suomeksi / in English

G&G Blogi

Pessi ja Illusia

Koreografi Tuomo Railo kertoo työstään.

Uusin merkintä on aina päällimmäisenä. Jos haluat lukea harjoituspäiväkirjaa kronologisesti, aloita alhaalta!

________________

Tiistai 18.8. 2009

Pessi ja Illusia -tanssiteoksen ensi-ilta oli viime perjantaina 14.8.09. Ensi-ilta oli intensiivinen kokemus sekä näyttämöllä, katsomossa, että kulisseissa, sillä aivan kaikki ei sujunut ensi-illassamme käsikirjoituksen mukaan. Siitä pienestä kuprusta, joka ensi-illassa tapahtui, ja joka tapahtumahetkellä tuntui katsomon lehterillä jännittävästä koreografista murskaavalta, saattoi paikalla olleille katsojille jäädä hieman epäselvä kuva, joten ajattelin tässä vielä kerrata tapahtumain kulkua näyttämöllä ja kulisseissa.

Esitykseen valmistautuminen sujui mielestäni hyvin. Klo 14 tapasimme Pasin kanssa Louhisalissa ja tsekkasimme projisointien toiminnan. Vaihdoimme Illusian sisääntuloanimaation versioon, jossa lentävä hahmo ei hohda liikaa eli "ei pala puhki". Klo 16 kävimme tanssijoiden kanssa läpi muutamia yksityiskohtia ja lämmittelimme. Muusikot tulivat klo 17 ja tanssijoiden meikattua klo 18:40 muusikot soittivat ja tanssijat tanssivat kukkien kevättanssin läpi. Sitten potkimme toisiamme persuuksille ja minä vetäydyin Louhisalin parvelle odottelemaan yleisön asettumista katsomoon.

Itse esitys alkoi mukavasti. Intro kirvoitti nauruja katsomosta ja Pessi sai soolossaan väliaplodeja. Koko I näytös sujui ongelmitta ja hyväntuulisesti. Toisen näytöksen alkukin oli mitä nautittavin, mutta kun päästiin Kihokin sisäntuloon tajusin, ettei kaikki ollut kuten piti. Kaisa kyllä ilmestyi simpukankuoren takaa, mutta ilman kihokkikäsineitä. Hänen puhuessa repliikejään vaistosin, että jotain muutakin ongelmaa tilanteessa oli kuin puuttuvat kihokkikäsineet, mutta katsomosta minun oli mahdoton päätellä mitä. Kun tuli Kuhnurin isku ilmestyä näyttämölle simpukankuoren takaa, ei mitään tapahtunut. Simpukankuoren takaa ei tullut Jouni Kuhnurina eikä Terhi, joka esittää kohtauksessa toista Kihokkia. Näin takafondissa liikettä, jonka aiheuttaa näyttämön takana ryntäilevät esiintyjät, joten päättelin Terhin lähteneen kihokkikäsineitä etsimään. Oletin että Jouni on jäänyt simpukankuoren taakse yksin vaihtamaan rooliasuaan Simpukasta Kuhnuriksi ja olevan siksi myöhässä. Musiikki jylisi kuitenkin eteenpäin ja pian tuli jo Pessin isku tulla näyttämölle. Ville ilmestyikin ajallaan, mutta kasvoillaan hyvin hämmentynyt ilme. Mitä hän tulisi tekemään kahdestaan Kaisan kanssa näyttämöllä kun kohtauksesta puuttui Kihokin ansaan jäänyt Kuhnuri, jota Pessi on tullut pelastamaan? Siitä että Kaisa esitti Kihokkia ei myöskään saanut mitään tolkkua, koska hänellä ei ollut muuta kuin sammakon kokotrikoo päällään. Kaisa ja Ville noudattivat urhoollisesti esiintyjän ensimmäistä ja viimeistä käskyä - show must go on - ja aloittivat näyttämöllä epämääräisen nyrkkeilymatsin. Päätin keskeyttää esityksen, koska juoni oli mennyt jo täysin mahdottomaksi ymmärtää. Ryntäsin alas katsomon sivuportaita ja huusin musiikin pauhuun "Poikki, Poikki, Poikki, Poikki" Muusikot eivät minua kuulleet ennenkuin ehkä seitsemännellä äänenmurroshuudollani, jolloin jo roikuin puolivartalon mittaa yli orkesterimontun kaiteen. Lausuin yleisölle pahoitteluni siitä, että me joudumme keskeyttämään esityksen hetkeksi teknisen ongelman takia ja nousin takaisin portaita niin ryhdikkäästi kuin osasin. Kului ehkä minuutti, jonka aikana simpukankuoren takaa kuului lupaava kihokkikäsineiden kalinaa. Lopulta Kaisa pisti päänsä esiin ja ilmoitti, että kiertävä teatterihiiriperhe Kirjava Rotta jatkaa esitystään. Yleisö nauroi ja muusikot aloittivat kohtauksen alusta.

