä ja suurieleisiä; luontevan suvannon löytäminen vaatinee pidemmän pätkän koskenlaskua, eli hengähdystauot syntynevät siinä vaiheessa kun alan yhdistellä fragmentteja. Nyt yritän kuitenkin maltaa mieleni ja jatkaa itsenäisten aihoitten luomista. Se on helpottavaakin, kun saa unohtaa kokonaisuuden ja antaa itselleen aikaa uppoutua yksityiskohtiin. En kuitenkaan usko pystyväni luomaan kaikkia 34 fragmenttia, eikä se liene tarkoituksenmukaistakaan, teoksesta voisi tulla liian täyteen ahdettu ja levoton, jos en jäsentäisi kokonaisuutta vaan lykkäisin vain veistämäni klapit tantereelle peräjälkeen. Aion siis miettiä teoksen johtoteemaa, toistoja ja variaatiota jossain vaiheessa, mutta pyrin lykkäämään tuota vaihetta mahdollisimman pitkälle, sillä olen huomannut aiemmista koreografisista prosesseistani sen, että peruuttaminen on todella vaikeaa. On vaikea palata taas yksittäisten liikeiden muovailemiseen, kun on jo ruvennut karsimaan ja luomaan kokonaisuuden rakennetta ja rytmiä. Siksi siinä vaiheessa on hyvä olla tarpeeksi mielekkäitä tapahtumia liikemuistissa.

__________________________________

Maanantai 10.3. 2008

Vihan voimalla - eilen tuli hieno tanssidokumentti Yle Teemalta uusseelantilaisesta koreografi Douglas Wrightista, joka puhui siitä, kuinka hän on kanavoinut oman vihansa taiteelliseen prosessiin. En tunne Douglas Wrightin tuotantoa entuudestaan, mutta dokumentissa näytetyt elokuvat ja videotallenteet hänen näyttämöteoksistaan sähköistivät minut. Wrightin liikekieli on puhuttelevaa, räjähtävän energistä ja rujon kaunista.

Wright yllytti minua tänään etsimään oman liikeilmaisuni ja rohkeuteni harvoin katastettuja rajaseutuja. Aika umpeen kasvanutta maastoa, joten etenemiseni oli hidasta. Työstin erilaisia lattiatasoon heittäytymisiä, syöksyjä, liukuja, potkuja jne. Sain aikaiseksi jonkinlaisen jatkumon, jonka nimesin Kiroukseksi. Minulla ei ollut mukanani videokameraa, joten en pysty arvioimaan tapahtumaa katsojan kannalta. Lupaavalta tuntui kuitenkin se, että saatoin harjoitellessani vaihdella kombinaation tempoa, ilmaisuni sävyjä ja liikkeiden laatuja. Naureskelin mielessäni, että jonkun pitäisi tehdä nykytanssikoreografeille opas siitä kuinka monella eritavalla makuuasennosta pääsee takaisin tolpilleen. Se kun tuntuu ikuisesti olevan hankalampaa kuin näyttävät maastoutumiset.

Kertasin myös Veitsi -fragmentin lopun, jonka olin kehitellyt viime keskiviikkona.

Simo lähti tänään taas Ruotsiin. Hänen Norrdansille sovittamansa Gojorna -tanssiteoksen ensi-ilta on maaliskuun 28. Härnösandissa.

__________________________________

Keskiviikko 5.3. 2008

Vietin kaksi ja puoli tuntia Kannussa lähinnä kertaillen Delfiiniä, Keikkua ja Veistä. Kuvasin ne nyt videolle. Video paljasti muutaman fuskupaikan, jossa kuroin liikeratani hölmösti, mutta muuten kombinaatiot näyttivät suurin piirtein sellaisilta, millaisiksi olin ne kuvitellutkin. Korjailin kombinaatioitani ja kuvasin ne uudestaan ilman metronomia - tässä vaiheessa on parempi kuunnella liikkeiden omaa rytmiä, kuin yrittää tavoitella tiettyä tempoa.

Harjoitukseni lopuksi Veitsi sai hieman lisää liikkeitä, mutta muuten en tehnyt uutta.

Minulla on tässä vaiheessa valmiinoloista koreografiaa vasta pari minuuttia. Se on vähän, eikä näissä kombinaatioissa ole ehkä juurikaan uusilta tuntuvia elementtejä, mutta liikkeiden työstäminen on alkanut mukavasti kutittaa hermoratojani.

Metti lähetti sähköpostia koskien vanerilevyjen hiomista. Olen suunnitellut päällystäväni esiintymiskorokkeeni pontatuilla ja hiotuilla koivuvanerilevyillä - olen kyllästynyt tanssimaan tanssimatolla.

__________________________________

Tiistai 4.3. 2008

Maanantainen riehaantumiseni ei kostautunut vielä tänään tiistaina. Lämmitellessäni kehoni tuntui valppaalta, mutta mielialani kohottamiseksi jouduin harjoitukseni aluksi keittelemään muutaman kupin vahvaa kahvia. Taisin tuntea itseni hieman yksinäiseksi, sillä tunsin halua alkaa jutella metronomilleni.

Kertasin Delfiinin ja Keikun. Näiden suht. laajaliikkeisten fragmenttien vastapainoksi jatkoin sitten Kirouksen kehittelyä. Asensin metronomini naksumaan verkkaiseen tempoon ja loin lyhyehkön tilassa vaeltavan skuupin. Skuuppi tarkoittaa jatkumoa, joka kiertyy aina alkuun. Hidastettua liikesarjaa toistelemalla leikin härskeillä, groteskeilla ja pateettisilla eleillä kroppani vuoroin jännittyessä, vuoroin "mädäntyessä". Hidastettu liike on varsin tekninen juttu, painonsiirtoa jalalta toiselle voi venyttää loputtomasti ja silti ajoittain huomaa keskeyttävänsä liikkeen liian aikaisin ja turvautuvansa turhaan voimankäyttöön.