Loppuesitys sujuikin sitten kuten oli harjoiteltu ja yleisön vastaanotto oli oikein lämmin. Esityksen jälkeen taitelijalämpiöön tulleet ystävät ja sukulaiset vakuuttelivat, että pieni keskeytys oli vain terästänyt tunnelmaa. Tanssijoilta kuulin mikä oli aiheuttanut esityksen murenemisen. Ketjureaktio oli ilmeisesti seuraava: simpukankuori -lavaste, jonka toinen puoli esittää Kimalaiskuningattaren pesää, on esityksen alussa näyttämön vasemman puoleisessa kulississa. Lavasteen sisään on pakattu Kuhnurin ja Kimalaiskuningattaren suurikokoiset puvut sekä Kihokin käsineet. Ennen esitystä kaikki oli asianmukaisesti paikallaan. Kun tuli Jounin aika siirtää lavaste näyttämön sivuseinältä sivusermin taaksen ennen Simpukan sisääntuloa, hän joutui vetämään pyörillä liikuvan lavasteen lattiaan teipattujen sivuvalojen sähkökaapeleiden yli. Lavaste oli tuolloin hieman tärähtänyt ja tärähdyksen voimasta olivat Kuhnurin puku ja Kihokin käsineet tipahtaneet ulos lavasteesta Jounin huomaamatta. Jounin Simpukka-soolon lopuksi Kaisa vetää lavasteen keskelle näyttämöä kuolleen Simpukan ruumiin eteen, tällä kertaa siis ilman lavasteeseen kätkettyjä pukuja. Jouni oli Simpukka-soolonsa jälkeen riisunut Simpukan puvun, mutta hänellä ei ollut mitään mitä pukea Kuhnuriksi. Hän oli epätoivoissaan puolialastomana kokeillut lavasteen matkassa pysynyttä Kimalaiskuningattaren peruukkia, mutta vaihdossa assisteeraavan Terhin mielestä se ei ollut riittävä Kuhnurin puvuksi. Samaan aikaan sivukulississa Saku löysi kadonneet puvut ja Terhi haki ne käyttäen takanäyttämön sermien kautta kulkevaa ja katsomoon näkymätöntä reittiä. Pienen keskeytyksen jälkeen kohtaus saattoi jatkua ilman, että pukuja jouduttiin roudaamaan paikalleen katsojain silmien alla.

Esityksen jälkeen kilistelimme skumppaa taiteilijalämpiössä kutsuvieraiden kanssa, jonka jälkeen kävimme syömässä Ravintola Antiokia Atabarissa ja illan aikana ensi-illan tapahtumia kerrattiin kerta toisensa jälkeen aina yhtä raikuvan naurun säestämänä.

Lauantaina ja sunnuntaina olivat Pessin ja Illusian toinen ja kolmas esitys. Ne sujuivat kommelluksitta. Sunnuntaina ilmestyi Jukka O. Miettisen kritiikki, jossa ensi-illan hämminki oli kuitattu lievimmällä mahdollisella tavalla. Kauttaaltaan myönteinen arvio vaikutti jo samana päivänä lipunmyyntiin ja nyt alkuviikosta on syyskuun esitystemme lipunmyynti vauhdittunut mukavasti.

________________

Torstai 13.8. 2009

II kenraalimmme meni läpi keskeytyksettä, vaikka pieniä myöstymisiä iskuissa tapahtui pitkin matkaa. Istuin katsomossa lähes koko ajan hiljaa; vain muutaman kerran hihkaisin ohjeita Pasille projisoinneista. Läpimenossa oli havaittavissa jo myönteistä rutinoitumista, irrotteluakin. Olin ottanut muistiinapanovälineet mukaani katsomoon, mutta suurimman osan aikaa seurasin näyttämötapahtumia tarinaan ja roolisuorituksiin eläytyen. Taisinpa välillä hieman liikuttuakin.

Sovittajamme Jani Kyllönen oli kuuntelemassa harjoitusta. Hän vaikutti tyytyväiseltä, mutta oli hieman harmissaan minun hiirten häävalssiin tekemästäni leikkauksesta.

Harjoituksen jälkeen me koetimme Pasin kanssa ratkaista projisointeihin liittyviä pikku probleemeja, mutta olimme molemmat jo sen verran väsyksissä, että päätimme pähkäillä uusin voimin huomenna. Pasi soitti vielä kotimatkalla ja kertoi keksineensä keinon kiertää tänään ilmenneet ongelmat.

________________

Keskiviikko 12.8. 2009

Lämmittelyn jälkeen annoin tanssijoille palautetta eilisen harjoituksen perusteella. Muusikoiden saavuttua tarkistimme muutaman iskun ja tempomerkinnän. Korjaukseni alkavat olla jo aika hienosäätöä, joten olin jo aika luottavaisella mielellä lounastunnilla odottaessani ensimmäisen kenraaliharjoituksemme alkua.