Aikani kiroiltuani innostuin vielä kehittelemään hyvin nopeaa ja liikkuvaa tapahtumaa, jonka nimesin harjoitukseni jälkeen Veitseksi.

__________________________________

Maanantai 3.3. 2008

Viime viikon keskiviikkona tuottajamme Tiina Halonen ja minä tapasimme Espoon kulttuurikeskuksen johtoa ja kulttuuritoimen intendenttiä. Keskustelimme G&G:n ja kulttuurikeskuksen yhteistyöstä tänä ja tulevana kahtena vuotena.

Kokouksen jälkeen kävin Vantaalla Starlike Oy:ssä vuokraamassa pienen savukoneen sooloni promokuvaa varten. Savukone oli oikein hauska, viestikapulaa muistuttava vempain.

Torstaisissa kuvauksissa savu osoittautui kuitenkin hankalaksi hallittavaksi ja Ilpo joutui ottamaan pitkälle toista sataa kuvaa, ennenkuin luovutimme toivoen, että saan kuvista edes koostamalla jotain käyttökelpoista. Perjantaina vietinkin monta tuntia yhtä kuvaa Photoshopilla työstäen. Otin savukiehkuroita muista kuvista ja liitin niitä valitsemaani kuvaan, jossa oma asentoni ja ilmeeni tuntui toimivimmalta. Valitsemassani kuvassa pidin savukonetta vasemmassa kädessäni selkäni takana piilossa ja koska otimme kuvia samasta asennosta myös ilman savua ja savukonetta, saatoin liittää manipuloituun kuvaan selkäni taakse ojentuvan vasemman käteni. Tulos on uskottavan näköinen, mutta hieman tarkemmin katsottuna rintakehäni alkaa pullistua kohtuuttoman suureksi. Se tavallaan sopii Colossukselle, mutta kuva kaipaa ehkä jotain muitakin vihjeitä siitä, että esitän jättiläistä ja savu kuvaa pilviä. Toistaiseksi promokuvani muistuttaa lähinnä Whirlpool -mainosta ja jättää vähän kylmäksi.

Räsynukkea en ollut ehtinyt hankkia, joten Saturnus jäi vielä kuvaamatta.

Torstaina kuvasimme Ilpon studiolla myös Simon Riittoisan kuun promokuvaa. Siitä tulee oikein herkkä ja tunnelmallinen. Simo ja Metti olivat luoneet kauniin brasialaisen samba-kala-puvun Simolle. Kuuta tulkitsee kuvassa Kaisa, joka ei päässyt torstaina studiolle, hänet kuvataan erikseen tällä viikolla. Riittoisaa kuuta varten loimme fellinimäisen studiomeren.

Lauantaina jatkui Suvela Stories, osallistujia oli tällä kertaa 14, suurin osa oli poikia ja meno sen mukaista. Illemmalla Suviksessa, Suvelan nuorisotalolla järjestettiin disko, jossa me Suvela Stories -projektin ohjaajat - Maria Santavuori, Elina Kannosto ja minä esiinnyimme. Maria ja Elina lauloivat, minä tanssin. Tarkoituksemme oli näin vielä markkinoida projektia nuorille. En tiedä onnistuimmeko esityksellämme herättämään nuorten mielenkiintoa projektiin, siitä saamme aavistuksen vasta ensi lauantaina, kun seuraavan kerran kokoonnumme nuorisotalolle.

Tänään jatkoin sooloni harjoituksia. Kertasin Delfiinin ja - suureksi helpotuksekseni - pystyin rekonstruoimaan sen kokonaan. Kertaamisen jälkeen työstin uutta liikesarjaa, joka pikkuhiljaa täsmentyi Keikku -nimiseksi fragmentiksi. Tahtilaji oli tällä kertaa 4/4 ja tempo 104 iskua minuutissa. Sain aikaiseksi 16 tahtia kombinaatiota, jossa oli myös lattiatasossa tapahtuvaa liikettä. Loppua kohden kombinaatio ryöstäytyi hieman käsistäni ja liikkeeni lavenivat turhan suuriksi, kun nostalgisen riemun vallassa testailin vanhoja trikkejäni. Temppuvalikoimani on -80 luvulta, eikä sillä nykyään tehdä vaikutusta kehenkään, joten en tiedä syntyikö tämänpäiväisessä harjoituksessani paljoakaan relevanttia koreografiaa.

__________________________________

Tiistai 26.2. 2008

Työstin koko päivän Delfiini -fragmenttia. Nimi viittaa kahteen muistikuvaan lapsuudestani. 5-vuotiaana olin ensi kertaa Espanjassa. Vietimme talvilomaviikon Mallorcalla ja siellä näimme paikallisen delfinaarion esityksen. Jossakin vaiheessa yleisöstä valittiin lapsia avustamaan temppua. Sain kunnian pidellä lelurengasta, kunnes delfiini nappasi sen kuonoonsa. Tuolla lomalla minulla oli delfiinin muotoinen puhallettava kelluke, en vielä osannut uida. Seuraavana kesänä olimme uimassa Sotkamon Hiukan hietikoilla ja leikimme veljeni Mikan kanssa delfiinejä. Sukeltelimme siten että kuvittelemamme selkäevät viistivät kaaria veden pinnan päälle. Muistan kuinka veden noste riemastutti minua ja kuinka rohkaistuin liikkumaan itselleni uudella tavalla.

Veden noste mielessäni työstin tänään keinovaa ja sukeltelevaa liikesarjaa 3/4 tahtilajissa. Sain kolme tuntia kestäneessä harjoituksessa aikaiseksi 3 x 8 + 1 = 25 tahtia eli 75 neljäsosanuottia pitkän liikesarjan. Tempomerkinnäksi asettui 112 iskua minuutissa, eli Delfiini -fragmentistani tuli 40 sekuntia pitkä. Se voi kuullostaa lyhyeltä, mutta tapahtuman pituutta olennaisempaa minulle oli tunne siitä, että tänään työstämäni liikeaihio tuntui jäntevältä ja käyttökelpoiselta. Olin myös iloinen siitä, että en enää tarvinnut videota tai metodileikkejä avukseni. Harjoituksessani oli jo työnteon meininkiä. Onnistuin myös vastustamaan kiusausta, enkä yhdistellyt tapahtumaan muutamia mieleeni nousseita koreografian pätkiä aiemmista teoksistani, - vanhat sarjat eivät nyt kelpaa. Panin hanttiin myös houkutukselle jatkaa Delfiinistä johonkin toiseen fragmenttiin. Minua kiehtoo edelleen ajatus siitä, että luon palaset ensin ja kokoan talon vasta valmiista osista.

__________________________________

Maanantai 25.2. 2008

Leikin eilen valokuvakamerani ajastimella. Tarkoituksenani oli harjoitella torstaista kuvaustamme varten. Olemme varanneet ajan Ilpo Vainionpään studiosta. Ilpo on valokuvannut teoksiamme jo 17 vuotta. Lähes kaikki näiltä nettisivuilta löytyvät kuvat ovat Ilpon ottamia.

Eiliset valokuvani inspiroivat minua piirtämään viivapiirroksia, joista yksi on tässä:

Dance Macabere 1

 

Dance macabre I, musta vesivärikynä bristol -paperille 50 x 65 cm

Käytin piirustukseeni vesivärikynää, joka antaa hyvin mustan jäljen, ja joka on silti kohtalaisen kovaa koostumukseltaan. Piirtäessäni vesivärikynällä minulla tapana painaa kynää kohtalaisen paljon, jotta saan viivaan veistoksellisuutta. Kynän kovuus estää viivaa levenemästä liikaa. Bristol -paperi on kirkasta ja kiiltäväpintaista paperia, joka soveltuu hyvin viivapiirrosten pohjaksi.

Piirroksessani pyrin luomaan jännitettä aiheen eli groteskin eleen ja toteutuksen eli asiallisen, toteavan viivan välille. Ikäänkuin piirros olisi vanhasta lääketieteen oppikirjasta, sen sielullisia tauteja käsittelevän luvun kuvitusta. Tähän kuvaan tuli myös kiehtova mittasuhdevirhe: pääni on siinä liian pieni suhteessa vartalooni. Vääristyneet mittasuhteet voisi tulkita siten, että kuva esittääkin jättiläistä.

Eiliset piirrokseni saivat minut tänään irvistelemään ja vääntelehtimään harjoitussalissa työstäessäni Kirous -fragmenttia. Muut tänään työn alla olleet fragmentit olivat: Purje, Kiilto ja Jalkapohjat, eli ne jotka aloitin perjantaina, sekä uutena: Harja ja Kurjet. Videokamera oli mukanani, mutta harjoituksen jälkeen totesin, ettei se ollut viisasta. Koreografiani ovat vielä sen verran epämääräisiä ja huteria, ettei niiden tutkimisesta kameran kautta tule kuin surulliseksi. Nyt on luotettava siihen, että kaikki olennainen tallentuu pikkuaivoihin ja selkärankaan ja jätettävä videokamera suosiolla kotiin. On myös hyväksyttävä se, että sooloteoksenkin tekeminen on jossain vaiheessa kaoottista.

Starlike Oy lupautui vuokraamaan minulle pikkaraisen savukoneen valokuvaa varten. Ajattelin luoda sillä vaatetukseni samaan tapaan kuin Francisco de Goya on vaatettanut jättiläisen Colossus -maalauksessaan. Ajattelin myös hankkia kuvaukseen rekvisiitaksi pienen räsynuken ja tehdä oman versioni Goyan Saturnus syö poikaansa -maalauksesta. Goya on ollut minulle esikuva lapsesta saakka, muistan tehneeni hänestä kouluesitelmän yläasteella ja käyneeni lainaamassa sitä varten dioja Goyan töistä Valtion taidemuseon arkistosta. (Kuinka paljon helpompaa onkaan nykynuorilla hankkia tietoja ja materiaalia!) Muistan myös vahvana kokemuksena sen kun tutustuin Madridin Prado -museon Goya -kokoelmiin vuonna 1988.

__________________________________

Lauantai 23.2. 2008

Lämmittelin eilisen harjoitukseni aluksi puolitoista tuntia antaen kropan "tehdä omiaan" samalla kun tyhjensin päätäni irrelevanteista ajatuksista. Kutsun tällaista vapaamuotoista lämmittelyä hahmotanssiksi. Se on paralleeli termi Marcus Grothin kehittämälle hahmonäyttelemiselle, jonka hän on johtanut hahmoterapiasta. Lämmittelyäni voisi ehkä kutsua myös autenttisen liikkeen harjoitteeksi, tosin tässä tilanteessa olin yksin, ilman ko. metodiin kuuluuvaa todistajaa. Mielenkiintoista vapaamuotoisessa lämmittelemisessä on ajatusten ja liikkeen vuoroveto, jossa vireystila tuntuu kehittyvän pikkuhiljaa raukeasta ja hajamielisestä uppoutuneisuudesta kohden eränkävijän kirkasta havainnointia. Suomeksi sanottuna: kun aikansa vetkuttelee, kohta jo topakoituu.