Kenraaliharjoituksemme alku viivästyi hieman Möhkön ja ompelijoiden sovittaessa Kimalaiskuningattaren pukua Kaisan ylle. Vakaa aikomuksemme oli tehdä läpimeno ilman keskeytyksiä, mutta toisessa näytöksessä minun oli katkaistava harjoitus useaan otteeseen pukuvaihtojen ongelmien takia. Vaatteisiin tehdyt lisäykset sekä niiden puettavuutta parantamaan tarkoitetut korjaukset olivat paikoin vain lisänneet tanssijoiden hankaluuksia. Lopulta päätimme pitää teknisen paussin, jonka aikana pukuja fiksattiin vielä kerran. Tauon jälkeen teimme esityksemme läpi toisen näytöksen alusta lähtien. Keskeytyksettä. Pieni harmistus kääntyi lopulta harjoituksemme siunaukseksi, sillä esiintyjien energiataso ja ilmaisun vuo koheni selvästi harjoituksen loppua kohden. Tällä hetkellä hankalin vastustajamme on hiki, joka aiheuttaa kitkaa tanssijain ihon ja pukujen väliin.

Esityksemme kohtausten kestot on suunniteltu vastamaan sitä aikakäsitystä, joka nykyään vallitsee niin näyttämötaiteessa, elokuvissa kuin televisiossakin. Pessin ja Illusian draama kohoaa ja kaartuu omaa rataansa, eikä sitä voi mielestäni katkaista väliajalla, jonka aikana yleisö poistuisi salista odottelemaan esiintyjien jäähtymistä. Jos tanssijain muodostama ensemble olisi suurempi, esim. 12 henkinen, ei meillä olisi mitään käytännön ongelmaa pukuvaihtojen kanssa. Liikumme siis rahkeittemme äärirajoilla ja tasapainoilussamme on mukana rove uhkapeliä. Olen henkisesti varautunut siihen, että joudun lähettämään katsojat lämpiöön myös kesken ensi-iltaesityksemme.

Ilpo kuvasi tämänkin harjoituksen, joten saimme lisää hienoja valokuvia. Riitta lataa ne huomenna valokuvat -sivulle. Simo kuvasi harjoituksen videolle. Hän on editoinut tallenteesta pientä nettivideota koko illan, mutta editointiohjelma kaatuu heti kun hän yrittää renderöidä leikkelettä. Sisyfoksen homma sekin.

________________

 

Tiistai 11.8. 2009

Toinen 12 tuntinen päivä Louhisalissa. Pianon virityksen jälkeen teimme bändin ja Kaisan kanssa sound checkin, samalla kun muut tanssijat lämmitelivät ja harjoitelivat mättään ja simpukankuoren reittejä kulissista näyttämölle ja takaisin. Iltapäivällä teimme teknisen läpimenon, jonka jouduin pysäyttämään muutaman kerran käytännön ongelmien vaatiessa harjoittelua. Pahempia puvunvaihto-ongelmia ei enää ilmennyt, mutta simpukkapuvun helmitasku osoittautui liian löperöksi ja helmi karkaili Jounin tanssiessa kerran orkesterimonttuun, toisen kerran takanäyttämölle.

Vainionpään Ilpo oli kuvaamassa harjoitustamme, joten pian sivuiltamme löytyvät myös Pessin ja Illusian esityskuvat. Pasi ohjelmoi valoja läpimenon aikana. Usvakone paljasti valokiiloja luoden näyttämötilaan tunnelmallisen siimeksen. Näyttämökuva alkaa hahmottua, vain Metin ja YG:n rakentamat jättivarvut odottavat lehtiensä puhkeamista. Harjoituksen jälkeen valikoin Riitan kanssa Ilpon valokuvia ja ompelin Metin kanssa mättääseen tarpeistotaskun. Mättään ilmapatja vuotaa edelleen, joten joudumme todennäköisesti sen vaihtamaan. Se on harmi sillä nykyisessä on kätevä sähkökäyttöinen pumppu. Metti kehitteli Pessille virvatulen, YG kolmijalan. Metti kysyi mitä Pessin kokoinen tyyppi saattaisi käyttää kattilana. Vastasin että se voisi olla vaikka ihmisten sormustin.

________________

Maanantai 10.8. 2009

12 tuntinen päivä Louhisalissa. Roudasimme aamulla eilen pakkaamamme lavasteet Louhisaliin. Levitimme ja teippasimme maalatut tanssimatot lattiaan. Siirsimme aulan flyygelin orkesterimonttuun. Monttu 160 cm syvä ja sen näyttämön puoleiseen reunaan Arska ja Mara asensi 80 cm korkean ja metrin levyisen korokkeen, joka kulkee koko näyttämön leveydeltä montun läpi. Tuomo (Matikka) viritti orkesterin mikitystä ja äänentoistoa. Korokkeen molempiin päihin sijoitimme portaat, joista tanssijat ja muusikot pääsevät näyttämölle. Ripustimme ja pingotimme projisointimuovin tanssimaton taakse, näyttämön sivuihin tuli neljä sivukatetta juuttiverkosta.

Pasi aloitti valorakennuksen ja projisointitiedostojen ohjelmoinnin. Taustaprojisoinneissa on sekä kuvia ja animaatioita ja koska mediaserverin maksimi resoluutio on eri videolle kuin kuville, oli Javierin muutettava videomateriaalin mittasuhteita serverissä. Tulos oli miltei saumaton. Videotykin sijainti katsomon takana merkitsee sitä, että kuva on toistaiseksi liian suuri ja ylittää projisointimuovin reunat. Pasi sanoi, että asian voinee korjata tykin optiikkaa vaihtamalla. Se selvinnee huomenna. Hätätilassa joudumme pienentämään kuvien ja animaatioiden kokoa ja asentamaan tykin eteen maskin.

Metti ja YG kävivät hakemassa Reino Nordinin pihalta vesakoita, joista he riipivät lehdet. YG sahasi styroksista vesakoille jalustat. Rankoihin kiinnitetään jättisuuria kangaslehtiä. Minä solmin paperinaruryijyn valmiiksi. Täytimme mättään ilmapatjan ja rantapallotäytteet. Mättään säkkikangaspeitteeseen kiinnitettin vetolenkit. Mättään ilmapatja vuotaa hieman, yritin paikata vuotokohtaa muoviteipillä, Metti lupasi tuoda huomenna vinyyliliimaa. Mara asensi Pessin ja Illusian pesän katon ripustuksen.

________________

Perjantai 7.8. 2009 (viikko ensi-iltaan)

Annoin eilisen harjoituksemme aluksi palautetta keskiviikon läpimenosta, jonka jälkeen treenasimme toista näytöstä. Päätimme tuoda simpukan aiemmin keskinäyttämölle, jotta Jounille jäisi enemmän aikaa vaihtaa simpukkapukunsa kuhnurin karvoihin. Kimalaiskuningattataren puku aiheutti edelleen hankaluuksia, ompelijamme lupasivat tehdä siihen pukemista helpottavan vuoren. Testasimme sammakoiden toista sisääntuloa edellisenä iltana valmistuneiden kaislakeppien kanssa. Kepeissä on jalat, joten sammakot voivat siirrellä niitä näyttämöllä.

Iltapäivällä teimme viikon toisen läpimenon. Se meni poikki ennen päiväkorentojen alkua, koska tanssijat eivät aivan pysyneet tahdissa orkesterimme kanssa. Jotta näin ei kävisi jatkossa poistin samantien yhden kierroksen kukkatanssin viimeisestä nostosta. Muitakin ajoitushankaluuksia läpimenon aikana ilmeni, mutta päätin olla katkaisematta harjoitusta.

Läpimenon intro oli - kiitos Simon palautteen - nyt iskevämpi. Roolisuorituksiin kautta linjan oli tullut lisää sähköä.

Kokeilimme eilen hiirten päiden peitoksi nailonsukkia. Kaisa saanee mikrofoninsa sen alle tukevasti kiinni.

Harjoituksen jälkeen jatkoin paperinaruryijyn solmimista Metin ja YG:n jatkaessa muiden lavasteiden fiksaamista. Metti on suunnitellut kaislojen lehdet tehtäväksi kierteisestä paperinarusta, joka on aukikierrettynä noin kymmenen senttiä leveää "paperikanttinauhaa". Koska kierretty paperinaru on värjätty vasta kiertämisen jälkeen, on se värjäytynyt hauskasti pitkittäisraidalliseksi. Narun aukikiertäminen käsin on varsin hidasta ja hankalaa, mutta YG keksi käyttää porakonetta apunaan. Metti järjesteli pihlajanmarjat tertuiksi, meillä kesti jonkin aikaa keräillä niitä nurkista, 50 halkaisijaltaan vaaksan mittaista irtomarjaa oli ehtinyt levitä viikon aikana sen verran tehokkasti teatterin nurkiin, että kolme taisi jäädä lopullisesti kadoksiin.

________________

Torstai 6.8. 2009

Olemme tämän viikon harjoitelleet Kannusalissa, joka on väestönsuojaan rakennettu teatteritila Espoon keskuksessa. Kannusali ei ole aivan Louhisalin tasoinen teatteritila, mutta Kannusali on oiva tuotekehittelytila. Teatteri on valtava luola, jossa on 250 paikkainen katsomo ja kohtalaisen kokoinen lava. Teatterissa on jonkin verran valo-, äänentoisto- ja projisointilaitteistoa. Näyttämölle voi levittää tanssimatot ja ripustaa roikkuvia lavasteita. Ompelijoillamme on ollut mahdollisuus rakentaa työpisteensä teatterin takahuoneeseen, lavastusta on rakennettu väestönsuojan käytävässä, nelihenkinen orkesterimme mahtuu soittamaan hieman korotetun lavan edessä jne.

Tapasimme muusikot maanantaina ensimmäisen kerran. Orkesterimme oli selvästi harjoitellut salaa, sillä Sonnisen musiikki soi heti erittäin kauniisti. Kävimme maanantain ja tiistain aikana teoksen kronologisesti läpi musiikki-iskujen ja tempojen osalta. Samaan aikaan jatkuivat pukuvaihtojen harjoitukset. Muutamassa kohdassa jouduimme väljentämään esityksemme tahtia vaihtojen venyessä, joten esityksemme kokonaiskesto on tällä hetkellä noin 75 minuuttia. Mietin edelleen pitäisikö minun tehdä esitykseen leikkauksia, mutta enää en taida raaskia.