Kahvipaussin aikana keksin metodin varsinaiselle harjoitukselleni. Valitsin fragmettikorteistani viisi: jalkapohjan, purjeen, kiillon, kiteen ja karan. Päätin työstää kutakin niistä vartin verran, eli loin itselleni keinotekoisen kiireen tunnun. Tämä sisäinen sopimus toimi yllättävän hyvin. Varttia ei kannata tuhlata yksityiskohtien hiomiseen vaan tapahtumaa on mielekkäämpää luonnostella rivakasti ja kokonaisvaltaisemmin, ikäänkuin tekisi croquis -piirroksia. Koska työstin liikkeitä suhteessa fragmettien nimiin oli liikkeissäni jo paljon ilmaisevampi laatu kuin torstaina, jolloin lähestymiskulmani oli teknisempi. Innostuin siinä mitassa, että jalkapohjan, purjeen ja kiillon jälkeen, eli 45 minuutin kuluttua, minun oli heitettävä pyyhe kehään - olin hengästynyt ja kylvin hiessä. En tiedä muistanko harjoituksen aikana syntyneitä kuvioita enää viikonlopun jälkeen, mutta tällainen eri kohtausten nopeatempoinen hahmottelu kiehtoo minua. Päätin että maanantaina otan taas videokameran mukaani ja nauhoitan päivän aikana syntyneet aihiot tanssimalla harjoitukseni lopuksi "läpimenon".

__________________________________

Torstai 21.2. 2008

Vedin alkuviikon Elina Kannoston kanssa Suvela Stories -työpajaa, joten pääsin vasta tänään työstämään sooloani. Jätin videon tällä kertaa kotiin; halusin työstää liikeaihioita perinteisesti, tunnustellen ja toistellen. Käytin säestyksenäni Gerardo Gandinin huikeaa pianomusiikkia Flores negras -albumilta. Kortit pidin repussani.

Minulta selvästi puuttuu harjoittelurutiinia, sillä tuhrasin lämmittelemiseen ja keskittymiseen liki kaksi tuntia ennenkuin sain otteen työntekoon. Sommittelemani liikkeet eivät avautuneet mihinkään ennenkokemattomaan, pikemminkin tunsin käyväni taajaan liikeratojeni hiljalleen kuroutuvilla rajoilla, mutta kehoni kuitenkin kiitti saamastaan huomiosta ja muutama lyhyehkö liikesarjantädyke tuntui lupaavalta.

Keskittymisvaikeuksien lisäksi minulla oli vaikeuksia pitää liike lähellä keskustaa, lähdin alituiseen kaahottamaan turhan laajoja ja raskaita liikkeitä. Näin minulle käy mielestäni silloin, kun en eläydy mihinkään aiheeseen. Liikeratojen tekniikan tutkiminen johdattaa minut usein urheilullisen tanssin alueelle, ja sellaisen liikeilmaisun maasto alkaa olla jo hieman vaikeakulkuista minulle.

__________________________________

Lauantai 16.2. 2008

Viikko on sujahtanut tuotannollisten tehtävien, palavereiden ja hieman harjoitustenkin parissa: maanantaina treenasin Kannussa improvisoiden; tiistaina uusi tuottajamme Tiina Halonen aloitti työt; keskiviikkona soittelin pianoa Kannussa (pianon rääkkämisestä on tulossa tän jutun idée fix), illalla teimme Tiinan kanssa töitä toimistolla; torstaiaamun olin toimistolla, illalla Carita Holmström kävi kylässä; eilisen vietin Tiinan kanssa toimistolla.

Simo tuli yöllä Ruotsista kotiin. Ehdimme palaveroida aamulla hetken, ennenkuin hän lähti Kannuun kertaamaan Simon Siivoomoa. Kannusta Simo suunnisti suoraan lentokentälle ja edelleen Kokkolaan, Kokkolan talvitansseihin keikalle. Kokkolasta Simo jatkaa vielä Ouluun. Siellä hän esiintyy Jojon ja Oulun lastenteatteripäivien kutsumana tiistaina. Nyt lauantai-iltapäivänä olen hieman mökkihöperönä yksin kotona, ja ihailen siistejä huoneita ja auringonlaskua.

__________________________________

Lauantai 9.2. 2008

Eiliset harjoitukset eivät menneet suunnitelmien mukaan. Ensin puhuin tunnin puhelimessa, sitten ihmettelin mahdunko Kannun lavalle ollenkaan, kun siellä oli Muumi-konsertin lavaviritys rakenteilla. Päädyin improvisoimaan pianolla ja nauhoittamaan säveltapailujani videolle. Kamerani akku teki taas tenän kesken kaiken, joten päätin palata kotiin.

Kotoa soitin Ruotsiin Simolle, joka neuvoi miten voin äänittää pianonsoittoani videokameran kiinteätä paremmalla mikillä. Nauhoitin sitten soittoani kotona. Käytin kortteja ja tiimalasia kuten tanssiessanikin, eli kävin läpi kaikki 34 korttia. Muutamasta sävelmaalauksesta tuli ihan hauska, tosin lähinnä kuvataiteellisesti - olen aika koominen soittaessani pianoa. Meidän Hellaksessamme on kapeat koskettimet, eikä minun jäykät sormeni tahtoneet pysyä sihdissä, joten ajoittain kuulokuva oli kiusallisen haparoiva.

Nauhoitin tänä aamuna toisen session pianonnarya. Olin keskittyneempi, mutten tarpeeksi, sillä tajusin vasta nauhoituksen jälkeen, etten tällä kertaa ollut yhdistänyt pianon taakse asentamaani mikrofonia videokameraani.

Tämä pianoimprovisaatio ajatus, - se että tekisin esityksen ääninauhan itse, huvittaa minua suuresti, vaikka tunnustan, että se kuuluu osastoon omaa kivaa. Minä en ole kaksinen pianisti. Soitin kyllä pianoa lapsena, mutten ikinä oikein oppinut hahmottamaan nuottikuvan yhteyttä koskettimistoon ja siksi omaksuin kappaleet hyvin hitaasti. Osaan kuitenkin soittaa suht. hiljaa ja aika kovaa. Pianoimprovisaationi ovat aina 12-säveltekniikkaa, sillä en ymmärrä mitään soinnuista ja harmonioista, ja rytmiikkani on useinmiten sellaista viipyilevää impressionismia. Mikäli käytän pianonsoittoani näyttämöteokseni ääniraitana voisin nimetä säveltäjäksi ja tulkitsijaksi Felix Krullin. Käsiohjelmaan voisi sijoittaa selostuksen Felix Krullin elämästä ja todeta, että kuultava tallenne lienee maailmanhistorian ainoa säilynyt pianominiatyyrisarja, jonka tulkitsee fiktiivinen henkilö.

~~~

Yöllä.

Sain yllättäen inspiraation klo 23 ja tein koekuvauksen taustavideota varten. Viritin japaninpaperiarkin Ikean vaihtoraamin lasille ja kehyksen kiinnitin vanhaan levysoitinräkkiin. Telineen alle asetin videokameran. Kuvasin minuutin kestävän maalaustapahtuman videolle ja siirsin sitten materiaalin tietokoneelle. Leikin videoeditointiohjelman digitaalisilla filttereillä sain aikaan mielestäni hupaisan videon. Varsinkin flitteri joka peilaa toisen puoliskon kuvasta luo järkyttävää Rorschachin musteläiskätestistä tuttua symmetriaa. Myös ajatukseni kuvan muuttamisesta negatiiviksi toimii mukavasti. Käteni ja siveltimeni varjoa en saa pois kuvasta, mutta se ei välttämättä haittaa, dokumentaarisuus antaa videolle mielenkiintoa. En tiedä voiko tällaista videota käyttää näyttämöteoksessa, mutta teen näitä muutaman ja testaan Kannun videotykillä jossain vaiheessa. Jos en käytä projisointia lavalla, voin aina ladata videon nettiin.

__________________________________

Tiistai 5.2. 2008

Heräsin hetki sitten lentokoneonnettomuuteen, jota katselin maasta lumoutuneena. Vasta kun alkoi näyttää siltä, että kone saattaisi pudota päälleni pelästyin ja päätin herätä.

Kaupunkilehti Vartti haastattelee minua tunnin päästä. Kymmenen kysymystä. Espoon kaupunki on tiedottanut tehokkaasti meidän Suvela Stories -nuorisoprojektistamme. Vähän arvelluttaa repiä siitä jutusta jo otsikoita, kun vasta lauantaina tavattiin porukkaa nuorisotalolla, mutta hanke on totta ja toteutuu, joten julkisuus ei sitä haitanne.

Tämän päivän duuni on kuitenkin improsessio Kannussa. Tavoitteeni on luoda tunnistettavia ja helposti muistettavia karaktäärejä fragmenttien nimistä.

~~~

Palasin juuri Kannusta. Haastattelu meni mielestäni hyvin, toimittaja Reija Ypyä vaikutti älykkäältä ja tietävältä. Hän tenttasi minua tunnin ajan, vaikka Vartin jutut ovat lyhyitä.

Improon keskittyminen vaatikin sitten aikaa, sillä haastattelun unohtaminen ei käynyt hetkessä. Tällä kertaa videonauhurimme toimi, mutta olin unohtanut vetää eilen ostamani metronomin. 34 korttia osoittautui aika rankaksi pakaksi, harjoitus kesti lähes tunnin sillä en ollut turhan tarkka kestojen suhteen. Tällainen Dancenary -harjoitus tuntui toimivalta metodilta. Tiimalasin ja kortin kääntäminen, metronomin säätäminen sekä fragmentin nimen äänenlausuminen liikeimprovisaatioiden välissä palautti mukavasti maanpinnalle, eikä minuutin mittaisiin improvisaatioihin ehtinyt tulla tyhjäkäyntiä. Mutta aloittaminen ja lopettaminen 34 kertaa kävi kunnolle. Kestojen vilkuilu tiimalasista oli sensijaan helpompaa kuin olin ennakolta ajatellut.

Matkalla kotiin kehittelin jonkinlaista introhöpötystä esitykselleni tyyliin: Teitä on huijattu. Ennakkotiedoista poiketen en aio tänään esittää kurkkulaulua, alastontanssia, actionpaintingia, Shakespeare-resitaatiota ym., eikä nyt nähtävän esityksen nimi suinkaan ole Lunta pakaroilla vaan: Tuomo Railo pelaa Dancenarya. Kysymyksessä on siis peli, johon te voitte osallistua lähettämällä sana-arvauksia tekstiviesteillä tuohon taustakankaalla näkyvään numeroon. Tekstiviesti maksaa euron ja eniten oikein arvannut katsoja saa tämän hedelmäkorin väliajan jälkeen.

Kun pääsin kotiin, löysin postilaatikostamme kirjeen: Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt G&G:lle 25 000 euroa tämän vuoden toimintaan! Varsinainen hedelmäkori! Mikä helpotus. Tuolla summalla saamme palkattua teatterille tuottajan koko vuodeksi.

Suunnittelin (tai paremminkin fantasioin) Lunta pakaroilla -tanssiteoksen tekemisen tulevia vaiheita: Jatkan 34 kortin pakan läpikäymistä vielä ainakin viisi kertaa. Kuvaan jokaisen dancenary -session nauhalle, jolloin minulla on noin viisi tuntia kuvanauhaa. Tästä materiaalista editoin 20 minuutin pituisen koosteen, jonka rekonstruoin harjoitussalissa koreografian muotoon. Kun koreografia on jotenkuten muistissani kuvaan läpimenon taas videolle, jonka pohjalta improvisoin pianolla teoksen ääninauhan (useita nauhoituksia ja paljon editointia). Tämän jälkeen työstän esityksen taustavideon ääniraitaan sopivaksi. Taustavideon toteutan kuvaamalla maalaustapahtumaa japaninpaperin takaa (samalla tavalla kuin Picasso maalaa dokumenttielokuvassa).