Eilen teimme läpimenon. Harjoitus meni läpi keskeytyksettä, vaikka tanssijat ajoittain myöhästelivät kohtauksista vaihtojen venyessä. Pessi ja Kuhnuri saivat mm. improvisoida pitkän kotiinpaluun, kun Kimalaiskuningattaren vastaanotto aukesi myöhässä. Onneksi esityksemme tyylilaji sallii pienet käytännön kömmähdykset ja paikkapaikoin esitystekniset ongelmat ovat tarjonneet myös mahdolisuuksia komiikkaan. Esimerkiksi Lumikon raadon poistumiseen keksin tiistaina mielestäni aika hauskan vitsin.

Simo oli eilen kuvaamassa harjoituksemme. Hän antoi tanssijoille myös hieman henkilöohjausta läpimenon jälkeen, mikä oli tervetullutta, sillä minun huomioni on ollut täysin visualisoinnin, mm. projisointieni teknisissä ongelmissa.

Läpimenon jälkeen jatkoimme Metin ja YG:n kanssa lavasteiden rakennusta. Metti maalasi Kimalaiskuningattaren pesää, YG viritti pajusermeihin taustakankaat ja onkivavoista tehtyihin kaisloihin jalat, minä solmin Pessin ja Illusian vuoteen heinäryijypäällysteeseen paperinarukimppuja. 2 x 3 metrinen ryijy koostuu 600 käsin solmitusta kimpusta. Jokaisessa kimpussa on kahdeksan narua, joista tulee solmittuna 16 heinää, eli lopullisesta ryijystä kasvaa 9600 kortta. Viisiväristä ryijyä on solminut vuorollaan useampi henkilö, olemme tällä hetkellä vähän yli puolen välin.

________________

Perjantai 31.7. 2009

Teimme tänään ensimmäisen läpimenon loman jälkeen. Läpimeno meni poikki muutamaan otteeseen pukuvaihtojen takia, joten kokonaisuuden rytmistä ja kestosta on vielä vaikeata saada käsitystä. Pukuja myös puuttuu, joten vaihtojen kanssa riittää työtä. Vaikutelmani kuitenkin on että minun on tehtävä joitain leikkauksia toiseen näytökseen, jotta koko esityksen kesto ei veny yli 70 minuutin. Leikkausten teko voi olla esiintyjistä turhauttavaa, kun hyvin harjoiteltuja osia jää esityksestä pois. Siksi leikkausten tulee olla hyvin perusteltuja ja selkeästi kokonaisuutta parantavia. Leikkausten tekemiseen minulla on mielestäni vielä viikko aikaa, sillä on kohteliasta esiintyjiä kohtaan, ettei suuria muutoksia tule kovin lähellä ensi-iltaa. Olen päättänyt odottaa ensi viikon loppuun siksikin, että näemme ensi viikolla valmistuvan puvustuksen ja lavastuksen Kannusalissa teatteriolosuhteissa.

________________

Torstai 30.7. 2009

Harjoituksemme alkoivat sammakoiden potkupukujen sovituksilla. Anne ja Nina olivat ommelleet niitä edellisenä yönä aamu viiteen asti. Sammakoilla on kolmivarpaiset räpylät ja hieno punainen huppu. Potkupuvun päälle tulee vielä pullea, puuvillaorgantzasta muotoiltu keskikroppa ja leveä suuvärkki.

Lumikkoveljesten yhdistelmäpuku valmistui päivän aikana, joten saatoimme testata sitä käytännössä. Vaikka puku on suuri ja kuuma, ei koreografiaa tarvinnut muuttaa kuin yhden liikkeen osalta. Lumikon ja Pessin kaksintaistelu oli puvun kanssa oikein näyttävä kohtaus, mutta taistelukoreografiani on vielä paikkapaikoin epälooginen. Yksi pala lumikon turkkia on kiinni puvussa neppareilla, joten hiirimuori voi nyt nylkeä kuolleen lumikon näyttämöllä.

Kävimme koreografian läpi Pessin ja Illusian muuttomatkasta teoksen loppuun. Pukuvaihdot tuottivat meille vielä päänvaivaa, tanssijat joutuvat välillä pukemaan monta eri hahmoa päällekäin, jotta pikavaihdot onnistuisivat. Vaihtojen todelliset kestot paljastuvat meille vasta ensi viikolla kun loput puvuista valmistuvat. Esitys on jo löytänyt jonkinlaisen rytmin, vaihtojen ei soisi sitä hidastavan.

________________

Keskiviikko 29.7. 2009

Möhkö oli tänään seuraamassa harjoituksiamme, joten paneuduimme edelleen puvustuksen haasteisiin. Päätimme sijoittaa Illusian vaihdon taustasermin taakse, jotta ilmestymiseen liittyisi hieman muodonmuutoksen yllätystä. Siipien ripeä kiinnitys ja irrotus toimii vihdoin. Siivet pysyvät kiinnitettyinä luontevassa asennossa ja myötäilevät hieman selän liikkeitä.