__________________________________

Maanantai 4.2. 2008

Olin tänään Kannussa. Mukanani oli 34 fragmentti-korttia. Tarkoitukseni oli improvisoida pakka läpi ja kuvata harjoitus nauhalle. Asetin kortit nurin päin 6m x 4m kokoon rajaamani alueen reunoille. Kääntelin kortteja ja sanoin fragmentin nimen ääneen, sitten heiluin hetken hiljaisuudessa sanan tuomia mielikuvia tavoitellen. Metodi tuntui toimivalta. Keskeytin harjoituksen kuitenkin jo viidennen kortin käännettyäni - sattumoisin Kirous - kun huomasin, että videokamerani akun lataus oli loppunut. En käyttänyt musiikkia, mutta kotona mieleeni tuli, että voisin käyttää harjoituksissani metronomia ja tiimalasia. Löysin Pictionarysta minuutin kestoisen tiimalasin.

Olen miettinyt taustavideota. Tuli sellainen idea, että kuvaisin kehikkoon kiinnitettyä ohutta japaninpaperia takaapäin samalla kun maalaan sitä esim. musteella. Editoidessa voisin kääntää kuvan oikeinpäin ja negatiiviksi, jolloin muste on valoa, kun video projisoidaan näyttämön taustakankaaseen. Maalauksia voisi olla useampia, esim. yks per miniatyyri. Tanssia viivan kanssa. Kuvausjärjestelyn voisi tehdä käyttäen lasilevyä paperin alustana. Voisin ensalkuun kokeilla yhdellä kellariin varastoitudulla ikkunalla, ohutta japaninpaperiakin minulla on.

__________________________________

Perjantai 1.2. 2008 (matkalla kotiin Kaustiselta)

Pitkästä aikaa tunnen halua muotoilla liikkeitä. Madaltaakseni aloittamisen vaikeutta olen ajatellut, että voisin aloittaa työskentelyn fragmentista jonka tempomerkintä on Lento tai Adagio.

Mielessäni on myös Aila Lavasteen toteamus: "Pienin yksikkö näyttämöllä on kaksi". Olen ajatellut, että voisin määritellä fragmenteissani sen minkä kanssa kulloinkin tanssin. Se voi olla esim. lattia, hengitykseni, luuni, lihakseni, painoni, ajatukseni, tila, aika, ulottuvuuteni, liikeen väylät, rytmi, yleisö, musiikki, melodia, tunteeni, geometria, plastisuus, elastisuus, jäntevyys, voima, atmosfääri jne.

Viime vuosien kuvataideprojektini vaikuttanee koreografiani muotoihin. Kuvia tehdessäni olen alkanut kiinnostua ekspressiivisemmästä ja karheammasta ilmaisusta, toivon myös että fragmenteissani näkyy viehtymykseni karuun, mutta täyteläiseen tyyliin. Ja tietysti hienoa olisi, että fragmenttikokoelmassani olisi myös puhuttelevaa sisältöä, että teoksessa olisi rakenteestaan huolimatta jokin yhtenäinen ja vankka viesti, että se kohoisi harjoitelmakokoelman tasolta relevantin puheenvuoron tasolle. Tällä hetkellä se mitä haluan sanoa viittaa kuitenkin ainoastaan tanssin olemukseen. Pyrkimykseni on "kirjata ylös" sellaisia tansitaiteellisia hetkiä, joissa mielestäni on jotain kestävästi kiehtovaa.

Teokseni nimi askarruttaa minua. Lunta pakaroilla on työnimi joka on ollut kuvioissa pisimpään. Uusia ehdokkaita ovat: Miniatyyrejä, Restricted view, 9 helppoa teosta tanssinopiskelijalle, 6 x 4, Paljasjalkaisuutta, Etydejä pianolle ja tanssijalle.

__________________________________
Maanantai 28.1. 2008

Kehittelin eilen fragmentin käsitettä mielessäni (ja paperilla) ja luulen, että voisin sitä kautta päästä eteenpäin miniatyyrieni kehittelemisessä. Fragmenttihan on sanatarkasti teoksen osa. Olen nyt määritellyt koreografisen fragmentin pienimmäksi hetkeksi, jolla on jo sellainen olemus, josta voi aavistaa jotain koko teoksen hahmosta. Olen antanut fragmentille 30 sekunnin keston. Olen laskenut, että tarvitsen noin 30 fragmenttia, joista voin yhdistellä 3 - 5 fragmentin miniatyyrejä. Keksin samantien 34 nimeä fragmenteilleni. Nimiä keksiessäni mielessäni oli erilaisia liikedynamiikan laatuja.

Vierailemme tällä viikolla Kaustisen kamarimusiikkiviikolla. Esitämme Suurperheen Kansantaiteen keskuksen Kaustinen-salissa torstaina. Tämä on toistaiseksi viimeinen Suurperheen keikka.

__________________________________

Sunnuntai 27.1. 2008

Valoa! Aurinko kurkkii pilvien lomasta ja lupaa kirkastuvaa kevättä. Espoossa on muutaman sentin lumipeite, liian vähän talviurheilua varten, mutta riittävästi heijastelemaan auringon hajamielistä suvaitsevaisuutta.

Olen viime viikolla tanssinut Bachin soolosellosarjan (n.5 c-molli) säestyksellä useaan otteeseen ja tallentanut yritykseni videolle. Olen kuvauksissani käyttänyt samaa konstellaatioita kuin jo julkaisemassani YouTube-videossa, mutta improvisointi Bachin tahdittamana pienessä tilassa on aika vaikeaa, eikä kuvauksissani ole syntynyt mitään nettiin ladattavaa. Olen kuitenkin iloinen sinnikkyydestäni. Kaksi kertaa olen improvisoinut koko sarjan keskeytyksettä eli olen pystynyt keskittymään 24 minuuttia kerrallaan tanssimiseen 3mx2m kokoisella korokkeella.

Korokkeen ahtaus pakottaa skarppaamaan ja ajoittain saan taistella säilyttääkseni tasapainoni. Bachin musiikki on sen verran vaativaa, että kohtaan tajaan taitoni ja luovuuteni rajat. Kun keskittymiseni herpaantuu tanssini alkaa luisua mitäänsanomattomien täyteliikkeiden toistamiseen. Kun taas pyrin hallitsemaan liikkeitäni liiaksi tulee niihin yliyrittämisen ja vaikuttavuuden kohkaa.