Ristilukin pukuun tulee vetoketjullisia halkioita, jotka voi avata keventämään puvun ilmettä. Puvun yhteenkasvaneet hihat aiheuttavat vielä hankaluuksia, mutta niiden käsittely helpottunee, kun hihoja hieman jäykistetään

Varsinainen pukuvaihtopähkinä meillä on toisessa näytöksessä kun Kaisa muuntuu lyhyessä ajassa kihokista mehiläiskuningattareksi ja tuota pikaa hiireksi ja edelleen sammakoksi. Päädyimme toteuttamaan yhden pukuvaihdon näyttämöllä, koska Kaisa puhuu samalla kertojana. Saku saa toimia assitenttina ja näin hänen hiirihahmostaan tuli räätäli. Kuhnurin pukuun päätimme lisätä rukkaset.

Harjoituksen jälkeen viilasin lukin seitti -animaatioita. Metin mielestä edellinen versio oli liian epäsymmetrinen. Tein myös Piisamin pesän poikkileikkauksen.

________________

Tiistai 28.7. 2009

Kertasimme tänään koreografiaa esityksen alusta ensimmäisen näytöksen loppuun. Sovimme prologin sisääntuloon jokaiselle "esittäytymisrauhan", jotta sisääntulo ei menisi heti muusiksi. Hiirien pussihousut inspiroivat minua luonnostelemaan lyhyttä hiphop-kombinaatiota prologiin. Tyydyimme kuitenkin tekemään vain muutaman poosan, jotta Kaisan puheeseen ei tulisi liian pitkää katkoa. Pussihousut loivat hauskoja mielikuvia kivistä ja kallioista Pessin soolon aikana ja siksi kääntelin koreografiassa tanssijoiden ahtereita kohden katsomoa. Vuokkotanssin terälehtikaulukset alkoivat jo näyttää hemaisevailta, kun tanssijat löysivät lystikkäitä poseerauksia koreografian taukopaikkoihin. Ristilukin puku on niin ikään varsin kuvauksellinen, mutta sitä tai koreografiaa täytyy keventää, sillä nyt niiden yhteiselo on aika tukalan näköistä.

________________

Maanantai 27.7. 2009

Harjoituksemme käynnistyivät tänään kesäloman jälkeen. Pukusuunnittelijamme Marja Möhkö Uusitalo ja ompelijamme Anne Aario tulivat heti aamusta mukanaan suuret pukupussit, jotka pullistelivat lomamme aikana syntyneitä luomuksia. Käytimme aamupäivän pukusovituksiin ja pukujen käytön testaamiseen. Varsinkin Ristilukin puku tarjoaa paljon mahdollisuuksia, jos kohta haasteitakin. Harjoittelimme kukkien kevättanssia. Vuokkokaulukset vaativat kukkien teriöiden kääntämistä kohden yleisöä ja käsien liikkeiden uudelleen motivointia. Puvustus ei ole vielä aivan valmis joten pukuvaihtojen harjoitteleminen ei ollut ajankohtaista.

Iltapäivällä lavastajamme Metti Nordin toi tarpeistoa ja lavastusta, mm. suuren säkkikangaspussin, jonka täytimme puhallettavilla rantaleluilla ja -patjoilla. Säkkikankaan päälle kiinnitetään vielä paperinaruryijy - kokonaisuus muistuttanee ruohomätästä satakertaisena suurennoksena. Metti toi myös Illusian siivet ja jonkin aikaa siipien asentoa säädettyämme pääsimme kokeilemaan niitä käytännössä. Koreografiaani täytyi muuttaa hieman, mutta vain hieman. Siipien asentamisen ja irrottamisen vaatima mekanismi on vielä työ alla.

________________

Sunnuntai 26.7.2009

Pessi ja Illusia- blogi alkaa vihdoin. Aloitimme harjoitukset maaliskuussa ja harjoittelimme juhannukseen asti, mutta tuolloin en kirjannut ylös harjoitustemme tapahtumia päivittäin kuten muutaman aiemman teokseni yhteydessä. Huomenna alkaa harjoitustemme kolme viikkoa kestävä loppukiri, jonka aikana pyrin päivittämään blogiani. Ensi-iltamme on 14.8. Ajattelin aluksi hieman kertoa tähänastisesta.

Jotakin perhosista

Ensimmäiset mielikuvani tämän vuoden ensi-iltateoksesta liittyivät perhosiin. Perhoset ovat aina kiehtoneet minua kauneudellaan ja hennolla koomisuudellaan. Hahmottelin vuoden 2008 keväällä mielessäni abstraktia tanssiteosta, jolle olin antanut työnimen Perhosefekti. Kesällä tajusin etten saa perhosiini oikein otetta, kun mielikuvani tulevasta teoksesta eivät alkaneet elää, vaikka laadin apurahahakemuksiin uutterasti kirjallisia kuvauksia ja piirroksia. Keskustellessani asiasta erään ystäväni kanssa tulin sivulauseessa sanoneeksi, että "miksen tekisi samantien tulkinnan Pessi ja Illusia -baletista". Ääneen sanottu palasi mieleeni parin viikon päästä kirjastossa ja päätin lainata Kokon sadun, jotta tämäkin vaihtoehto tulisi punnitua.

Yrjö Kokon Pessi ja Illusia

En ole lukenut Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -satukirjaa lapsena. En ole myöskään nähnyt balettia koskaan livenä, Pessi ja Illusia - elokuvistakaan minulla ei ollut kuin välähdyksenomainen mielikuva siitä ensimmäisestä, Jack Vitikan ohjaamasta balettielokuvasta, jossa tanssi mm. Doris Laine, Heikki Värtsi ja Maj-Lis Rajala. Tuon välähdyksen olin nähnyt Peter von Baghin Sininen laulu - Suomen taiteiden historia -dokumenttisarjassa.

Kokon satu yllätti minut laajuudellaan. Näin laajoja satukirjoja ei enää juuri tehdäkään. Myös kerronnan monet tasot kiehtoivat - oli satuolentoja, eläimiä, kasveja ja taustalla ihmisen käymä sota. Kokko kuvasi mm. kuolemaa peittelemättä tai kaunistelematta, tavalla josta voi aistia sota-ajan vanhempien äänenpainot heidän koettaessaan selittää lapsilleen mitä oli tapahtumassa. Välillä Kokon huumori myös hieman nolotti, Kokko kun kirjoittaa naisista välillä aika ennakkoluuloisesti. Kokon päähenkilöt olivat kuitenkin hyvin eläviä ja luonteikkaita satuolennoiksi ja satu sisälsi molempien päähenkilöiden kasvutarinan.

Ahti Sonnisen baletti

Koska minulla ei ollut tällä kertaa säveltäjää käytettävissäni, päätin ottaa selvää Ahti Sonnisen alkuperäisteoksesta. Netin kautta löysin vain yhden osan baletista - hiirten häävalssin. Se kuullosti varsin kauniilta, mutta hyvin hauraalta musiikilta. Musiikin tiedotuskeskuksesta löysin RSO:n levytyksen Sonnisen baletin pohjalta laatimasta 25 minuuttisesta orkesterisarjasta. Tiedotuskeskus ei voinut antaa ei kaupallisiin tarkoituksiin tehdystä levytyksestä kopiota, mutta sain kuunnella levytyksen paikanpäällä. Kuunteluhuonessa polveni alkoivat hytkyä lupaavasti, Sonnisen sävellyksessä oli rytmiä ja dramatiikkaa. Tiedotuskeskus antoi minulle mukaani koko baletin orkesteripartituurin. En lue nuotteja kuin välttävästi, joten minun oli pyydettävä pianisti tulkitsemaan sitä. Carita Holmström suositteli minulle oppilastaan pianisti Ritva Koistista, jonka pestasin möyhemmin myös näyttämöteoksemme pianistiksi.

Musiikin sovitustyö

Musiikin tiedotuskeskus suositteli minulle sovittaja Jani Kyllöstä. Jani oli sovitustyöhön valmis, mutta ennen sen aloittamista minun oli pyydettävä Sonnisen perikunnalta sovituslupa. Taloudelliset reaaliteettimme eivät veny kuin neljän muusikon kokoonpanoon, mikä tarkoittaa varsin suurta muokkausta kokonaiselle orkesterille sävellettyyn teokseen. Samoihin aikoihin otin yhteyttä myös Yrjö Kokon perikuntaan saadakseni luvan näytämöteokseen ja sopiakseni tekijänoikeuskorvauksista. Molemmat perikunnat suhtautuivat produktioomme myönteisesti.

Käsikirjoituksen laadintaa

Alkuvuodesta 2009 aloin kirjoitttaa esityksemme käsikirjoitusta. Päädyin käyttämään kertojaa apuna, koska Kokon satu sisälsi paljon tapahtumia, aikasiirtymiä ja mm. biologian faktaa ja suomen kieltä, jota en hennonut jättää pois. Kertojan avulla loin hieman myös linkkiä tähän päivään. Kertoja oli ensimmäisessä versiossani Pessin ja Illusian tytär, nyt eläkeikää lähestyvä rouva.

Käsikirjoitustyötä aloittaessani olin sähköpostikirjeenvaihdossa Yrjö Kokon tyttären Anna Kokko-Zalcmanin kanssa. Anna kertoi minulle paljon taustatietoja siitä miten Yrjö Kokko ja Ahti Sonninen aikanaan loivat baletin dramaturgian, joka erosi satukirjasta hyvin paljon. Annan kuvaukset Irja Koskisen sommittelemasta koreografiasta auttoivat minua sijoittamaan paikoilleen ne Sonnisen partituurin osat, joiden suhde satuun oli siihen asti vaikuttanut oudolta. Otin yhteyttä Kansalliseen audiovisuaaliseen arkistoon nähdäkseni vihdoin Jack Vitikan studioelokuvan kokonaisuudessaan. Vitikan vuonna 1954 valmistunut elokuva pohjautuu Kansallisbaletin vuonna 1952 kantaesittämään balettiin. Arkistosta elokuva löytyi ja sain ajan sen katseluun. Mukaani arkistoon tuli myös lavastaja Metti Nordin.