Alan tiedostaa joitain maneerejani, kuten yläkropan tiputuksen eteen sekä kyykistymisen oikean jalkani varaan vasemman jäädessä vähemmälle painolle (polvileikkausteni sanelema juttu). En ole myöskään järin tyytyväinen käsieleisiini, ne ovat vielä aika teennäisiä koukeroita, niistä puuttuu herkkyyttä - asiaan paneutumista.

Pitkissä improvisaatioissa on kuitenkin se hyvä puoli, että joukkoon mahtuu aina muutama toimiva sekunti, joka vie prosessia eteenpäin. Myös väsymys toimii usein improvisaation hyväksi, kun liiallinen voimankäyttö karisee ja ennakkoluuloton heittäytyminen mielikuvien jatkumoon käynnistyy. Näin ei ehkä tapahtunut näissä, työläältäkin tuntuneissa improvisaatiossa, mutta niissä oli oma mielenkiintonsa: kitkainen ja karhea paini tasapainon, tilan ahtauden, tanssiteknisten rajojen, mielikuvituksen laiskuuden ja Bachin ylivertaisuuden kanssa.

Luulen, että palaan pitkiin improvisaatioharjoitteisiin viikon päästä, Kaustisten keikan jälkeen, tai sitten alan sorvailla. Ajatukseni "sorvaamisesta" on, että pyrin välttämään liikkeiden ketjuttamista sarjoiksi - ainakaan puolta minuuttia pidemmiksi jatkumoiksi. Haluan kerätä koreografisten fragmenttien kirjaston, jonka osia voin yhdistellä tarpeen mukaan. Tällaista kirjastoa on vain todella vaikea pitää yllä, sillä kun keho oppii jotain, unohtaa pää saman verran ja päinvastoin. Fragmenttien nimeäminen voisi helpottaa niiden omaksumista.

Ehdotuksia koreografisten fragmenttien nimiksi: kide, kara, purje, veitsi, lepertely, keikku, suoli, suolan maku, naskali, harja, rukous, laulu, delfiini, kurjet, mätänevä, pila, peikko, heinä, lumi, mies, nainen, lapsi, toisto, paino, jalkapohjat, oikku, rytmi, kuulto, varjo, kirous, kulma, kuumuus, lieka ja kutka.

Nimet ovat vain muistin apuvälineitä, fragmentit ovat nimiään abstraktimpia. Tuo nimilista on - hieman kärjistetysti sanottuna - tulevan tanssiteokseni käsikirjoitus.

Tässä vaiheessa olisi kai hyvä täsmentää termejäni. Liikesarja on liikkeiden yhdistelmä, koreografinen fragmentti on teoksen osa. Haluan nimenomaan keskittyä työskentelemään fragmenteista lähtien, tällöin on alusta asti mukana kaikki ilmaisun osa-alueet ja työskentelyn logiikka on laajempi kuin liikesarjoja sorvatessa. Koko mielikuva-arsenaali käytössä. Fragmenttien työstäminen voi olla karsimista tai improvisaatioissa kehittyneen kuvaston haravointia, muttei niinkään ymppäämistä kuten liikesarjojen kehittely usein on. Tietysti jossain vaiheessa on asioita hiottava myös tapahtumajärjestyksessä, mutta haluan siirtää k.o. vaihetta mahdollisimman myöhäiseen, jotta fragmentit olisivat mahdollisimman pitkään itsenäisiä ja jotta kokonaisuus kasvaisi paksussa mullassa. (Ja elämässä kaikkein tärkeintä on puutarhanhoito.)

~~~

Kävin kaupassa ja matkalla mietin edelleen näitä metodiasioita. Ajattelin, että voisin tehdä jokaista fragmenttia varten kortin, jossa fragmentin nimi olisi toisella puolella. Kortin toinen puoli olisi tyhjä, joten voisin käyttää kortteja pelikorttien tapaan. Voisin harjoitella siten, että sekoitan pakan ja alan sitten improvisoida sitä läpi.

__________________________________

25.1. 2008

Olen matkalla katsomaaan Eeva Muilun sooloa, jolle hän on antanut nimen Loppuunmyyty. Muilu on hyvin mielenkiintoinen, raikas tuulahdus suomalaisessa tanssissa. Taidan vähän punnita näitä omia ideoitani samalla. Josain vaiheessa määrittelin tulevan sooloni aiheeksi turvallisuuden tunteen ja sen puutteen synnyttämän luovuuden, mutta en ole päässyt ajatuksissani eteenpäin. Tarvitsen potkun perseelleni, Eeva ole hyvä!

~~~

Kiitokset Eeva Muilulle. Hänen esityksensä oli hävytön, retee, riemastuttava, hauska, pisteliäs, kriittinen ja yllätyksellinen. Muilun esityksen kehyskertomuksesta tuli mieleeni Chigago -musikaali, vaikkei tässä ihan rikoksiin asti mentykään menestyksen tähden. Vaikka Muilu ei pyri liikkumisellaan tanssillisuuteen sanan musikaalisessa mielessä, olin kuitenkin otettu hänen tavastaan liikkua, hän on hyvin fyysinen esiintyjä. Teoksen pääpaino oli puheessa ja näyttelemisessä ja niissäkin Muilu on raikas ja hauska. En välttämättä allekirjoittanut teoksen viestiä, jonka tulkitsin olleen se, että exhibitionismi tulee täyttämään esittävän taiteen, mutta paljon terävää analyysiä tästä ajasta ja taidemaailmasta hän on esitykseensä onnistunut ujuttamaan ja vieläpä varsin ovelasti. Muilu on tehnyt soolonsa monipuolisen työryhmän kanssa ja se näkyy lopputuloksen jäntevyytenä, kaikki tapahtumat olivat selvästi läpikäyneet huolellisen tuotekehitysvaiheen.