Balettielokuva

Ensi katsomisella Irja Koskisen balettikoreografia vaikutti naiivilta ja hieman pitkäveteiseltä. Elokuvassakin käytettiin kertojaa, joka maalaili äänellään välillä suorastaan kiusallisesti. Baletissa oli kuitenkin myös varsin vetäviä kohtauksia, mm. ristilukin ja maantieritarin kaksintaistelu, jossa oli venäläisten vallankumousbalettien herooisuutta ja atleettisuutta. Myös esiintyjien latautunut ilmaisu, koreografian ekspressiivisyys ja nykykulttuurillemme vieras tunnekylläisyys puhuttelivat. Hatunnosto alkuperäisen baletin tanssijoille, ei ihme että baletti oli aikanaan suuri menestys! (Ristilukkia elokuvassa vaikuttavasti tulkitseva Maj-Lis Rajala oli opettajani Kanssallisbaletin koulussa -80 luvulla, ja myöhemmin toimiessani tanssijana Kansallisbaletissa Doris Laine, Illusia oli pomoni, Heikki Värtsi, Pessi toimi koreografina.)

Alkuperäisen baletin dramaturgiasta otin omaan käsikirjoitukseeni mukaan mm. simpukan soolotanssin. Myös muutama elokuvakertojankin lause ui käsikirjoitukseeni. Audivisuaalisen arkiston hoitaja kertoi minulle, että minun oli mahdollista saada kopio elokuvan vhs-kopiosta, jos hankkisin vielä yhden luvan, tällä kertaa elokuvan oikeuksien omistajalta, Työväenarkistolta. Tällä tavalla minun onnistui saada käyttööni tallenne myös Sonnisen musiikista, tähän asti olin kuunnellut Ritva Koistisen urheaa primavistatulkintaa.

Kun olin saanut helmikuussa käsikirjoituksen ensimmäisen version valmiiksi, valitsin Sonnisen sävellyksestä versioomme tarvittavat osat. Sonnisen kolminäytöksisessä baletissa on noin 100 minuuttia musiikkia, joista valitsin sovitettavaksi noin 60 minuuttia. Sonnisen ensimmäisen näytöksen kuvaelma, jossa Pessi ja Illusia tapaavat, etenee versiossamme kuten baletissakin, mutta sen jälkeen olen järjestellyt musiikin osat mieleni mukaan. Koska Sonnisen partituurissa on paljon toistoa, minun oli mahdollista luoda "madonreikiä" sävellykseen, siten että esim. eräästä kolmannen näytöksen kohdasta päästään takaisin toisen näytöksen musiikiin identtisen toiston kautta. Baletin musiikkitärpin, hiirten häävalssin päädyin jättämään kiitosmusiikiksi, koskapa hiirten häät eivät oikeastaan liity Pessin ja Illusian tarinaan lainkaan, eikä niistä kerrota Kokon kirjassakaan. Sovittaja Jani Kyllönen aloitti sovitustyönsä maaliskuussa. Päädyimme Janin kanssa pianon, klarinetin, viulun ja sellon muodostamaan muusikkokokoonpanoon. Annoin Ritvalle tehtäväksi etsiä kokoonpanon muut muusikot.

Visualisoinnin suunnittelua

Käsikirjoituksen rinnalla teoksen visualisoinnin suunnittelu eteni lavastaja Metti Nordinin, pukusuunnittelija Marja, Möhkö, Uusitalon ja valosuunnittelija Pasi Pehkosen kanssa. Koska tapahtumapaikkoja on paljon olemme päätyneet käyttämään luontoaiheisia akvarellejani taustaprojisointeina. Myös tanssijoiden kehot toimivat välillä lavasteina, puina, pensaina jne., mikä inspiroi meitä kehittelemään "näyttävää tarpeistoa" - siipiä, heinätuppoja, marjoja ym. joiden avulla tanssijat muuntuvat milloin miksikin hieman comedia dell' arten tyyliin.

Teatterihiiret

Pessi ja Illusia harjoitukset alkoivat maaliskuun puolivälissä 2009. Teokseen lupautuivat tanssijoiksi Ilona Kenova, Sakari Koistinen, Jouni Majaniemi, Kaisa Niemi, Ville Oinonen ja Terhi Vaimala. Koska esityksessämme on hahmoja paljon enemmän kuin kuusi, on jokaisella tanssijalla monta roolia. Viehtymys comedia dell' arten tapaan luoda ja vaihtaa hahmoja fyysistä gestiikkaa muuntamalla ohjasi prosessiamme siihen suuntaan että esityksemme kehyskertomukseksi muodostui hiirten kiertävä teatterihiiriperhe. "Esitys esityksessä" on - ah - aina niin verrattoman hauskaa ja vapauttavaa! Ei tarvitse miettiä mikä minun tulkintani on jostakin hahmosta, vaan voi ajatella että tämä "näyttelijähiiri" tulkitsee tämän nyt näin. Esityksen alussa on johdanto jossa teatterihiiriperhe esittäytyy noudattaen hyvää ruotsalaista yleisön tervehtimiskäytäntöä. Johdannon aikana valitaan kertoja joka jakaa roolit, esittelee muusikot ja johdattaa katsojan sadun tapahtumapaikoille. Musiikki alkaa soida...