Minun täytyy nyt vähän fundeerata omia pyrintöjäni. Yksinkertaisuus on alkanut viehättää, sekä tietty aseettomuus. Sellainen asenne, että vain tekee sen mitä on harjoitellut, eikä yritä liikoja häikäistä, hämätä tai vakuuttaa.

__________________________________

Sunnuntaina 20.1. 2008

Viime viikolla tekemäni YouTube -video on inspiroinut minua kehittelemään tulevan sooloteokseni olemusta. Rajattu tila, lyhytkestoiset osat (9 kpl), jotka voi nähdä tyyliharjoitelmina, niukka väriskaala - nämä ovat tämänhetkisiä mielikuviani. Olen myös ajatellut, että koreografiolla voisi olla jonkinlainen pedagoginen tehtävä, että ne olisivat tanssinopiskelijoille tarkoitettuja 'etydejä'. Tanssillisesti haastavia, mutta toteutukseltaan tarpeeksi yksinkertaisia, jotta ne soveltuvat esitettäväksi vaatimattomissakin olosuhteissa. Näin ollen juttu merkitsee minulle jonkinlaista "tanssitestamenttia", niin kornilta kuin se kuullostaakin. Eli otan haasteekseni tiivistää sen minkä koen olevan tanssikäsitykselleni tärkeää. Painon tunne, Jatkuvuus, Minimalismi, Hengitys, Rytmi, Plastiset muodot, Naiivismi, Fyysinen jännite ja Irrationaali - mm. nämä voisivat olla esitykseni alaotsikoita. (Haluan käyttää videota esitykseni taustalla. Videolla teoksen osat voisi numeroida ja nimetä. Videolle projisoidaan myös eri osoita varten tekemiäni maalauksia. Tai sitten ei, en nimittäin ole erityisen innoissani videoprojisoinneista näyttämöllä, niistä tulee usein sellainen olo kuin tanssisi telkkarin edessä.)

Tiedän, että esitysteni osien mieltäminen etydeiksi tai tyyliharjoitelmiksi on aika pikkunätti idea. Kuitenkin ajatus siitä, että näillä koreografiolla on jokin muu funktio sen lisäksi, että ne ovat esitykseni osia, lohduttaa ja kannustaa minua. Myös se, että ne muotoillaan yksinkertaisiksi harjoitteiksi, joilla tarkka muoto ja koreografisesti kehittyvä rakenne on kiehtovaa.

Näyttämönä haluan käyttää koroketta, joka ei ole kooltaan kuin 6 x 4 m. Korokkeen taakse jää tyhjää tilaa ennen taustakangasta (YouTube-videon kuvausjärjestely pinta-alaltaan nelinkertaisella korokkeella.)

__________________________________

Tiistai 15.1. 2008

Kävin eilen Kannusalissa ensimmäisen kerran tänä vuonna. Olen pitkään miettinyt YouTube-videota ja viime torstainen innostukseni Mohd. Rafin Bollywood-musiikkiin sysäsi minut vihdoin liikkeelle.

Koska YouTube on pieni formaatti - niin kuvan koon kuin kestonkin suhteen - on julkaistavan kokonaisuuden oltava tiivis. YouTube on myös tavallaan "realityä", eli parhaimmillaan YouTube -video toimii silloin, kun se koostuu vain yhdestä niukasti käsitellystä otosta.

Kannusali on itseasiassa ihanteellinen kuvauspaikka. Sen hieman korotettu näyttämö, valonheittimet ja katsomon loiva nousukulma auttavat luomaan tarvittavat olosuhteet yksinkertaiselle toteutukselle. Keksin sunnuntaina, että minun on tanssittava näyttämökorokkeiden päällä, jotta saan näyttämön takaseinään pingotetun valkoisen elokuvakankaan alareunan ja näyttämön lattian väliin jäävän n. 40 cm korkean palan mustaa takaseinää pois kuvasta. Kannussa on tällä hetkellä näyttämökorokkeita kolme kappaletta, joista saa 3m leveän ja 2m syvän "tanssialueen". Se on pieni mutta YouTube-videolle juuri sopiva tila.

Vein kameran suht. kauas katsomoon ja zoomasin, jotta perspektiivi toimi siten, että korokkeen pinta-alasta suurin osa jäi kuva-alaan, vaikka rajasinkin korokkeen reunat kuvasta pois. Kuvasin videon hieman korokkeen tasoa korkeammalta, jotta lattia näkyisi kuvassa. Suurin osa kuva-alan korkeudesta on hämärästi valaistua taustaa. Kuvan rajauksesta johtuen on videosta vaikea päätellä, että tanssin korokkeella. Kuvasta on myös mahdoton päätellä kuinka kaukana taustakangas on korokkeen takareunasta. Välimatkaa korokkeen ja taustan välillä on vajaa kolme metriä, joten taustassa ei näy varjoani, vaikka osa valaistuksesta on yläviistosta lankeavaa etuvaloa.

Koska videoni kuva-ala korokkeen etureunassa on alle 3 metriä leveä, se ei etureunan kohdalla ole kuin n. 2 m korkea, eli jos seison ja nostan käteni suoriksi korokkeen etureunalla, ne eivät pysy kuvassa. Korokkeen takareunallakin korkeimmat liikkeet rajautuvat pois kuvasta. Tanssin videolla lähes koko ajan pliéssä, eli polvet koukistettuina, joten onnistuin pysyttelemään kuva-alueen sisällä kiitettävästi.

Videosta tuli aika hyväntuulinen.

Editoin videon eilen illalla. Käsittelin kuvaa hieman: vähensin värien saturaatiota, käytin unsharp-maskia ja lisäsin "hohdetta" digitaalisesti. Tallensin musiikin suoraan cd:ltä videon pääasialliseksi ääniraidaksi ja lisäsin alku- ja lopputekstit. Tänään latasin valmiin videon nettiin ja mainostin sitä ystävilleni.